Andres Ehin

Andres Ehin (2011)

Andres Ehin, kirjailijanimi Lembit Vahak, (13. maaliskuuta 1940 Tallinna, Viro – 10. joulukuuta 2011[1]) oli virolainen runoilija ja kääntäjä.

1960-luvulla runoilijana aloittanutta Ehiniä pidettiin jo eläessään klassikkona. Hänet tunnetaan maailmalla myös haiku-runoilijana.[2] Hän on kääntänyt viroksi muun muassa P. Mustapäätä.

Myös Ehinin vaimo Ly Seppel ja tytär Kristiina Ehin ovat runoilijoita.[2]

Runokokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hunditamm (1968)
  • Uks lagendikul (1971)
  • Luba linnukesel väljas jaurata (1977)
  • Vaimusõõrmed (1979)
  • Tumedusi rüübaten (1988)
  • Täiskuukeskpäev (1990)
  • Täiskuukeskpäev. Valitud luuletusi 1959–1988 (1990, antologia)
  • Teadvus on ussinahk (1995)
  • Alateadvus on alatasa purjus (2000, kootut)
  • Paluteder ja mutrikorjaja (2004, sisältää myös käännöksiä)

Proosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karske õhtupoolik (1972, näytelmä, salanimellä Lembit Vahak)
  • Ajaviite peerud lähvad lausa lõkendama (1980, kertomuksia)
  • Rummu Jüri mälestused (1996, romaani)
  • Seljatas sada meest (1998, romaani)
  • Tagaaetav (2000, näytelmä)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Nachruf (Arkistoitu – Internet Archive) ((viroksi))
  2. ↑ a b Tuglas-seura, viitattu 11.12.2011

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.