Amin al-Hafiz | |
---|---|
Amin al-Hafiz vuonna 1965. |
|
Syyrian presidentti | |
Varapresidentti |
Muhammad Umran Nureddin al-Atassi Shibli al-Aysami |
Edeltäjä | Lu'ay al-Atassi |
Seuraaja | Nureddin al-Atassi |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1921 Aleppo, nykyinen Syyria |
Kuollut | 17. joulukuuta 2009 Aleppo, Syyria |
Tiedot | |
Puolue | Baath-puolue |
Uskonto | sunni |
Amin al-Hafiz (arab. أمين الحافظ; 1921 – 17. joulukuuta 2009[1]) oli syyrialainen sotilas ja poliitikko, sekä maansa presidentti vuosina 1963–1966.
Amin al-Hafiz syntyi Aleppossa ja uskonnolliselta taustaltaan hän oli sunnalainen muslimi.[2] Hän valmistui sotilasopistosta vuonna 1946 ja osallistui Israelin itsenäisyyssotaan Israelia vastaan vuosina 1948–1949.[3] Vuonna 1954 hän osallistui vallankaappaukseen Adib al-Shishaklia vastaan.[2]
Hafiz omaksui sittemmin Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin innoittamana ajatuksen panarabialaisesta liikkeestä ja alun perin hän kannatti Syyrian Yhdistynyt arabitasavalta -nimellä tunnettua valtioliittoa Egyptin kanssa. Etenkin Baath-puolueen keskuudessa herätti sittemmin närää syyrialaisten poliittisten puolueiden lakkauttaminen.[3] Hafiz itse ei ollut puolueen jäsen. Hafiz oli saavuttanut puolueen jäsenten muodostaman niin sanotun sotilaskomitea-salaseuran luottamuksen.[4] Vuonna 1961 Hafiz lähetettiin sotilasattaseana Argentiinaan.[2]
Sotilaskomitea toteutti vallankaappauksen maaliskuussa 1963 ja Hafiz kutsuttiin takaisin Syyriaan.[2] Vallankaappaajat ylensivät Hafizin kenraaliluutnantiksi ja nimesivät hänet maan sisäministeriksi.[4] Kesäkuussa hänestä tuli edelleen puolustusministeri, sekä heinäkuussa esikuntapäällikkö ja vallankumouskomitean puheenjohtaja.[2] Puheenjohtajuus vastasi maan päämiehen asemaa.[3] Marraskuussa hän syrjäytti Salah al-Din al-Bitarin Syyrian pääministerinä. Hafiz joutui eroamaan pääministerin tehtävästään Haman kapinan puhjettua huhtikuussa 1964, mutta palasi jälleen asemaansa vielä saman vuoden syyskuussa.[2]
Syyriassa valtaa pitävää Baath-puoluetta leimasivat puolueen sisäiset valtataistelut. Muodostui kaksi ryhmittymää, alkuperäisen sotilaskomitean jäsenet ja nuoremmat radikaalit. Hafiz tuki aluksi edellistä ryhmittymää, mutta myöhemmin hän alkoi tukea nuorempia radikaaleja.[2] Yksi hänen vastustajistaan oli Salah Jadid. Jadidin viholliset syrjäytettiin vallankaappauksessa helmikuussa 1963. Vallankaappaus oli jo kolmastoista vain 17 vuoden sisällä.[4] 23. helmikuuta vallankaappaajat lähettivät sotilaita pidättämään Hafizia tämän huvilalla Damaskoksessa. Syttyi tulitaistelu, jossa kuoli 50 henkilöä. Hafiz antautui lopulta ja päätyi aluksi vankilaan. Lopulta hänen sallittiin kuitenkin poistua maasta.[2]
Hafiz pakeni ensin Beirutiin Libanonissa ja sittemmin Bagdadiin Irakissa. Irakissa hän tuki Saddam Husseinia tämän kaapattua vallan heinäkuussa 1968. Irakissa hän osallistui myös suunnitelmiin kaataa Syyrian hallinto. Yhdysvallat miehitti Irakin vuonna 2003 ja Syyrian presidentti Bašar al-Assadin luvalla Hafiz palasi Syyriaan.[2] Hafiz kuoli Aleppossa 17. joulukuuta 2009.[3]