Eagle | |
---|---|
Koko nimi | Anglo American Racers |
Päämaja | Yhdysvallat |
Perustajat | Dan Gurney |
Tunnetuimmat kuljettajat |
Bruce McLaren Dan Gurney Richie Ginther Phil Hill |
Moottorit |
Climax Weslake Ford |
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
Ensimmäinen kilpailu | Belgian Grand Prix 1966 |
Kilpailuja | 29 |
Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
Voittoja | 1[1] |
Paalupaikkoja | 0[1] |
Nopeimpia kierroksia | 2[1] |
MM-pisteitä | 17[1][a] |
Viimeinen kilpailu | Kanadan Grand Prix 1969 |
Anglo American Racers tai All American Racers tai Eagle on yhdysvaltalainen Dan Gurneyn vuonna 1964 perustama talli, joka kilpaili Formula 1- ja CART-sarjassa.[1][3]
AAR kilpaili Formula ykkösissä kausina 1966–1969.[1][3] Talli saavutti yhteensä 17 MM-pistettä, yhden GP-voiton, kaksi palkintosijaa ja kaksi kilpailun nopeinta kierrosta.[1][3]
Ensimmäiset MM-pisteet Eagle saavutti jo sen toisessa kilpailussa Ranskan GP:ssa 1966, jolloin Gurney sijoittui viidenneksi.[1][3][4] Gurney ylsi samalla kaudella vielä toistamiseen pisteille Meksikon GP:ssa, jolloin hän oli myös viides.[1][3][5] Neljän pisteen turvin Eagle sijoittui kauden päätteeksi valmistajien MM-sarjassa seitsemänneksi.[1][3]
Kaudeksi 1967 Richie Ginther palkattiin Eaglen toiseksi kuljettajaksi, mutta hän ajoi vain Monacon GP:ssa.[1][3][5] Gurney jatkoi ykköskuljettajana. Talli sai myös käyttöönsä uudet Weslaken V12 -moottorit. Osoitus uuden moottorin kilpailukyvystä nähtiin Belgian GP:ssa, kun Gurney ajoi kilpailussa selvään voittoon, mutta voitto jäi tallin ainoaksi F1:sissä.[1][3][6][7] Gurney ajoi vielä Kanadan GP:ssa kolmanneksi.[1][3][8] McLaren-tallin isä Bruce McLaren nähtiin Eaglen ratissa kolmessa kilpailussa, mutta maaliin saakka hän ei yltänyt kertaakaan. Eagle saavutti kaudella 13 MM-pistettä ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa seitsemänneksi.[1][3]
Kausi 1968 muodostui Eaglelle pettymykseksi.[1] Talli ei kyennyt saavuttamaan ainuttakaan MM-pistettä ja Gurney päätti lopettaa F1:sissä kilpailemisen. Hän kuitenkin ajoi kolmessa kauden viimeisessä kilpailussa McLarenin autolla, joista parhaimpana tuloksena oli neljäs Yhdysvaltain GP:n neljäs sija.[9][2] Al Pease ajoi vielä seuraavalla kaudella yksityistallin Eaglella Kanadan GP:ssa.[1][3] F1-sarjan jälkeen talli palasi Yhdysvaltoihin ja keskittyi IndyCariin.[1]
Palkintosijat [1]
|
Paalupaikat [1]
|
Nopeimmat kierrokset [1]
|
Vuosi | Valmistaja | Moottori | Renkaat | Kuljettajat | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | Pisteet | Sijoitus |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1966 | Eagle T1G | Climax S4 Weslake V12 |
G | MON | BEL | FRA | GBR | NED | GER | ITA | USA | MEX | 4[1][3] | 7. | ||||
Dan Gurney | Kesk. | 5 | Kesk. | Kesk. | 7 | Kesk. | Kesk. | 5 | ||||||||||
Phil Hill | DNQ | |||||||||||||||||
Bob Bondurant | DSQ | Kesk. | ||||||||||||||||
1967 | Eagle T1G | Weslake V12 | G | RSA | MON | NED | BEL | FRA | GBR | GER | CAN | ITA | USA | MEX | 13[1][3] | 7. | ||
Dan Gurney | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 1 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 3 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | |||||||
Richie Ginther | DNQ | |||||||||||||||||
Bruce McLaren | Kesk. | Kesk. | Kesk. | |||||||||||||||
Ludovico Scarfiotti | Kesk. | |||||||||||||||||
1968 | G | RSA | ESP | MON | BEL | NED | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | 0*[1][3][9] | 12. | |||
Eagle T1G | Weslake V12 | Dan Gurney | Kesk. | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 9 | Kesk. | ||||||||||
McLaren M7A | Ford V8 | Kesk. | 4* | Kesk. |
* Vuoden 1968 Yhdysvaltain GP:n neljäs sija saavutettu McLarenin autolla, jolloin pisteet menivät kyseiselle valmistajalle.[2]
Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | Renkaat | Kuljettajat | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1967 | Castrol Oils Ltd.[3] | Eagle T1G | Climax S4 | G | RSA | MON | NED | BEL | FRA | GBR | GER | CAN | ITA | USA | MEX | ||
Al Pease | NC | ||||||||||||||||
1968 | Castrol Oils Ltd.[3] | Eagle T1G | Climax S4 | G | RSA | ESP | MON | BEL | NED | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | |
Al Pease | DNS | ||||||||||||||||
1969 | John Maryon[3] | Eagle T1G | Climax S4 | F | RSA | ESP | MON | NED | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | ||
Al Pease | DSQ |