Rinaldo Arturo Ambrosio (3. joulukuuta 1870 Torino – 25. maaliskuuta 1960 Pancalieri, Torino[1]) oli italialainen elokuvatuottaja ja -ohjaaja. Hän oli yksi Italian elokuvateollisuuden perustanlaskijoista.[2]
Arturo Ambrosio syntyi torinolaiseen pikkuporvariperheeseen. Hän valmistui kirjanpitäjäksi, mutta kiinnostui valokuvauksesta ja perusti vuonna 1902 pienen optiikka- ja valokuvausliikkeen. Opiskeltuaan elokuvatekniikkaa ulkomailla[1] Ambrosio ryhtyi vuonna 1904 kuvaamaan Roberto Omegnan ja Giovanni Vitrottin kanssa[2] lyhytelokuvia ajankohtaisista tapahtumista. Vuonna 1905 hän perusti Società Ambrosio & C. -nimisen tuotantoyhtiön. Pienimuotoinen yhtiö tuotti lyhyitä näytelmäelokuvia, komedioita, dokumentteja ja uutiselokuvia.[1]
Società Ambrosio & C. muutettiin vuonna 1907 Società Anonima Ambrosio -nimiseksi osakeyhtiöksi, jonka muihin omistajiin kuuluivat Alfredo Gandolfi, Pietro Canonica ja Eugenio Pollone. Yhtiö laajensi voimakkaasti toimintaansa ja rakensi Torinoon nykyaikaisen elokuvastudion. Ambrosio Film saavutti kansainvälistä menestystä ja osallistui elokuvatuotannon käynnistämiseen Venäjällä.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Ambrosio Filmin studio joutui sotateollisuuden haltuun ja yhtiön tuotanto supistui voimakkaasti. Sodan jälkeen Ambrosio myi osuutensa yhtiössä ja ryhtyi Unione cinematografica italianan tekniseksi neuvonantajaksi. Vuonna 1919 hän perusti Armando Zanottan kanssa uuden tuotantoyhtiön, joka tuotti kolme elokuvaa. Vuonna 1923 toteutetun uuden Quo vadisin epäonnistumisen jälkeen hän vetäytyi alalta. Vuonna 1935 Ambrosio teki fransiskaaniveljeskunnalle Palestiina-aiheisen dokumenttielokuvan ja vuosina 1940–1943 hän työskenteli Scalera Filmin tuotantopäällikkönä.[1]
Uransa aikana Ambrosio tuotti 1478 eri lajityyppejä edustavaa elokuvaa. Charles Pathén ja Adolph Zukorin veroisena elokuva-alan kehittäjänä hän oli ensisijaisesti kiinnostunut tuotantonsa kaupallisesta menestyksestä.[1]