Amanda Nunes | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. toukokuuta 1988 Salvador, Brasilia |
Kansalaisuus | Brasilia |
Vapaaottelija | |
Lempinimi | Lioness |
Aktiivisena | 2008– |
Pituus | 173 cm |
Paino | 61 kg |
Painoluokka |
kääpiösarja (2011–) höyhensarja (2008–2011, 2018–) |
Kätisyys | oikea |
Taistelutyyli | brasilialainen jujutsu, judo, nyrkkeily[1] |
Seura |
American Top Team AMA Fight Club MMA Masters |
Tilastot | |
Ottelut | 27 |
Voitot | 22 |
– tyrmäyksellä | 13 |
– luovutuksella | 4 |
– päätöksellä | 5 |
Tappiot | 5 |
– tyrmäyksellä | 2 |
– luovutuksella | 2 |
– päätöksellä | 1 |
Amanda Lourenço Nunes (s. 30. toukokuuta 1988 Salvador) on brasilialainen vapaaottelija. Hän on ollut joulukuusta 2018 lähtien UFC:n höyhensarjan mestari ja heinäkuusta 2022 lähtien kääpiösarjan mestari. Sitä ennen Nunes oli kääpiösarjan mestari vuosina 2016–2021. Hänestä tuli 29. joulukuuta 2018 UFC:n historian ensimmäinen naisottelija, joka on voittanut kahden eri painoluokan mestaruudet.
Nunes aloitti vapaaottelu-uransa kotimaassaan Brasiliassa, jossa hän ottelu ensi kerran 8. maaliskuuta 2008. Nunes hävisi Ana Maria Índialle luovutuksella 35 sekunnissa. Hän otteli toisen ottelunsa saman vuoden toukokuussa, jonka Nunes voitti Paty Barbosaa vastaan 11 sekunnissa teknisellä tyrmäyksellä, kulmamiesten luovuttaessa ottelun. 2009 Nunes otteli kolmesti ja voitti kaikki ottelunsa teknisellä tyrmäyksellä. 2010 Nunes otteli vielä yhden ottelun ennen siirtymistään Yhdysvaltoihin. Hän kohtasi Ediane Gomesin Bitetti Combatissa helmikuussa, jolloin Nunes voitti kamppailunsa teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.
Nunes otteli ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa tammikuussa 2011, jolloin hän kohtasi Julia Buddin Strikeforcessa. Nunes voitti avausottelunsa 14 sekunnissa tyrmäyksellä. Syyskuussa hän kohtasi Alexis Davisin, joka oli Raging Wolf -organisaation mestari. Nunes hävisi kamppailun toisen erän lopussa teknisellä tyrmäyksellä, kun Davis onnistui viemään hänet mattoon ja lyönnein sai Nunesin luovuttamaan. [2]
Nunesin oli määrä otella Cat Zinganoa vastaan syyskuussa 2012[3], mutta koko tapahtuma peruttiin, kun illan pääottelussa mestaruuttaan puolustanut Gilbert Melendez loukkaantui ennen kamppailua.
Nunes siirtyi pian täysin naisille omistettuun vapaaotteluorganisaatioon Invictaan, jossa hän kohtasi vielä vapaaottelussa kokemattoman Raquel Pa'aluhin. Heinäkuussa 2012 käyty kamppailu päättyi Nunesin voittoon takakuristuksella ensimmäisessä erässä.
Tammikuussa 2013 Nunes kohtasi yhtä kokeneen Sarah D'Alelion, jolle hän hävisi tuomariäänin (30–26, 30–26, 30–26). Nunes sai ottelun aikana miinus pisteitä laittomasta potkusta.
Nunes siirtyi seuraavaksi UFC:hen, jossa hän otteli ensimmäisen kerran 3. elokuuta 2013 Sheila Gaffia vastaan kääpiösarjassa, UFC 163 -tapahtumassa Brasiliassa. Kamppailu päättyi ensimmäisessä erässä Nunesin voittoon teknisellä tyrmäyksellä lyönnein ja kyynärpääosumin.[4] Marraskuussa hän kohtasi entisen potkunyrkkeilyn mestarin Germaine de Randamien UFC: Fight for the Troops 3 -tapahtumassa. Edellisen ottelun tapaan Nunes voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[5]
2014 Nunes otteli yhden ottelun verran, joka käytiin syyskuussa UFC 178 -tapahtumassa, jossa hän pääsi ottelemaan samalla ensimmäistä kertaa pääkortilla. Nunes kohtasi voittamattoman Cat Zinganon, joka oli UFC:ssä voittanut kaksi ensimmäistä otteluaan Raquel Penningtonia ja entistä Strikeforcen mestaria Miesha Tatea vastaan. Nunes koki saman kohtalon ja hävisi kamppailunsa kolmannessa ja viimeisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.
2015 Nunes kohtasi ensimmäiseksi Shayna Baszlerin kotimaassaan Brasiliassa UFC Fight Night: Maia vs. LaFlare -tapahtumassa. Hän voitti maaliskuussa käydyn kamppailun teknisellä tyrmäyksellä potkaistuaan vastustajaansa jalkaan useaan kertaa, joka pakotti Baszlerin luovuttamaan. Elokuussa Nunes sai vastaansa Sara McMannin, joka oli vuotta aiemmin otellut naisten kääpiösarjan mestaruudesta. Nunes voitti kamppailun takakuristuksella ensimmäisessä erässä ja ansaitsi voiton myötä illan suoritus bonuksen.
2016 Nunes otteli entistä moninkertaista thainyrkkeilyn mestaria Valentina Ševtšenkoa vastaan UFC 196 -tapahtumassa. Kamppailu käytiin maaliskuussa Las Vegasissa, jossa Nunes voitti kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–27, 29–27).
Voiton jälkeen Nunes pääsi ottelemaan naisten kääpiösarjan mestaruudesta Miesha Tatea vastaan 9. heinäkuuta 2016. Tate oli aiemmin maaliskuussa voittanut mestaruuden Holly Holmilta ja puolusti nyt ensimmäistä kertaa mestaruuttaan. Kamppailu käytiin UFC 200 -tapahtumassa, jossa Nunesin ja Taten välinen kamppailu oli illan pääottelu. Nunes voitti mestaruuden takakuristuksella ensimmäisessä erässä ja ansaitsi samalla illan suoritus bonuksen.
Nunes puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan 30. joulukuuta 2016 Ronda Rouseyta vastaan, joka oli pitänyt vuoden taukoa menetettyään mestaruuden marraskuussa 2015. Kamppailu käytiin UFC 207 -tapahtumassa, joka oli samalla toinen kerta peräkkäin, kun Nunes on ollut UFC-tapahtuman pääottelussa. Nunes onnistui puolustamaan mestaruuttaan teknisellä tyrmäyksellä 48 sekunnissa, kun Rousey ei kyennyt enää seisaallaan puolustautumaan Nunesin lyönneiltä. Nunes palkittiin myös kolmannen kerran urallaan illan suoritus bonuksella.
Nunes puolusti toisen kerran mestaruuttaan 9. syyskuuta 2017 Valentina Ševtšenkoa vastaan, jonka hän oli voittanut aiemmin tuomariäänin 2016. Ottelu käytiin Kanadassa, UFC 215 -tapahtumassa, jossa se oli myös illan pääottelu. Nunes onnistui puolustamaan mestaruuttaan hajaäänin (47–48, 48–47, 48–47).[6]
Nunesin kolmas kerta puolustaessaan kääpiösarjan mestaruutta tapahtui 12. toukokuuta 2018 Raquel Penningtonia vastaan. Nunes oli jo voittanut pahimmat haastajansa ja Pennington oli voittanut neljä ottelua peräkkäin, joista viimeisin oli Miesha Tatea vastaan. UFC 224 -tapahtumassa käyty kamppailu oli neljäs peräkkäinen pääottelu Nunesille. Se käytiin samalla myös Brasiliassa, jossa Nunes puolusti onnistuneesti mestaruuttaan teknisellä tyrmäyksellä ottelun viidennessä ja viimeisessä erässä lyönnein.[7]
Nunes sai tilaisuuden otella seuraavaksi naisten höyhensarjan mestaruudesta, kun hallitseva mestari Cris Cyborg etsi uutta haastajaa. Cyborg oli puolustanut UFC mestaruuttaan kahdesti ja ei ollut hävinnyt otteluakaan 13 vuoteen. Kamppailu käytiin 29. joulukuuta 2018 UFC 232 -tapahtumassa illan toisena pääotteluna. Nunes voitti kamppailun tyrmäyksellä 51 sekunnissa ja teki samalla historiaa olemalla ensimmäinen nainen UFC:n historiassa, joka on voittanut kahden eri painoluokan mestaruudet ja pitänyt niitä samanaikaisesti hallussaan. Nunes palkittiin myös tyrmäyksestä illan suoritus bonuksella, joka oli hänen uran neljäs.
Höyhensarjan mestaruuden jälkeen Nunes ilmoitettiin puolustavan kääpiösarjan mestaruuttaan Holly Holmia vastaan 6. heinäkuuta 2019. Nunes voitti ottelun ensimmäisen erän tyrmäysvoitolla.[8] Joulukuussa 2019 hän voitti UFC 245 -tapahtumassa Germaine de Randamien kääpiösarjan mestaruusottelussa. Nunes voitti ottelun yksimielisellä päätöksellä.[9] Nunes puolusti ensimmäisen kerran höyhensarjan mestaruuttaan kesäkuussa 2020 UFC 250:ssa Felicia Spenceriä vastaan. Nunes voitti ottelun yksimielisellä päätöksellä.[10] Hän puolusti menestyksekkäästi höyhensarjan mestaruuttaan Megan Andersonia vastaan maaliskuussa 2021 UFC 259:ssa. Hän voitti ottelun ensimmäisessä erässä luovutusvoitolla.[11] Nunesin piti puolustaa kääpiösarjan mestaruuttaan Julianna Peñaa vastaan UFC 265 -tapahtumassa, mutta alkuperäinen ottelu jouduttiin siirtämään Nunesin COVID-19-tartunnan takia.[12] Mestaruusottelu käytiin lopulta UFC 269:ssa joulukuussa 2021. Peña voitti ottelun toisessa erässä. Peñan voiton todennäköisyys arvioitiin etukäteen pieneksi.[13] Uusintaottelussa UFC 277:ssa Nunes voitti Peñan yksimielisellä päätöksellä.[14]
2018 Vuoden tyrmäys vs. Cris Cyborg
2010-luku: Ronda Rousey (2012–2015)Holly Holm (2015–2016) Miesha Tate (2016) Amanda Nunes (2016–2021) |
2020-luku: Julianna Peña (2021–2022)Amanda Nunes (2022–) |
2010-luku: Germaine de Randamie (2017)Cris Cyborg (2017–2018) Amanda Nunes (2018–) |