Albanialainen elokuva sai alkunsa vuonna 1947, jolloin Albaniassa kuvattiin ensimmäiset uutiselokuvat[1]. Vuonna 1952 Tiranaan perustettiin Neuvostoliiton tuella Shqipëria e Re (”Uusi Albania”) -elokuvastudio[2]. Samoihin aikoihin maassa alettiin valmistaa dokumenttielokuvia[1]. Sergei Jutkevitš ohjasi vuonna 1954 valmistuneen neuvostoliittolais-albanialaisen yhteistuotannon Veliki voin Albanii Skanderbeg (”Albanian suuri soturi Skanderbeg”)[3]. Suomessa elokuvaa esitettiin nimellä Kultainen haarniska.[4] Ensimmäinen kokonaan albanialainen näytelmäelokuva oli Kristaq Dhamon ohjaama Tana vuonna 1958[5].
Albanian elokuvatuotanto kehittyi erityisesti vuosina 1975–1990, jolloin maassa tehtiin vuosittain keskimäärin 13 näytelmäelokuvaa[6]. Vuonna 1980 Shqipëria e Re tuotti 40 dokumenttielokuvaa, 26 uutisfilmiä, 14 näytelmäelokuvaa ja 10 animaatiota[7]. Tunnettuja ohjaajia olivat Dhimitër Anagnosti, Viktor Gjika, Piro Milkani ja Esat Musliu. Elokuvissa käynti oli hyvin suosittua. Vuonna 1970 Albaniassa oli 450 elokuvateatteria, joihin myytiin 20 miljoonaa lippua.[8]
Kommunistivallan aikana albanialaisten elokuvien sisältö oli voimakkaan propagandistinen. Niiden keskeisiä aiheita olivat toisen maailmansodan aikainen vastarintaliike sekä sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseen liittyvät moraalikysymykset. Nykyperspektiivistä katsoen filmien taiteellinen taso oli usein kyseenalainen, mutta olosuhteet huomioon ottaen maan elokuvateollisuus ylsi merkittäviin saavutuksiin.[8]
Elokuvien tuotanto lakkasi kommunistisen järjestelmän romahdettua 1990-luvun alussa. Uusia elokuvia alettiin valmistaa vasta vuosikymmenen lopulla. Samalla maahan avattiin ensimmäiset nykyaikaiset elokuvateatterit[8] ja Shqipëria e Re nimettiin Kansalliseksi elokuvakeskukseksi (Qendra Kombëtare e Kinematografisë)[2]. Tunnettuja albanialaisia nykyohjaajia ovat Gjergj Xhuvani, Albert Minga ja Fatmir Koçi[8].