Aleksandra Gripenberg

Aleksandra Gripenberg
Aleksandra Gripenberg noin vuonna 1890
Aleksandra Gripenberg noin vuonna 1890
Kansanedustaja
22.5.1907–31.5.1909[1]
Henkilötiedot
Syntynyt30. elokuuta 1857[1]
Kurkijoki[1]
Kuollut24. joulukuuta 1913 (56 vuotta)[1]
Helsinki[1]
Tiedot
Puolue Suomalainen puolue

Alexandra (Aleksandra) Gripenberg (30. elokuuta 1857 Kurkijoki – 24. joulukuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen naisasianainen, joka tunnettiin myös kirjailijana ja Suomalaisen puolueen poliitikkona. Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1889–1904 ja 1909–1913 toiminut Gripenberg kuului Suomen naisasialiikkeen edelläkävijöihin, mutta lukeutui siinä samoin kuin omassa puolueessaan vanhoilliseen siipeen. Hän oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista vuosina 1907–1909. Gripenberg oli aktiivinen myös kansainvälisessä naisliikkeessä.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja kirjailijan uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexandra Gripenberg kuului Gripenbergin aatelissukuun, ja hänen isänsä oli vuonna 1865 vapaaherraksi korotettu senaattori ja tunnettu maatalousmies Johan Ulrik Sebastian Gripenberg.[2] Alexandran äiti Maria Lovisa o.s. Öhrnberg oli entinen Voipaalan kartanon piika, jonka kanssa hänen isänsä oli mennyt naimisiin jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan.[3] Alexandra Gripenberg oli toiseksi nuorin isänsä kaikkiaan 17 lapsesta. Hänen sisaruksiaan olivat muun muassa kansanvalistaja Maria Furuhjelm, naisasiaa ajanut Elisabeth Stenius-Aarneenkallio sekä senaattorit Johannes Gripenberg ja Sebastian Gripenberg.[4][5]

Nuoruudenkuva Gripenbergistä.

Gripenberg syntyi Tervun tilalla Kurkijoella Laatokan Karjalassa, mutta perhe muutti vuonna 1866 Kirkkonummen Majbyhyn. Isä kuoli jo kolme vuotta myöhemmin.[3] Sisaruksistaan poiketen Gripenberg ei käynyt kouluja vaan sai pelkästään kotiopetusta kahdelta vanhemmalta siskoltaan. Gripenberg oppi nuorena englantia, mikä osoittautui myöhemmin hyödylliseksi taidoksi. Hän aloitti kirjoittamisen jo teini-iässä, ja saatuaan kannustusta Zachris Topeliukselta hän julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa Berättelser vuonna 1877 salanimellä Ringa. Seuraavana vuonna Gripenberg muutti perheensä mukana Lappeenrantaan. Äitinsä kuoltua hän asui 1880-luvun alussa parin vuoden ajan Topeliusten luona Sipoon Koivuniemessä ja toimi Zachris Topeliuksen yksityissihteerinä. Lisäksi hän asui jonkin aikaa siskonsa Elisabeth Steniuksen luona Kuopiossa, jossa tutustui fennomaanipiireihin.[4][5][6]

Gripenberg muutti vuonna 1884 Helsinkiin, jossa hän osallistui samana vuonna Suomen Naisyhdistyksen perustavaan kokoukseen. Hän suunnitteli tässä vaiheessa uraa kaunokirjailijana ja julkaisi salanimellä Aarne teokset Strån (1884) ja I tätnande led (1886).[4][5][6] Hän käytti samaa nimimerkkiä myöhemmin myös sanomalehtiin kirjoitellessaan.[5] Gripenbergistä tuli suomalaisuusaatteen kannattaja, vaikka hän olikin itse ruotsinkielinen. Hän ei tosin uskonut kykenevänsä saavuttamaan suomenkielisenä kirjailijana samaa luontevuutta kuin omalla äidinkielellään. Gripenberg kannatti myös siveellisyys- ja raittiusaatetta, ja hänen ajatteluunsa vaikutti vahva uskonnollisuus. Hänen kaunokirjalliset teoksensa käsittelivät edellä mainittuja teemoja sekä naisasiaa topeliaanisessa hengessä.[4]

Aatteellisista syistä Gripenberg alkoi myöhemmin kirjoittaa etunimensä suomenkielisemmässä muodossa Aleksandra.[5]

Naisasialiikkeen vaikuttajaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gripenberg toimi vuosina 1885–1889 yhdessä Toini Topeliuksen kanssa lastenlehti Nya Trollsländanin sekä vuosina 1887–1888 lastenlehti Sirkan toimittajana.[1][6] Vuonna 1887 hän matkusti Englantiin opiskellakseen kirjallisuutta. Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajan Elisabeth Löfgrenin toivomuksesta Gripenberg jatkoi kuitenkin jo seuraavana vuonna matkaansa Yhdysvaltoihin voidakseen osallistua Alli Tryggin kanssa Suomen edustajina Washingtonin kansainväliseen naiskongressiin. Kongressissa perustettiin Kansainvälinen naisliitto, International Council of Women (ICW). Gripenberg viipyi Yhdysvalloissa puolen vuoden ajan, ja sikäläiseen naisasialiikkeeseen sekä sen johtajiin tutustuminen sai hänet valitsemaan uuden elämänuran.[4][5][7] Jo Englannissa hän oli tavannut Elizabeth Cady Stantonin, ja Washingtonissa hän tapasi muun muassa Susan B. Anthonyn, May Wright Sewallin ja Francis Willardin. Hän oli myöhemmin kirjeenvaihdossa monien uusien tuttavuuksiensa kanssa.[5]

Tämän jälkeen Gripenberg luopui kaunokirjailijan urasta ja suuntasi aktiivisuutensa Suomen naisasialiikkeen rakentamiseen ja johtamiseen. Hän toimi Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1889–1904 ja 1909–1913 sekä sen julkaiseman Koti ja Yhteiskunta -lehden päätoimittajana vuosina 1889–1911.[4] Hänen puheenjohtajakaudellaan järjestölle perustettiin paljon uusia paikallisosastoja ja julkaisutoiminta oli aktiivista.[5] Arvokonservatiivisen ja suomalaiskansallisuutta ajaneen Gripenbergin linjauksiin sekä hänen itsevaltaiseen johtamistyyliinsä tyytymättömät jäsenet erosivat yhdistyksestä ja perustivat vuonna 1892 kilpailevan Naisasialiitto Unionin.[5][4] Gripenberg oli myös Kansainvälisen naisliiton rahastonhoitaja vuosina 1893–1899 sekä kunniavarapuheenjohtaja vuodesta 1893. Hän organisoi liiton toiminnan levittämistä Itä- ja Etelä-Eurooppaan.[4] Gripenberg osallistui useisiin kansainvälisiin naisliikkeen kongresseihin ja matkusteli paljon.[6] Hänen on sanottu olleen vuosisadanvaihteen aikoihin ulkomailla tunnetuin suomalainen naisasianainen.[4]

Vaikka Gripenberg luopuikin kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta – eräitä näytelmiä lukuun ottamatta – hän kirjoitti useita matkakuvauksia Yhdysvalloista ja Britteinsaarilta, runsaasti naisasiaa käsitellyttä poliittista ja tietokirjallisuutta sekä elämäkertoja. Hänen pääteoksekseen on sanottu kolmiosaista tutkimusta ja selvitystä Euroopan ja Yhdysvaltain naisliikkeestä, joka ilmestyi vuosina 1893–1903 nimellä Reformarbetet till förbättrande af kvinnans ställning. Se julkaistiin suomeksi neliosaisena vuosina 1905–1909 nimellä Naisasian kehitys eri maissa.[5][8] Tutkimusta tehdessään hän teki matkoja eri puolille Eurooppaa aina Turkkiin asti.[5]

Poliitikko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1904 alkaen Gripenberg omistautui muutamaksi vuodeksi puoluepolitiikalle. Hän toimi vuosina 1905–1908 Suomalaisen puolueen puoluevaltuuskunnan jäsenenä ja vuosina 1906–1908 puolueen naisvaliokunnan puheenjohtajana. Vaikka Naisyhdistyksen tavoitteisiin kuuluikin naisten äänioikeuden saaminen Suomeen, Gripenberg piti 1900-luvun alussa naisten yleistä äänioikeutta ja varsinkin vaalioikeutta ennenaikaisena, sillä kansa ei ollut hänen mielestään vielä siihen valmis. Kun naisten yleinen äänioikeus kaikesta huolimatta pian toteutui, hän suostui velvollisuudentunnostaan vastahakoisesti puolueensa ehdokkaaksi vuoden 1907 ensimmäisiin eduskuntavaaleihin. Hän korosti, että eduskuntaan tarvittiin ensisijaisesti päteviä ja isänmaallisia edustajia; valituksi tulevien naisten lukumäärä ei ollut oleellinen. Gripenberg valittiin eduskuntaan Turun läänin eteläisen vaalipiirin suurimmalla henkilökohtaisella äänimäärällä. Hänestä tuli näin yksi ensimmäisen eduskunnan 19 naisesta. Suomalaisen puolueen listoilta valittiin myös viisi muuta naisedustajaa.[4]

Gripenberg puhumassa eduskunnassa.

Eduskunnassa Gripenberg keskittyi puolueensa muiden naisedustajien tavoin ensisijaisesti naisten ja lasten aseman ja oikeuksien parantamiseen, siveellisyyskysymyksiin sekä kieltolain ajamiseen.[4] Hän halusi saada myös kumottua aviomiesten edusmiehyyden suhteessa vaimoihinsa, mutta asiaa koskeva laki hyväksyttiin Suomessa vasta vuonna 1929.[5][3] Gripenberg oli aktiivinen valiokuntatyössä, mutta melko hiljainen ja ujo täysistunnoissa.[9] Kömpelöstä suomen kielen taidostaan huolimatta hän piti puheenvuoronsa eduskunnassa aina suomeksi.[3] Eduskuntatyö muodostui Gripenbergille pettymykseksi, ja hän koki toimintakulttuurin epämieluisan patriarkaalisena. Ruotsinkieliseen yläluokkaan kuuluvana – ja suomenkieliseen rahvaaseen usein ennakkoluuloisesti suhtautuvana – hän oli hankalassa asemassa omassa puolueessaan ja monesti sosialistien pilkan kohteena. Oman puolueen miesedustajienkin kanssa oli välillä vaikeuksia tulla toimeen.[4]

Varsinkin vasemmiston edustajien mielestä Gripenberg ei ymmärtänyt tasa-arvokysymykseen liittyneitä sosiaalisia näkökohtia eikä työläisnaisten ongelmia.[3] Gripenberg tunsikin ilmeisesti suoranaista vastenmielisyyttä työläisnaisia kohtaan ja panetteli ulkomaanmatkoilla työläistaustaisia edustajatovereitaan, jotka olivat hänen mielestään sopimattomia tehtäviinsä.[10] Hän kannatti naisten ja miesten tasa-arvoa kunkin säädyn sisällä, mutta ei yhteiskuntaluokkien tasa-arvoa.[9]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oltuaan kansanedustajana kaksi kautta Gripenberg ei terveyssyistä asettunut enää ehdolle kevään 1909 eduskuntavaaleista, mutta hän palasi vielä uralleen naisjärjestöissä.[4] Suomen naisyhdistystä oli johtanut välillä Elin Sjöström.[11] Vuonna 1911 Gripenberg oli mukana Suomen Naisten Kansallisliiton perustamisessa. Se toteutti hänen pitkäaikaisen unelmansa saada Suomelle oma virallinen edustus Kansainväliseen naisliittoon, mikä ei ICW:n sääntöjen vuoksi ollut aiemmin ollut mahdollista.[5] Gripenberg toimi myös tämän järjestön ensimmäisenä puheenjohtajana ja edusti virallisesti Suomea Kansainvälisen naisliiton Tukholman kokouksessa syksyllä 1911.[3] 1900-luvun alussa osa naisasialiikkeestä piti arvokonservatiivista Gripenbergiä jo liian vanhoillisena, varsinkin moraalikysymyksissä. Hän vastusti tiukasti muun muassa ruotsalaisen Ellen Keyn ajatuksia.[5]

Gripenberg pysyi koko ikänsä naimattomana eikä hänellä ollut lapsia.[4] Hän kuoli keuhkokuumeeseen jouluaattona 1913.[3] Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Haudalla paljastettiin marraskuussa 1914 muistomerkki, jossa on Emil Wikströmin veistämä muotokuvareliefi.[12]

Muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluu nykyään testamenttilahjoituksena saatu Aleksandra Gripenbergin kokoelma, joka sisältää lähinnä varhaista naisasiakirjallisuutta.[13] Gripenbergin laaja kirjeenvaihtoarkisto on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hallussa.[5]

Naisjärjestöjen Keskusliitto (ent. Suomen Naisten Kansallisliitto) myöntää nykyisin Gripenbergin mukaan nimettyä Aleksandra-palkintoa tasa-arvotyössä ansioituneille henkilöille. Palkintoon kuuluu rintakoru ja tuhannen euron rahasumma.[14]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Berättelser, 1878 (nimellä Ringa)
  • Strån, 1884 (nimellä Aarne)
  • I tätnande led, 1886 (nimellä Aarne)
  • Till Aavasaksa, 1886 (nimellä -io)
  • Från läktaren. Profiler från lantdagen 1885, 1887 (nimellä X.G.)
  • Kahdeksan tunnin kokemukset (novelli, nimellä Aarne)
  • Sokea (novelli, nimellä Aarne)
  • Ett halfår i Nya Verlden: strödda resebilder från Förenta Staterna, Helsingfors, Edlunds förlag 1889 Kirja verkossa (Runeberg.org) (suom. Uudesta maailmasta hajanaisia matkakuvia Ameriikasta, 1891, Suomennettu kirja verkossa)
  • Qvinnofrågan: I, 1890 (suom. Naiskysymyksessä: 1, 1890)
  • Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa, 1892
  • Reformarbetet till förbättrande af kvinnans ställning: 1–3, 1893–1898 (suom. Naisasian kehitys eri maissa: 1–4, 1905–1909)
  • Geografiska Bilder: XVIII: Det röda folket, 1894 (suom. Punainen kansa kertomuksi Intiaaneista nuorisolle ja kansalle, 1894)
  • Elizabeth Cady Stanton och kvinnosaksarbetet föredrag hållet i Stockholm, hotel Continentals sal, d. 30 maj 1896, 1896
  • Vän eller – fiende?, 1898
  • England I-II, ark 5–7, 1900
  • Hvarför böra vi bilda kvinnoföreningar?, 1901
  • Skottland, 1902 (suom. Skotlanti, 1902)
  • Irlanti, 1903
  • Fredrika Runeberg, 1904
  • Vaaliaikana: yksinäytöksinen ilveily, 1906
  • Kotiteollisuuskomitean mietintö, Liite 1: Gripenberg Aleksandra / Kotiteollisuus-oloja ulkomailla', 1907–1908
  • Slöjdkommitténs betänkande betänkande afgifvet af statens slöjdkommitté: Bilaga 1: Slöjdförhållanden i utlandet, 1908
  • Makars äganderättsliga förhållanden i olika länder kort öfversikt, 1909 (suom. Aviopuolisoiden omistus-oikeudesta eri maissa lyhyt katsaus, 1909)
  • Finsk Kvinnoförening 1884–1909, 1909
  • Legal Position of the Finnish Women, 1913

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Irma Sulkunen, Maria Lähteenmäki ja Aura Korppi-Tommola: Naiset eduskunnassa. Edita/Suomen eduskunta, Helsinki 2006. ISBN 978-951-37-4544-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Aleksandra Gripenberg Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Veli-Matti Autio: Gripenberg (1600–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ a b c d e f g Venla Sainio: Gripenberg, Aleksandra (Arkistoitu – Internet Archive) Porvarillisen Työn Arkisto 5.12.2008. Viitattu 5.8.2012.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Venla Sainio: Gripenberg, Aleksandra (1857–1913) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Hedvig Rask: Alexandra Gripenberg (1857-1913) (ruotsiksi) Klassikkogalleria: Feministisiä ajattelijoita 1600–1950-luvuilta. Viitattu 4.8.2012.
  6. ↑ a b c d Alexandra Gripenberg: Elämäkerta (ruotsiksi) Klassikkogalleria: Feministisiä ajattelijoita 1600–1950-luvuilta. Viitattu 4.8.2012.
  7. ↑ Naisasialiike 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Internetix.fi. Viitattu 4.8.2012.
  8. ↑ Saran sisaret: Naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun (Arkistoitu – Internet Archive) Oulun kaupunginkirjasto. Viitattu 4.8.2012.
  9. ↑ a b Sulkunen, Lähteenmäki & Tommola 2006, s. 218.
  10. ↑ Sulkunen, Lähteenmäki & Tommola 2006, s. 12, 98.
  11. ↑ Sjöström, Elin (1851 - 1936) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  12. ↑ Liisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 145. SKS, Helsinki 2009.
  13. ↑ Aleksandra Gripenbergin kokoelma Kansalliskirjasto. Viitattu 4.8.2012.
  14. ↑ Naisjärjestöjen Keskusliiton Aleksandra-palkinto Kirsti Partaselle[vanhentunut linkki] Liikunnan ja Urheilun maailma 14/2011. Viitattu 14.1.2013.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuulio, Tyyni: Aleksandra Gripenberg: Kirjailija, taistelija, ihminen. WSOY, Porvoo 1959.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisen puolueen kansanedustajat