Alli Vaittinen-Kuikka

Alli Vaittinen vuonna 1961 tarkastelemassa lapamatoa.

Alli Ester Vaittinen-Kuikka (o.s. Vaittinen, 8. toukokuuta 1918 Impilahti – 3. joulukuuta 2006 Joensuu), lempinimeltään ”Mato-Alli”, oli suomalainen sairaanhoitojohtaja, sosiaalineuvos ja poliitikko, joka toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1966–1979.[1] Hänet tunnetaan myös lapamatotaudin vastaisesta työstään 1950- ja 1960-luvuilla.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alli Vaittinen-Kuikka valmistui Kätilöopistosta vuonna 1942. Tämän jälkeen hän toimi opiston valmistavan koulun opettajana ja johtajana vuoteen 1949. Tällöin hänestä tuli lääkintöhallituksen määräämä Nokian suuren kulkutautisairaalan organisoija. Varsinaisen taistelun lapamadon hävittämiseksi Vaittinen-Kuikka aloitti vuonna 1953 toimiessaan Suomen Punaisen Ristin piiriterveyssisarena Joensuussa. Tuolloin arvioitiin jopa viidenneksen suomalaisista olevan lapamadon kantajia ja tautia oli siihen saakka hoidettu erilaisin poppakonstein. Vielä 1960-luvulla Vaittinen-Kuikka kiersi Suomea lääketehdas Medican tieteellisenä assistenttina valistamassa hankalasta suolistoloisesta. Valistusmatkoillaan hänellä oli aina mukanaan matolääkettä. Määrätietoisella työllään hän saikin lapamatotaudin kuriin. Tästä hän sai lempinimensä.[2][3]

Kokoomuslainen Vaittinen-Kuikka valittiin eduskuntaan vuonna 1966 Pohjois-Karjalan vaalipiiristä, ja hän toimi kansanedustajana vuoteen 1979.[1] Kansanedustajana hän tuli tunnetuksi vastustaessaan pornografisina pitämiään julkaisuja. Hän toimitti vuonna 1971 oikeusministeriöön 60 kansanedustajan allekirjoittaman kirjelmän ja nipun alan lehtiä (muun muassa Hymy, Nyrkkiposti, Jallu ja Stump).[4] Vaadittuja syytteitä ei kuitenkaan nostettu, vaikka hän toivoi Suomeen pornonkieltolakia.[5]

Vaittinen-Kuikka oli 1970-luvulla myös näkyvä ja jyrkkä vapaan abortin, e-pillerin ja avoliiton vastustaja. Hän vastusti myös puoluetukea, ”kulkutaudin tavoin leviävää epideemistä rahaa”. Suomen liikenneturvallisuus oli 1960-luvulla ja 1970-luvun alkupuolella heikolla tasolla, minkä vuoksi Vaittinen-Kuikka vaati ensiapulaukkua autojen pakolliseksi varusteeksi. Lihavia kansanedustajakollegojaan hän patisti jouluna 1966 syömään kanaa, kalkkunaa ja kasviksia sekä korvaamaan herkuttelun kuntovoimistelulla.[3] Vuonna 1973 Vaittinen-Kuikka oli yksi kokoomuksen 15 kansanedustajasta, jotka vastustivat presidentti Urho Kekkosen virkakauden pidentämiseksi kaavailtua poikkeuslakia.[6]

Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1968 ja 1978. Hänelle myönnettiin sosiaalineuvoksen arvo vuonna 1974.[1]

Alli Vaittisen puoliso vuodesta 1972 oli rakennusmestari Esko Kalervo Kuikka.[1][3]

Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Vaittinen-Kuikka sijoittui 73. tilalle.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Alli Vaittinen-Kuikka Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.12.2006.
  2. ↑ a b Nenonen, Säde: Alli Vaittinen-Kuikka (vain tilaajille) Helsingin Sanomat. Viitattu 13.12.2006.
  3. ↑ a b c Kolsi, Eeva-Kaarina: Mato-Allin syntymästä 100 vuotta: Onnistui kitkemään lapamadon, mutta ei pornoa 4.2.2018. Ilta-Sanomat.
  4. ↑ Alli Vaittinen lähti sotaan maan pornolehtiä vastaan. Helsingin Sanomat, 18.4.1971, s. 18. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.5.2019.
  5. ↑ Holmlund, Sofia: Mask-Alli vann kampen mot binnikemasken. Hufvudstadsbladet, 29.4.2017, s. 12–13. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.4.2017.
  6. ↑ Häikiö, Martti: Presidentin valinta: miten valtionpäämiehet on Suomessa valittu, millaisiin poikkeusmenetelmiin valinnoissa on turvauduttu ja miksi presidentin toimikautta jatkettiin kokonaan ilman vaalia vuonna 1973, s. 337. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19058-6.
  7. ↑ Jaana Iso-Markku (toim.): Suuret suomalaiset, s. 259. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7.
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat