Andy McCoy

Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta muusikosta. Hänen kunniakseen pystytetystä patsaasta kertoo artikkeli Andy McCoy (patsas).

Andy McCoy
Andy McCoy esiintymässä vuonna 2000.
Henkilötiedot
Koko nimi	Antti Hulkko
Syntynyt	11. lokakuuta 1962 (ikä 62) Pelkosenniemi
Ammatti	muusikko
Puoliso	Angela McCoy (1991-2019)
Muusikko
Taiteilijanimi	Andy McCoy
Aktiivisena	1977–
Tyylilajit	rock hard rock glam rock rock and roll punk blues
Soittimet	kitara, piano
Yhtyeet	Hanoi Rocks (1980–1985, 2001–2009) Pelle Miljoona Oy (1979–1980, 2011, 2015–2016, 2018–) The Real McCoy (2009) Briard (1977–1979, 1983, 1996) Cherry Bombz (1985–1986) The Suicide Twins (1986–1987) Shooting Gallery (1990–1992, 1994) Grease Helmet
Levy-yhtiöt	soolo: BMG Hanoi Rocks: Lick Records CBS
Aiheesta muualla
www.andymccoy.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Antti Hulkko (s. 11. lokakuuta 1962 Pelkosenniemi), taiteilijanimeltään Andy McCoy, on suomalainen rock-muusikko. Hän oli Hanoi Rocks -yhtyeen kitaristi, taustalaulaja ja pääasiallinen lauluntekijä. Lisäksi McCoy tunnetaan muun muassa ensimmäisen suomalaisen levyttäneen punkyhtyeen Briardin ja Pelle Miljoona Oy:n ensimmäisen kokoonpanon kitaristina. McCoy on myös tunnettu värikkäänä ”elämäntaparokkarina”.^[1][2] Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke maaliskuussa 2024.^[3]

Elämä

Varhaiset vaiheet

Antti Hulkko syntyi Pelkosenniemellä. Perheeseen kuuluivat isän ja äidin ja Antin lisäksi Ilkka-isoveli ja vuonna 1967 syntynyt sisko. He asuivat Pelkosenniemellä, Kemijärven Tohmossa ja Oulussa. Myöhemmin perhe muutti Tukholmaan isän työn vuoksi.^[4] Hulkko on itse kertonut käyttäneensä alkoholia ja kannabista jo 9-vuotiaana ja raakaoopiumia 16-vuotiaana.^[5]

Andy McCoyn synnyinkunta Pelkosenniemi paljasti patsaan pojalleen heinäkuussa 2009. Mäntypuisen patsaan veisti McCoyn setä Matti Hulkko.^[6] Antti Hulkon serkku on lähes saman ikäinen entinen maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko.^[7]

Musiikkiuran alku

Hulkko oli kiinnostunut etenkin piirtämisestä, mutta Tukholmassa musiikki sai yhä suuremman merkityksen. Hulkon perheen naapurissa asui ruotsalainen naisjuristi, jonka mies oli jamaikalainen. Näiden pojalta Hulkko oppi englannin kielen. Hulkko oppi pian myös ruotsin kielen ja kitaran soiton. Hulkko alkoi Tukholmassa käyttää etunimenään ”Andy”.^[8] Näitä nimiä jaettiin sittemmin Hanoi Rocksin jäsenten kesken.

Vuonna 1976 Risto Hulkko sai työpaikan Helsingissä ja perhe muutti takaisin Suomeen. Syksyllä Hulkko aloitti opintonsa Helsingissä Botby Högstadieskolanissa (ent. Östra Svenska Läroverket), jossa hän pian tutustui 13-vuotiaaseen kitaristiin Jan Stenforsiin.^[4]

Hulkko on itse väittänyt, että hänelle paluumuutto Suomeen oli kulttuurishokki, eikä hän enää kunnolla osannut suomen kieltä. Ongelma oli sekin, että koulussa hän puhui riikinruotsia, kun taas muut puhuivat suomenruotsia. Hulkko harrasti jalkapalloa, jonka harrastuksen hän oli aloittanut jo Tukholmassa. Hulkko ei menestynyt koulussa kovin hyvin. Hän oli suomen kielen tukiopetuksessa, eivätkä häntä kiinnostaneet kuin taideaineet ja englanti. Koulu jäi yhä enemmän sivulle, kun Hulkko ja Stenfors olivat muodostaneet kitaraduon ja soittelivat koulun juhlissa ja tapahtumissa. Samoihin aikoihin Matti Fagerholm, Hulkko ja Jesu Hämäläinen ja joku muu muodostivat yhtyeen nimeltä Bolin.

Vuonna 1976 Andy Hulkon veli Ilkka Hulkko perusti Pete ”Räkä” Malmin kanssa punk-yhtyeen Briard. Malmi sai järjestettyä Briardin Linnanmäen vuoden 1977 kesäkauden päättäjäisjuhlien esiintyjäksi 1 400:lle ihmiselle. Konsertin jälkeen Finnlevyn Robbie Lindberg tuli tarjoamaan leyvytyssopimusta. Hulkko oli tällöin vasta 15-vuotias.^[9]

Briardista tuli Suomen ensimmäinen levyttänyt punk-yhtye singlellään I Really Hate Ya / I Want You Back. Briardin alkuaikoina Hulkko käytti taiteilijanimeä Andy von Hulkko.^[10] Kun Hulkko oli Tukholmassa ensimmäisen Briard-singlen julkaisun aikaan, levy-yhtiön edustajat Helsingissä kysyivät Pete Malmilta soolokitaristin nimeä. Pete Malmi vastasi tällöin: ”Real McCoy, se on se mitä se on, se on ehtaa kamaa se jäbä.” Kun Hulkko tuli takaisin Tukholmasta Helsinkiin, Briardin ensimmäiseen singleen oli jo painettu nimi Andy McCoy. Pete Malmin keksimää ja painattamaa nimeä ei enää lähdetty muuttamaan.^[10]

Hulkko sai suoritettua peruskoulunsa, mutta ei jatkanut lukioon. Hän meni koulun jälkeen töihin erääseen siivousyhtiöön ja kävi pari kuukautta Vapaata Taidekoulua.

Vuonna 1980 McCoyta pyydettiin kahteen yhtyeeseen, Pave Maijasen Mistakesiin ja Pelle Miljoonan juuri kokoamaan Pelle Miljoona Oy:hyn. McCoy päätyi jälkimmäiseen Johannan johtajan Atte Blomin vihjattua Pelle Miljoonan tekevän pian läpimurron. Blom oli oikeassa, ja McCoy sai jo 17-vuotiaana ensimmäisen kultalevynsä Pelle Miljoona Oy:n suomirockin menestysalbumista Moottoritie on kuuma.^[11]

Vuonna 1979 McCoyn lähdettyä Briardista Pelle Miljoona Oy:hyn hänen tilalleen kitaristiksi tuli Jan Stenfors. Vuosina 1978–1980 Fagerholm ja McCoy tekivät yhteistyötä Maukka Perusjätkän ja Ralf Örnin hankkeissa. Musiikkivideoilla ”Säpinää” ja ”Vaatteet (on mun aatteet)” näkyvät Fagerholm soittamassa saksofonia ja McCoy kitaraa. Fagerholm, Stenfors ja McCoy viettivät vuosina 1977–1980 aikaa punkkareiden ja rokkareiden suosimassa Kill Cityssä.

Vuonna 1979 Matti Fagerholm oli koonnut McCoyn vaikutuksella yhtyeen Hanoi Rocks. Yhtyeessä soitti jo McCoyn ystävä Stenfors. Alkuvuonna 1980 Andy McCoy muutti taiteilijanimekseen Andy Suicide ja antoi Hanoi Rocksissa soittavalle Jan Stenforsille taiteilijanimen Nasty McCoy. Ensimmäisen Hanoi Rocksin kokoonpano ei ollut pitkäikäinen, ja Hulkko eli Suicide oli vain sen taustavaikuttaja. Hulkko oli keksinyt yhtyeen nimen Monroen kanssa 14-vuotiaana yhdistämällä Johnny Thundersin kappaleen "Chinese Rocks" heroiinia tarkoittavan nimen ja pinkkiä Vietnamissa jalostettua heroiinia tarkoittavan ilmaisun Hanoi rocks.^[8] Hulkko ja Fagerholm päättivät elokuun tienoilla 1980 koota kesällä hajonneen Hanoi Rocksin uudella kokoonpanolla. Andy McCoy erosi juuri ennen syksyn kiertuetta erittäin suositusta Pelle Miljoona Oy:stä ja muutti Stenforsin ja Fagerholmin kanssa Tukholmaan. Hulkko otti uudelleen nimekseen Andy McCoy ja Stenfors sai nimen Nasty Suicide. Samoihin aikoihin Fagerholm otti nimekseen Michael Monroe, jonka sukunimi oli aiemmin ollut Hulkon käytössä. Kun McCoy kadotti basistiksi kaavaillun ruotsalaisen Björne Fröbergin puhelinnumeron, McCoy pyysi Pelle Miljoona Oy:n Sami Takamäkeä yhtyeeseen. McCoy nimesi Sami Takamäen Sam Yaffaksi, koska tämä näytti hänen mielestään appelsiinilta. Rumpaliksi löydettiin Michael Monroen ja McCoyn vanha tukholmalainen ystävä Jesper Sporre, joka sai taiteilijanimekseen Gyp Casino.

Hanoi Rocks

Pääartikkeli: Hanoi Rocks

Hanoi Rocksin ensimmäinen single vuodelta 1980 I Want You / Kill City Kills oli alun perin suunniteltu McCoyn ensimmäiseksi soololevyksi. Suuren osan Hanoi Rocksin alkuaikojen kappaleista McCoy oli säveltänyt ja sanoittanut jo ennen kyseistä yhtyettä. McCoysta tulikin yhtyeen pääasiallinen sanoittaja ja laulujen tekijä. Tosin McCoylla oli tapana ottaa kaikki Hanoi Rocksin kappaleet omiin nimiinsä, vaikka ne olisivatkin olleet bändin yhdessä hiomia tai pääasiassa esimerkiksi Michael Monroen tekemiä.

Andy McCoy asui vuodet 1981–82 yhdessä muun yhtyeen kanssa Tukholmassa, josta muutti kesäkuussa 1982 Lontooseen. Vuosina 1981–85 McCoy kiersi yhä suurempaa suosiota saavuttaneen Hanoi Rocksin kanssa kolmella mantereella.

Hanoi Rocksin jälkeen

Vuodet 1985–1989

Elokuussa 1985 Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano (Andy McCoy, Nasty Suicide, Timo Kaltio, Terry Chimes) perusti McCoyn ja Suiciden johdolla Cherry Bombzin, jonka laulajaksi otettiin Toto Coelo -yhtyeessä vaikuttanut Anita Chellamah. Glam rock ja glam punk -linjalla jatkanut Cherry Bombz sai huomiota Hanoi Rocksin perijänä. Cherry Bombz esitti monia Hanoi Rocksin kappaleita, joita ei ollut ehditty levyttää Hanoi Rocks -albumeille. Ensimmäinen kokoonpano ehti levyttää Britanniassa alun perin julkaistun 7" singlen Hot Girls In Love / Feline Feeling ja Japanissa sekä Yhdysvalloissa julkaistun EP:n Hot Girls In Love / 100 Degrees In The Shade / Feline Feeling / Oil & Gasoline. Lisäksi yhtyeen piti levyttää kokonainen LP, mutta rahat eivät riittäneet kuin ”mini-LP:hen” eli käytännössä EP:hen The Cherry Bombz, joka sisälsi samat kappaleet kuin aiemmin julkaistu EP, lisättynä vain kappale ”Pin-Up Boy”. Loppuvuoden 1985 yhtyeessä jäsenenä ehtinyt olla Timo Kaltio korvattiin vuoden 1986 alusta lähtien Dave Tregunnalla (Lords of the New Church, Sham 69). Tämä kokoonpano ehti julkaista 7" singlen House Of Ecstasy / Declaration, EP:n House of Ecstasy / Declaration / Countryfield Inner City Blues /Running (Back To Your Lover) ja live-LP:n Coming Down Slow, joka julkaistiin vuonna 1987 yhtyeen jo hajottua. Lisäksi syntyivät vielä keikkavideot ”Hot Girls In Love” ja ”Live At The Marquee” ja kokoelmakasetti ”100 Degrees In The Shade” 1986. Yhtye ehti kiertää Yhdysvalloissakin, mutta syksyllä 1986 yhtye hajosi, kun McCoy antoi Chellamahille potkut. Yhtye oli jo kauan ollut tyytymätön laulajattareensa.

Andy McCoy Tukholmassa vuonna 1988

Andy McCoy ja Nasty Suicide julkaisivat kesällä 1986 The Suicide Twins -nimisenä duona akustisen albumin Silver Missiles And Nightingales jo ennen Cherry Bombzin ”House of Ecstasy” -singlejä. Syksyllä 1986 Cherry Bombzin hajottua The Suicide Twins teki muutamia kiertueita Suomessa, kunnes duo hajosi vuoden 1986 lopussa. Duon aikana ja albumilla Suicide käytti taiteilijanimenään Nasty Superstar.

Andy McCoy oli The Suicide Twinsin hajoamisen jälkeen aivan kadoksissa. Vuonna 1987 oli ilmestynyt McCoyn muistelmat Andy McCoy – Hanoista ikuisuuteen mutta ei mitään muuta. Vuonna 1988 McCoy asui Suomessa, jossa hän nauhoitti ensimmäisen sooloalbuminsa Too Much Ain’t Enough muun muassa Keimo Hirvosen ja Jone Takamäen avulla. Levy ei ollut kovin suuri menestys, koska siltä löytyi vain muutama kelvollinen kappale, joista tunnetuin ja melodisin lienee ”I Will Follow”. Tähän syynä oli se, että McCoyn heroiinin käyttö oli riistäytynyt Hanoi Rocksin jälkeen täysin käsistä. McCoy teki yksin myös muutamia akustisia keikkoja ja flamencokeikan Jukka Tolosen kanssa. Myöhemmin vuonna 1988 McCoy muutti perheineen Lontooseen ja sieltä Los Angelesiin, jossa McCoy solmi BMG-Virginin kanssa levytyssopimuksen. Samana vuonna McCoy sai ensimmäisenä suomalaisena kultalevyn Yhdysvalloista, kun Samantha Fox levytti cover-version McCoyn alun perin Silver Missiles And Nightingales -albumille säveltämästä kappaleesta ”The Best Is Yet to Come”.

Los Angelesissa Sex Pistolsin Steve Jones esitteli McCoyn Iggy Popille Instinct-kiertuekitaristiksi, koska ei itse päässyt kiertueelle. Aiemmin jonkin aikaa pimennossa ollut McCoy sai jälleen maailmalla paljon huomiota. McCoyn puuhailut pääsivät kiertuebasisti Alvin Gibbsin kirjaan Neighbourhood Thread – On Tour With Iggy Pop. Useat kappaleet, joissa McCoy soitti, pääsivät myöhemmin eri live-albumeille. Vuonna 1989 McCoy vieraili vielä UK Subsin Killing Time-albumilla. 9 kuukautta kestäneen kiertueen jälkeen McCoy ja hänen ensimmäinen vaimonsa Anastasia ”Stacy” Maisonneuve (m. 1986–1989) erosivat. Maisonneuve kuoli muutamien kuukausien kuluttua.

Vuodet 1990–1999

1990-luvun alussa McCoy asui Los Angelesin hienostoalueella yhdessä poikansa Sebastianin ja uuden naisystävänsä amerikanitalialaisen perijättären ja Johnny Thundersin serkun Angela Nicolettin kanssa. Andy ja Angela viettivät suihkuseurapiirielämää hyvien ystäviensä, muun muassa Guns N’ Rosesin jäsenten kanssa. McCoy alkoi keskittyä jälleen työhönsä päästyään irti pahasta heroiiniriippuvuudestaan 1991. Selvittyään McCoy kokosi yhtyeen Shooting Gallery ja meni naimisiin Angela Nicolettin kanssa syksyllä 1991. Lokakuussa McCoy kiersi Suomessa klubeja yhdessä Nicky Hopkinsin ja Dave Lindholmin kanssa samaan aikaan kuin Shooting Galleryn ensimmäinen albumi julkaistiin. Shooting Gallery oli kiertueella Kissin lämmittelijänä ja hajosi.

Vuosina 1993–1994 McCoy teki yhteistyötä useiden eri muusikoiden kanssa, muun muassa Skid Row’n Sebastian Bachin kanssa nimellä Bach/McCoy. Tämä yhteistyö poiki neljä koskaan julkaisematonta kappaletta. Keväällä 1994 Andy ja Angela McCoy muuttivat Helsinkiin. Kesällä 1994 McCoy kokosi Shooting Galleryn uudelleen muun muassa Hanoi Rocksin rumpalin Gyp Casinon kanssa. Kokoonpano teki muutamia kesäkeikkoja Suomessa. Samoihin aikoihin McCoy keikkaili muutamia kertoja Remu Aaltosen kanssa.

Andy McCoyta pidettiin suomalaisen Shooting Gallery -versionsa jälkeen menetettynä tapauksena, mutta alennustilassa ollut McCoy ryhdistäytyi ja vuonna 1995 syntyi toinen sooloalbumi Building On Tradition, joka on McCoyn menestynein julkaisu Hanoi Rocksin jälkeen. Albumi nauhoitettiin Tukholmassa McCoyn tuottamana. Albumin suurin hitti oli ”Strung Out”, joka sai paljon soittoaikaa Suomen radioissa. ”Strung Out” oli alun perin Shooting Gallery -kappale, mutta oli jäänyt pois itse yhtyeen albumilta. Levyllä kuultiin myös ensimmäistä kertaa McCoyn vaimon Angela Nicolettin ääntä. Albumin jälkeisille kiertueille McCoy kasasi yhtyeen Live Ammo, johon kuuluivat McCoyn (kitara, laulu) lisäksi Angela Nicoletti (laulu), Dan Lagerstedt (kitara, laulu) Andy Christell (basso), Gyp Casino (rummut) ja Christian Andrè (kosketinsoittimet). Yhtye piti osittain kotipaikkanaan Tukholmaa. Christellin kotipuolessa tapahtuneen onnettomuuden takia Lagerstedt siirtyi bassoon. Myöhemmin myös André jätettiin pois yhtyeestä. Live Ammon kehitys ja suosio oli noususuhdanteista, mutta lopulta kahden Suomen kiertueen jälkeen yhtye hajosi.

Vuonna 1995 McCoy soitti The 69 Eyesin kanssa kappaleessa ”Vietnamese Baby” ja albumilla Savage Garden kappaleessa ”Wild Talk”, jonka demon McCoy oli säveltänyt pari vuotta aiemmin. McCoy keskittyi tämän jälkeen nuoruuden harrastukseensa, maalaamiseen.

Vuonna 1996 McCoy ja Pete Malmi päättivät perustaa Briardin uudelleen 20 vuoden jälkeen. Kokoonpanoon tuli The 69 Eyesin jäseniä ja Angela McCoy. Kokoonpano esitti vanhoja ja uusia Briard-kappaleita. Uusi Briard teki albumin Briard ja sen kappale ”River of Dreams” menestyi. Samana vuonna McCoy soitti XL5:n singlellä Taas Mennään. Samana vuonna Pekka Lehto alkoi kuvata elokuvaa The Real McCoy, jossa yhdistettiin fiktiota ja Andy McCoyn elämää. 2.–13. joulukuuta 1997 Dave Lindholm, Andy McCoy ja Pelle Miljoona tekivät akustisen kiertueen. Vuonna 1998 The Real McCoy valmistui ja McCoy voitti 27. marraskuuta Jyrkin parhaan elokuvaan liittyvän musiikkivideon palkinnon elokuvansa kappaleella ”Mind Over Matter”. The Real McCoy ensiesitettiin 29. tammikuuta 1999 Göteborgin elokuvafestivaaleilla. Samoihin aikoihin ilmestyi elokuvan soundtrack. Elokuvan Suomen ensi-ilta oli elokuussa 1999. Kuvausten aikana McCoy loukkaantui ja katkaisi jalkansa pudottuaan kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Onnettomuus muutti elokuvan juonta oleellisesti.

10. heinäkuuta 1999 Tampereen Tammerfestissä McCoy esiintyi ensi kerran pitkään aikaan. Samoin hän teki kiertueen vaimonsa Angelan ja Dan Lagerstedtin kanssa. McCoy vieraili myös 22 Pistepirkon levyllä.

Hanoi Rocksin uudelleen perustaminen

Andy McCoy Ilosaarirockissa Hanoi Rocksin kanssa vuonna 2008

Michael Monroen ja Andy McCoyn välit lämpenivät uuden Hanoi Rocks CD-boksin julkistamistilaisuuden jälkeen. McCoy teki mm. yllätysvierailun Monroen esiintyessä Turussa Hellacoptersin lämmittelijäbändi Crystal Extasyn kanssa. Monroe ja McCoy kävivät myös maaliskuussa 2001 studiossa äänittämässä toistaiseksi julkaisemattoman kappaleen 'Best Of Both Worlds^[12]'. Keväällä 2001 Monroe ja McCoy ilmoittivat esiintyvänsä yhdessä nimellä Hanoi Revisited. Samana vuonna ilmestyi McCoyn elämäkerta Sheriffi McCoy.

Hanoi Revisited esiintyi 2001 Ruisrockissa Michael Monroen taustabändin toimiessa taustalla. Tammikuussa 2002 yhtye esiintyi Ranskassa Cannesin Midem-musiikkimessuilla. Tällöin taustalla oli lontoolainen kustannusyhtiö Rock Hard Publishing sekä suomalainen RLF Music, joiden taustavaikuttajina toimivat muun muassa Herman Rarebell (Scorpionsin entinen rumpali), Tatu Huhanantti, Juha Palotie, Ilkka Hulkko ja Marco Tikkanen. Hanoi Rocksin toinen tuleminen oli alkanut.

27. maaliskuuta 2002 Hanoi Rocksin paluu virallistettiin, kun yhtyeen kokoonpano (Andy McCoy, Michael Monroe, Costello Hautamäki, Lacu ja Timpa) julkistettiin. Pian ilmestyi single People Like Me ja ensimmäinen albumi 17 vuoteen, Twelve Shots on the Rocks. Yhtye julkaisi vuonna 2005 albumin Another Hostile Takeover ja 2007 albumin Street Poetry.

Music Televisionin tositelevisiosarjan The Osbournes menestyksen innoittamana MTV3 tuotti Suomessa samantapaisen sarjan Andy McCoysta ja hänen vaimostaan Angelasta. Vuonna 2003 esitetyn ohjelman nimi oli The McCoys Show^[13].

Uuden Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen

Andy McCoy astui jälleen julkisuuteen ja kertoi perustavansa uuden yhtyeen. Nimeksi tuli The Real McCoy Band, Andy McCoy laulaja-kitaristina, Foo Fightersin kitaristi Chris Shiflett, Hanoi Rocksin entinen rumpali George Atlagic, basistina Dan Lagerstead ja kosketinsoittaja-laulajana Andyn vaimo Angela McCoy. Yhtyeen kappalelistaksi suunniteltiin Hanoi Rocksin ja Foo Fightersin hittejä sekä McCoyn uusia sävellyksiä. Yhtye aloitti Suomen kiertueella mutta ehti soittaa kuitenkin vain kolme keikkaa ennen kuin hajosi.^[14]

Andy meni helmikuussa 2011 mukaan Pelle Miljoonan yhtyeeseen, jossa hän soitti kesän 1980 ja Moottoritie on kuuma -albumin levytyssessiossa. Esiintymiset kuuluvat Albumiklassikot-konserttisarjaan.^[15]

Marraskuussa 2011 julkaistiin suomalaisen rock-yhtye Ember's Flamen debyyttialbumi Rock This. Andy McCoy toimi albumin tuottajana. ^[16]

Andy McCoy soitti myös loppuvuodesta 2012 ensimmäisen levynsä julkaisseessa Grease Helmet -yhtyeessä^[17].

Syyskuussa 2013 Andy osallistui Julkkis Big Brother -ohjelmaan.^[18] Jo 11. syyskuuta 2013, yhdeksäntenä päivänä talossa hän ilmoitti luovuttavansa kilpailun vedoten tulevaan taidenäyttelyynsä.^[19] Andyn piti poistua talosta seuraavan päivän iltana, mutta hänet kuitenkin poistettiin talosta sääntörikkomuksen vuoksi jo edeltävänä yönä.^[20]

McCoy on soittanut Pelle Miljoona Oy:n paluukeikoilla vuosina 2015–2016 ja 2018–2019. Lisäksi hän soitta yhtyeen uudella Anna Soihtusi Palaa -EP:llä, joka julkaistiin vuonna 2018. EP:n "Hei, Hei, Hei" -kappale on McCoyn säveltämä. Marraskuussa 2018 julkaistiin myös hänen uusi soolo-EP:nsä Soul Satisfaction.

Syyskuussa 2019 julkaistiin McCoyn uusi sooloalbumi 21st Century Rocks. Edellisen sooloalbumin Building On Traditionin julkaisusta oli tuolloin kulunut 24 vuotta. 21st Century Rocksin julkaisua juhlittiin loppuunmyydyllä levynjulkaisukeikalla Suvilahti TBA -klubilla Helsingissä.

Avioliitot ja lapset

Andy McCoy (vas.) ja Angela McCoy (oik.) esiintymässä Lontoossa 2000

McCoylla on Sebastian-niminen poika (s. 1986)^[21] avioliitostaan 1986–1989 Anastasia ”Stacy” Maisonneuven kanssa. Maisonneuve kuoli pian eron jälkeen.^[22] McCoy meni uusiin naimisiin Angela Nicolettin kanssa vuonna 1991 ja lehtitietojen mukaan Nicoletti-Hulkko haki avioeroa McCoysta maaliskuussa 2021^[23], mikä on vuonna 2021 astunut voimaan.^[24].

Diskografia

Andy McCoy

Studioalbumit

• Too Much Ain’t Enough (1988)
• Building On Tradition (1995)
• 21st Century Rocks (2019)
• Jukebox Junkie (2022)

Soundtrack-albumit

• The Real McCoy (1999)

Kokoelma-albumit

• The Aspects Of Andy McCoy (1995)
• R'n'R Memorabilia - The Best Solo Tracks So Far! (2003)

EP-albumit

• Soul Satisfaction (2018)

Singlet

• I Will Follow / Make Believe (1988)
• Too Much Ain’t Enough / Knee Deep In Sky High (1991)
• Foxfield Junction (1995)
• Let It Rock (1995)
• Strung Out (1995)
• Xmas Song (2016) (feat. Ville Valo)
• The Way I Feel (2017)
• Seven Seas (2019)
• Take Me I’m Yours (2022)

Hanoi Rocks

Katso myös: Hanoi Rocksin diskografia

• Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks (1981)
• Oriental Beat (1982)
• Self Destruction Blues (1982)
• Back to Mystery City (1983)
• Two Steps from the Move (1984)
• Twelve Shots on the Rocks (2002)
• Another Hostile Takeover (2005)
• Street Poetry (2007)

Pelle Miljoona Oy

• Moottoritie on kuuma (1980)
• Anna soihtusi palaa (EP) (2018)

Briard

Katso myös: Briard

• Miss World (1983)
• Briard (1996)

Cherry Bombz

Katso myös: Cherry Bombz

• The Cherry Bombz (EP) (1985)
• House of Ecstasy (EP) (1986)

The Suicide Twins

• Silver Missiles and Nightingales (1986)

Shooting Gallery

• Shooting Gallery (1992)

Grease Helmet

• Grease Helmet (2012)

Filmografia

Vuosi	Elokuva	Rooli	Ohjaaja
1999	The Real McCoy	Hän itse	Pekka Lehto
2001	Tango Kabaree	Hän itse	Pekka Lehto
2003	The McCoys Show (TV-sarja)	Hän itse	Tuukka Temonen
2008	Where the #$&% Is Santa?	Hän itse	Bam Margera

Kirjat

• Andy McCoy, Måns Kullman: Hanoista Ikuisuuteen (1985)
• Andy McCoy: Sheriffi McCoy (2001)
• Andy McCoy, Ari Väntänen, Michael Monroe: Hanoi Rocks - All Those Wasted Years (2009)
• Lamppu Laamanen: Andy – Rock'n'Roll Star (2018, Johnny Kniga)

Lähteet

1. Andy McCoy Julkkisarkisto. Iltalehti. Viitattu 5.3.2014.
2. Hanoi Rocks 29.1.2003 2003. Keskisuomalainen. Viitattu 5.3.2014.
3. Andy McCoylle myönnettiin taiteilijaeläke – Myös nämä tutut henkilöt saavat taiteilijaeläkkeen www.iltalehti.fi. Viitattu 14.3.2024.
4. Parikka, Raija: "Iltalehti – "Ei pisaraakaan mustalaisverta.", 25.9.1999
5. Andy McCoy paljastaa uutuuskirjassa totuuden Hanoi Rocksin villeistä vuosista: valitsi naisia rivistä tyttöystävän odottaessa kotona – ”Siitä fotosta tuli ongelmii...” Ilta-Sanomat. 29.10.2018. Viitattu 3.11.2018.
6. YLE uutiset: Andy McCoyn patsas julkistettiin (25.7.2009), haettu 25.7.2009
7. Andy McCoyn serkku nousi kenraalikuntaan Helsingin Sanomat. 6.12.2012. Viitattu 26.11.2018.
8. The first Hanoi Rocks Website
9. Toimittajan tieto Scandal-lehdessä maaliskuussa 1985
10. McCoy, Andy: "Sheriffi McCoy.", sivu 154. WSOY, 2001
11. McCoy, Andy: "Sherriffi McCoy.", sivu 30. WSOY, 2001
12. Juha Palotie - Flashback time: 16 years ago today, these... | Facebook www.facebook.com. Viitattu 9.3.2017.
13. Hautakangas, Mikko: ”Vertaismelodraamaa taviksista taviksille. Katsaus suomalaisen todellisuustelevision historiaan”, Television viisi vuosikymmentä, s. 399. (Toim. Juhani Wiio) SKS, 2007. ISBN 978-951-746-939-5
14. YLE uutiset: "Andy McCoyn huono keikkakunto kaatoi bändin", haettu 26.11.2009
15. SuomiTV: Andy McCoy palaa Pelle Miljoonan bändiin Yle.fi/uutiset. Viitattu 16.11.2010.
16. Ours Story Ember's Flame.
17. Grease Helmet on uusi kotimainen rockin superkokoonpano Inferno.fi. Viitattu 20.11.2012.
18. Uutisarkisto: Andy Big Brother 2013. Sub. Viitattu 5.3.2014.
19. http://www.bigbrother.fi/uutiset.shtml/andy-ilmoitti-big-brotherille-luovuttavansa/1803411 (Arkistoitu – Internet Archive)
20. Yöllinen käänne BB-talossa: Andy McCoy poistettiin Ilta-Sanomat. 12.9.2013. Viitattu 8.2.2017.
21. Kaksi minää – 22 ihmistä kertoo, millainen on oikea Andy McCoy HS Nyt. Viitattu 5.3.2014.
22. Biography Hanoi Rocks Net. Viitattu 5.3.2014.
23. Seiska: Andy McCoyn Angela-vaimo hakee avioeroa 30 vuoden jälkeen Ilta-Sanomat. 17.6.2021. Viitattu 17.6.2021.
24. https://www.is.fi/viihde/art-2000009119220.html

Aiheesta muualla

• Andy McCoyn kotisivu
• Ylen Elävä arkisto: Andy McCoy ja Mike Monroe 1985
• Ylen Elävä arkisto: Andy McCoy Nybergin vieraana 2005
• Ylen Elävä arkisto: Andy McCoy, 17 vuotta
• Andy McCoy Internet Movie Databasessa. (englanniksi)