Antonio Flores (muusikko)

Antonio Flores
Henkilötiedot
Koko nimi Antonio González Flores
Syntynyt14. marraskuuta 1961
Madrid
Kuollut30. toukokuuta 1995 (33 vuotta)
Madrid
Ammatti laulaja-lauluntekijä, muusikko, näyttelijä
Vanhemmat Antonio González (”El Pescaílla”)
Lola Flores
Lapset Alba Flores
Sukulaiset Rosario Flores
Lolita Flores
Muusikko
Tyylilajit pop, rock, flamenco, flamencorumba
Soittimet kitara, piano
Palkinnot

Premios Ondas (1995)

Antonio Flores (14. marraskuuta 1961 – 30. toukokuuta 1995) oli espanjalainen muusikko ja näyttelijä.[1]

Floresin isä Antonio González (”El Pescaílla”) oli kitaristi, äiti Lola Flores oli flamenco-taiteilija ja näyttelijä. Floresin sisaret Rosario ja Lolita ovat laulajia ja näyttelijöitä. Vuonna 1986 syntynyt lapsi Alba on näyttelijä.[2]

Floresin isä oli romani ja äidinäiti puoliksi romani.[3][4]

Flores näytteli ensimmäisen kerran 8-vuotiaana elokuvassa El taxi de los conflictos (1969).[1] Hän näytteli Antonion roolin Eloy de la Iglesian ohjaamassa elokuvassa Colegas (1982). Cosas mías (1995) oli Floresin menestynein musiikkialbumi. Hän tuotti ja kirjoitti suurimman osan kappaleista sisarensa Rosario Floresin albumille De ley (1992).[1]

Flores sai parhaan espanjalaisen artistin Premios Ondas -palkinnon vuonna 1995.[5]

Flores kuoli lääkeaineiden yliannostukseen pari viikkoa äitinsä kuolemasta. Kuoleman jälkeen on julkaistu kokoelmalevyjä.[1]

Filmografia (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • El taxi de los conflictos (1969)
  • Colegas (1980)
  • El balcón abierto (1984)
  • Calé (1987)
  • Kiihkon umpikujassa (1989)
  • La mujer y el pelele (1990)
  • Chechu y familia (1992)
  • Cautivos de la sombra (1993)

Diskografia (valikoima)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Antonio (1980)
  • Al caer el sol (1981)
  • Gran vía (1988)
  • Cosas mías (1995)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Evan C. Gutierrez: Artist Biography by Evan C. Gutierrez allmusic.com. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Ignacio Gomar: Alba, la heredera de la saga Flores que más brilla elpais.com. 8.9.2019. Viitattu 3.11.2019. (espanjaksi)
  3. ↑ Eamonn Rodgers (toim.): Encyclopedia of Contemporary Spanish Culture (1999), s. 192
  4. ↑ Gonzalez El Pescailla Antonio: Tiritando forcedexposure.com. Viitattu 3.11.2019. (espanjaksi)
  5. ↑ 1995 premiosondas.com. Arkistoitu 26.6.2019. Viitattu 3.11.2019. (espanjaksi)