Mead-Lawrence kilpaili jo 15-vuotiaana Sankt Moritzin 1948 talviolympialaisissa ja sijoittui pujottelussa kahdeksanneksi. Hän voitti Oslon 1952 olympialaisissa kultaa sekä pujottelussa että suurpujottelussa. Pujottelun ensimmäisessä laskussaan hän kaatui mutta nousi ylös ja selviytyi maaliin neljänneksi nopeimmalla ajalla. Toisessa laskussa hän oli ylivoimaisesti nopein ja voitti hopealle sijoittuneen Ossi Reichertin yhteisajoissa 0,8 sekunnilla. Suurpujottelussa hän oli 2,2 sekuntia hopeamitalisti Dagmar Romia nopeampi. Neljä vuotta myöhemmin Cortina d'Ampezzon olympialaisissa Mead-Lawrence sijoittui suurpujottelussa neljänneksi 0,1 sekuntia pronssimitalisti Dorothea Hochleitnerille hävinneenä.