Augusts Kirhenšteins (18. syyskuuta 1872 Mazsalaca - 3. lokakuuta 1963 Riika) oli latvialainen poliitikko ja tiedemies.[1] Hänen johtamansa nukkehallitus pyysi Latvian liittämistä Neuvostoliittoon kesällä 1940. [2]
Kirhenštein oli mikrobiologi ja toimi myös professorina Riian yliopistossa. Kun neuvostoliittolaiset olivat orkestroimassa vallankaappausta Latviassa kesällä 1940, hänen nimensä oli tullut esiin suurlähetystössä pidetyssä ideariihessä. Kirhenšteins johti Latvia- Neuvostoliitto ystävyysseuraa. Hänen veljensä oli ollut punaupseeri, joka oli teloitettu Neuvostoliitossa vuonna 1938.[3].
Professorin herätti öinen puhelu Neuvostoliiton suurlähetystöstä ja hän ilmoitti suostuvansa hallituksen johtoon, "jos Ulmaniskin on samaa mieltä". Uusi hallitus kokoontui ensimmäistä kertaa 21. kesäkuuta 1940. Suomen lähettilääseen Edvard Paliniin Kirhenšteins teki epäedullisen vaikutelman: “Vanha väsynyt epävarma ukkeli, jolta puuttuu itseluottamusta, varmuutta ja omaa tahtoa ja asiantuntemusta.”.[3]
Kirhenšteins vakuutteli, että Latvia pysyy itsenäisenä valtiona. Samaa vakuutteli myös Neuvostoliiton lähetystö. Kirhenšteinsin johtama hallitus määräsi heinäkuulle uudet vaalit, mikä oli hyvä propaganda-ase Ulmaniksen vuodesta 1934 jatkuneen yksinvallan jälkeen. Vaalilakeja kuitenkin rikottiin ja tulos oli etukäteen päätetty.[3]
Uusi parlamentti, Kansan Saeima, julisti Latviaan neuvostovallan 21. heinäkuuta 1940. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Latvian neuvostokansojen perheen jäseneksi 5. elokuuta 1940. Kirhenšteins toimi uuden neuvostotasavallan puhemiehistön puheenjohtajana eli presidenttinä vuoteen 1952.