Andrew Mlangeni

Andrew Mokete Mlangeni (6. kesäkuuta 1925 Bethlehem – 21. heinäkuuta 2020 Pretoria) oli eteläafrikkalainen apartheidia vastustanut aktivisti ja Afrikan kansalliskongressin poliitikko.[1][2]

Mlangeni syntyi neljätoistalapsisen perheen yhdeksäntenä lapsena. Hän aloitti koulunkäynnin 10-vuotiaana, mutta siirtyi työntekoon 12-vuotiaana isänsä kuoltua. Hän jatkoi koulunkäyntiä 1940-luvulla vanhemman veljensä taloudellisella tuella ja aloitti sitten linja-autonkuljettajana työskentelemisen. Vuonna 1951 Mlangeni liittyi Afrikan kansalliskongressin nuorisoliittoon ja vuonna 1954 Afrikan kansalliskongressiin. Hän kirjoitti New Age -lehteen, jonka päätoimittajana oli Ruth First. Vuonna 1961 Mlangeni lähetettiin ensimmäisten joukossa Afrikan kansalliskongressista sotilaalliseen koulutukseen ulkomaille, Kiinaan.[2]

Vuonna 1963 Mlangeni pidätettiin ja asetettiin syytteeseen Rivonian oikeudenkäynnissä, jossa myös Nelson Mandela tuomittiin. Mlangeni vietti 26 vuoden ajan vangittuna Robben Islandilla. Vuonna 1994 hänet valittiin Etelä-Afrikan ensimmäiseen demokraattisesti valittuun parlamenttiin.[1] Hän istui parlamentin jäsenenä ensin vuoteen 2004 ja oli vielä vuosina 2009–2014 kauden parlamentin alahuoneen jäsenenä. Mlangeni sai Mandelalta Ansiokkaan palveluksen ritarikunnan ensimmäisen luokan kultaisen ansiomerkin vuonna 1999.[2] Hänelle oli myönnetty myös Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto.[3]

Mlangeni oli vankeustuomion saadessaan naimisissa Johanna Junnyn kanssa. Pariskunnalla oli kymmenen lasta. Vaimo kuoli vuonna 2001.[2] Mlangeni oli viimeinen elossa ollut Rivonian oikeudenkäynnissä syytetty ennen kuin kuoli jouduttuaan 95-vuotiaana sairaalahoitoon Pretoriassa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.