Aleksei Remizov

Aleksei Remizov
Aleksei Remizov
Aleksei Remizov
Henkilötiedot
Syntynyt1877
Moskova, Venäjä
Kuollut1957 (79–80 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus Venäjä
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Tuotannon kielivenäjä
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Aleksei Mihailovitš Remizov (ven. Алексе́й Миха́йлович Ре́мизов); (24. kesäkuuta (J: 6. heinäkuuta) 1877 Moskova, Venäjä – 26. marraskuuta 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija.[1]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remizov syntyi Moskovassa Tagankan työläiskaupunginosassa keskiluokkaiseen kauppiasperheeseen, joka oli verraten köyhä. Hänen vanhempansa olivat Mihail Aleksejevitš Remizov on Moskovan 2. killan lyhyttavaran tukkukauppias ja Maria Aleksandrovna Naidenova kuuluisasta kauppiassuvusta. Isänpuoleinen suku oli Tulan kuvernementista, Venjovin kaupungista ja äidinpuoleinen suku oli Vladimir Batjevan kylästä Suzdalin alueelta. Kirjailijan setä oli kuuluisa teollisuusmies ja julkisuuden hahmo, yrittäjä, pankkiiri, paikallishistorioitsija, muistelmien kirjoittaja, filantrooppi, "Moskova. Katedraaleja, luostareita ja kirkkoja" (1882) kuva-albumin kustantaja Nikolai Aleksandrovitš Naidenov (1834-1905). Vanhin veli Nikolai Mihailovitš Remizov oli asianajaja.[2][3][4]

Aleksei Remizov oli lapsuudestaan lähtien suuri keksijä ja unelmoija. Seitsemänvuotiaana hän kirjoitti lastenhoitajansa puhumista sanoista tarinan kylän tulipalosta, joka oli hänen ensimmäinen realistinen tarinansa. Myöhemmin tekstin pohjana käytetyt "toisen ihmisen sanat" muuttuivat Remizoville ominaiseksi kirjoittamistyyliksi, jossa hän käytti tekstimateriaalia luovasti.[5]

Vuonna 1895 Aleksei Remizov valmistui Moskovan Aleksanterin kauppakoulusta ja tuli opiskelemaan keisarillisen Moskovan yliopiston fysiikan ja matematiikan tiedekuntaan. Hänet pidätettiin erehdyksessä poliisin vastustamisesta mielenosoituksen aikana ja hänet karkotettiin kuudeksi vuodeksi Pohjois-Venäjälle Penzaan, Vologdaan ja Ust-Sysolskiin. Remizov opiskeli Moskovan yliopistossa ja tuli sen jälkeen Pietariin symbolistien piiriin.[6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remizov oli naimisissa vuodesta 1903 lähtien paleografi Serafima Pavlovna Remizova-Dovgellon (1876-1943) kanssa, joka tutustutti hänet Rurikin ajan kulttuuriperintöön. Hän ilmaisi kiinnostuksensa palata synnyinmaahansa toisen maailmansodan jälkeen ja sai elämänsä lopulla Neuvostoliiton kansalaisuuden ja passin. Hänet on haudattu Sainte-Genevieve-des-Bois'n venäläiselle hautausmaalle.[7]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remizovin kertomuksia alettiin julkaista lehdissä vuonna 1897. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov oli vuosikausia vankeudessa ja karkotettuna Pohjois-Venäjälle. Karkotusaikanaan hän kiinnostui kansanperinteestä, mikä tarjosi muinaisvenäläisen kirjallisuuden ohella ainekset omaperäisen kirjallisen tyylin kehittämiseen.[6] Hän pääsi palaamaan Pietariin vuonna 1905 ja lähti Venäjältä vuonna 1921.[1] Vuonna 1923 Remizov muutti talouskriisin vuoksi Berliinistä Pariisiin, missä hän vietti loppuelämänsä. Pariisissa hänestä tuli yksi emigranttikirjallisuuden tärkeimpiä kirjailijoita.[6]

Maanpaossa Remizov jatkoi paljon kirjoittamista. Kuuluisimmat teokset olivat taiteelliset muistelmat elämästä Pietarissa ja vallankumouksen vuosista: 'Pyörremyrsky nimeltä Venäjä' (ven. Взвихрённая Русь) ja 'Leikatut silmät' (ven. Подстриженными глазами), mutta niiden painaminen vaikeutui joka vuosi. Remizov osallistui Versta (ven. Вёрсты) -lehden (Pariisi, 1926-1928) tekemiseen, jossa julkaistiin hänen teoksiaan. Vuoden 1931 jälkeen hänen teostensa julkaiseminen vaikeutui. Ystävät ja ihailijat perustivat vuonna 1953 pienen kustantamon nimeltä "Opleshnik", jotta kirjailija sai mahdollisuuden julkaista uusia kirjojaan.[6]

Hänen tuotantoaan on sanottu edelläkävijäksi Andrei Belyin symbolismille, Osip Mandelstamin, Isaak Babelin ja Juri Olešan ekspressionismille ja Boris Pilnjakin ornamentaaliselle proosalle. Kirjallisen tyylinsä omaperäisyyden vuoksi hänen teoksiaan on vaikea kääntää, joten hänen tuotantoaan tunnetaan huonosti venäläisen kulttuurin ulkopuolella.[6]

Aleksei Remizov työpöytänsä ääressä, Karl Bullan valokuva 1911.

Remizov oli myös kalligrafi ja kuvataiteilija, ja hänen omien teostensa kuvitukset ovat tyyliltään avantgardistisia.[6]

Hänen tuontantonsa osoittaa yhteiskunnan ongelmia ja on välillä naturalististakin, mutta kerronta eroaa silti esimerkiksi Maksim Gorkin tuotannosta. Ihmisen kohtalo, kärsimys sekä kysymys hyvästä ja pahasta ovat tärkeitä teemoja esimerkikis romaanissa Prud (Lampi, 1905-1911) sekä novelleissa Serebrjanyje ložki (Hopealusikat, 1906) ja Tšasy (Kello, 1908) ja romaanissa Kärsimyskumppanit (Krestovyje sjostry, 1910).[6]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Remizov on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978 lähtien.[1]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kärsimyskumppanit (Krestovyje sjostry), suom. K. Kaslin. Hämeenlinna: Karisto 1926

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Remisov, Aleksei”, Otavan kirjallisuustieto, s. 630. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ Сурмачёв, Олег Григорьевич / Surmatsev, Oleg Grigorievits: Брат писателя Алексея Ремизова – присяжный поверенный! / Kirjailija Aleksei Remizovin veli on asianajaja! surmachev.ru. 6.10.2021. (venäjäksi)
  3. ↑ Ремизов, Алексей / Remizov, Aleksei: Автобиография / Omaelämäkerta. Määritä julkaisija! (venäjäksi)
  4. ↑ Mirsky, D. S.: Contemporary Russian literature, 1881-1925. New York: Alfred A. Knopf, 1925. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Ремизов. Краткая литературная энциклопедия. Т. 6. / Remizov. Lyhyt kirjallisuustietosanakirja. Osa 6.. Советская энциклопедия / Neuvostoliiton tietosanakirja, Moskova, 1962. Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)
  6. ↑ a b c d e f g Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Venäläinen symbolismi”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 400-401. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
  7. ↑ под ред. Прохоров, А. М. / toim. Prohorov, A. M.: Ремизов Алексей Михайлович. Большая советская энциклопедия: [в 30 т.] 3-е изд. / Remizov Aleksei Mihailovits, Suuri Neuvostoliiton Ensyklopedia: [30 osaa]. 3. painos. Советская / Neuvostoliiton tietosanakirja, Moskova, 1969. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.