Ars moriendi

Myöhäiskeskiaikaisen kuoleman oppaan mukaan ylpeys on yksi kuolevaa kohtaavista kiusauksista. Paholainen tarjoaa kiusatulle kruunua, ylpeyden keskiaikaista symbolia. Neitsyt Maria, Kristus ja Jumala paheksuvat. Alankomalaisesta oppaasta noin vuodelta 1460.

Ars moriendi (latinaa) eli kirjaimellisesti kuolemisen taito on kirjallinen genre, joka opasti kristittyjä kuolemaan "oikein". Se syntyi katolisessa muodossaan myöhäiskeskiajalla ja oppaiden suosio jatkui eri muodoissa aina 1700-luvulle saakka. On olemassa myös protestanttisia kuolemisen oppaita. Ensimmäiset genreen kuuluvat teokset kirjoitettiin 1400-luvun alkupuolella. Kirjojen suosio oli suuri ja ne käännettiinkin kaikille Euroopan valtakielille. Varhaisiin kuoleman oppaisiin sisältyi havainnollisia puupiirroskuvia. Tyyliltään ne olivat selkeitä ja ohjekirjamaisia. Myös lukutaidottomat hyötyivät kuoleman oppaista niiden sisältämien havainnollisten puupiirrosten takia. Ars Moriendin suosion taustalla vaikuttaa musta surma ja myöhäiskeskiajan levottomat olosuhteet, muun muassa satavuotinen sota. On esitetty, että kuoleman oppaat olivat katolisen kirkon terapeuttinen vastaliike liialliselle helvetinpelolle ja makaaberin perinteen tavalle pelotella ihmisiä synnintuntoon. Uskottiin, että kuoleman oppaiden ohjeita seuraamalla kuolija vältti joutumasta kuollessaan helvettiin. Oppaiden suosiota selittää myös se, että myöhäiskeskiajalla kuolinhetken merkitys oli ylipäätäänkin hyvin korostunut. Itse kuolinhetken rituaalinen ja symbolinen haltuunotto koettiin hyvin tärkeäksi.

Sisältö ja rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen kuoleman opas sisälsi kuusi osaa tai kappaletta:

  1. Ensimmäinen kappale selittää että kuolemassa on positiivinenkin puoli. Tämä kappale pyrkii liennyttämään liiallista kuolemanpelkoa.
  2. Toinen kappale kuvailee viisi kuolevaa kohtaavaa kiusausta ja niiden vastalääkkeet. Kiusaukset ovat uskonpuute, epätoivo, kärsimättömyys, hengellinen ylpeys ja saituruus.
  3. Kolmas kappale koostuu kuolevalle esitetyistä kysymyksistä ja ymmärrettävään, yksinkertaiseen muotoon tiivistetystä armonsanomasta.
  4. Neljäs kappale kuvaa Kristuksen positiivista esimerkkiä kuolevalle.
  5. Viides kappale sisältää neuvoja kuolevan perheelle ja läheisille. Siinä kuvataan kuolinvuoteen äärelle sopiva kristillinen käytösetiketti.
  6. Kuudes kappale kuvaa kuolevalle luettavat, asiaankuuluvat rukoukset.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ars moriendi.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mikko Kallionsivu, "Ars moriendi, musta surma ja makaaberin traditio". Artikkeli teoksessa Taide ja taudit: Tutkimusretkiä sairauden ja kulttuurin kosketuspinnoilla, toim. Laura Karttunen, Juhani Niemi & Amos Pasternack (Tampere: Tampere University Press, 2007).
  • Mikko Kallionsivu, Saiturin kuolema: Kuoleman kulttuuripoetiikkaa angloamerikkalaisessa fiktiossa myöhäiskeskiajalta nykypäivään. Acta Universitatis Tamperensis. Tampere: Tampere University Press, 2013. Tohtorinväitöskirja. [1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • [2] Tyypillinen Ars moriendi -opas. Kielenä saksa.