Aleksander Tõnisson | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. huhtikuuta 1875 Pööra, Tartumaa |
Kuollut | 30. kesäkuuta 1941 (66 vuotta) Tallinna, Viro |
Sotilashenkilö | |
Sotilasarvo | kenraalimajuri |
Aleksander Tõnisson, VR I/1 (17. huhtikuuta 1875 Härjanurme – 30. kesäkuuta 1941 Tallinna, Viro[1]) oli virolainen sotilaskomentaja (kenraalimajuri) Viron vapaussodan aikana.
Tõnisson valmistui 1899 Vilnan sotilasakatemiasta. Hän osallistui vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan[2] ja ensimmäiseen maailmansotaan. Vuonna 1917 hän oli mukana muodostamassa Viron kansallisia yksiköitä ja komentaja 1. Viron rykmentissä, joka osallistui Riian rintaman taisteluun. Hän pakeni 1918 Saksan miehitystä Suomeen, palasi syksyllä Viroon, ja hänestä tuli Viron 1. divisioonan komentaja. Viron vapaussodassa Tõnisson taisteli menestyksekkäästi Virun rintamalla. Sodan päätyttyä hän toimi kaksi kertaa puolustusministerinä, ensin Jaan Tõnissonin hallituksessa 1920, sitten Konstantin Pätsin hallituksessa 1933. Pätsin kaappauksen jälkeen 1934 hän joutui jäämään eläkkeelle armeijasta ja oli Tarton kaupunginjohtaja 1934–1939 ja Tallinnan ylipormestari 1939–1940. Neuvostoliittolaiset miehitysviranomaiset pidättivät 1940 Tõnissonin ja teloittivat hänet seuraavana vuonna.[1]
Edeltäjä: August Hanko |
Viron sotaministeri 1920 |
Seuraaja: Ants Piip |
Edeltäjä: August Kerem |
Viron sotaministeri 1932–1933 |
Seuraaja: August Kerem |
Edeltäjä: Hans Ainson |
Tarton kaupunginjohtaja 1934–1939 |
Seuraaja: Robert Sinka |
Edeltäjä: Jaan Soots |
Tallinnan kaupunginjohtaja 1939–1940 |
Seuraaja: Aleksander Kiidelmaa |