Almeida Garrett | |
---|---|
Almeida Garrett |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | João Baptista de Silva Leitão d’Almeida Garrett |
Syntynyt | 4. helmikuuta 1799 Porto, Portugali |
Kuollut | 9. joulukuuta 1854 (55 vuotta) Lissabon, Portugali |
Kansalaisuus | Portugali |
Ammatti | kirjailija, poliitikko |
Kirjailija | |
Äidinkieli | portugali |
Tuotannon kieli | portugali |
Kirjallinen suuntaus | romantiikka |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
João Baptista de Silva Leitão d’Almeida Garrett (4. helmikuuta 1799 Porto, Portugali − 9. joulukuuta 1854 Lissabon, Portugali) oli portugalilainen runoilija ja valtiomies. Hän toimi muun muassa sisäasiainministerinä ja cortesin jäsenenä ja oli taitava puhuja. Hän on merkittävin nuorportugalilainen runoilija ja sai vaikutteita romantiikasta. Hän nosti esiin Portugalin vanhan kansanrunouden ja teki aloitteen kansallisteatterin perustamisesta. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat muun muassa kertova runoelma Camões, kolmiosainen kokoelma Romanceiro (1843–1851), joka sisältää mukaelmia vanhoista romansseista, kokoelma lyyrisiä runoja Folhas cahidas, näytelmät Catão, Auto de Gil-Vicente, Frei Luiz de Sousa, jota pidetään yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä portugalilaisista näytelmistä, ja kertomus Viagens na minha terra, joka on proosamuotoinen mestariteos.[1][2]
Almeida Garret oli säätykokouksen jäsen vuodesta 1836 ja ulkoministeri vuodesta 1852. Hän ajoi kulttuurin demokratisoitumista ja edisti kulttuuria rakennuttamalla uuden teatterin ja konservatorion. Hän kirjoitti useita näytelmiä teatterin uudistamiseksi ja kansallisen ohjelmiston lisäämiseksi.[3]
Antologiassa Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1954) on kaksi Garrettin runoa:[4]