Australian Grand Prix 1989

Australia Australian Grand Prix 1989
16. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1989.
Pidempi versio radasta oli käytössä
Pidempi versio radasta oli käytössä
Päivämäärä 5. marraskuuta 1989
Sijainti Adelaide, Australia
Ratatyyppi katurata
Radan pituus 3,780 km
Kilpailun pituus 70 kierrosta, 264,600 km
Sää sateinen, viileä
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna
(McLaren–Honda)
Paaluaika 1.16,665
Palkintokoroke
Voittaja Belgia Thierry Boutsen
(Williams–Renault)
Toinen Italia Alessandro Nannini
(Benetton–Ford)
Kolmas Italia Riccardo Patrese
(Williams–Renault)
Nopein kierros
Kuljettaja Japani Satoru Nakajima
(Lotus–Judd)
Kierrosaika 1.38,480 (kierroksella 64)

Australian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan historian 484. ja kauden viimeinen (16.) osakilpailu, joka ajettiin 5. marraskuuta 1989 Adelaiden katuradalla Australiassa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Thierry Boutsen, jolle voitto oli kauden ja uran toinen.[1] Sateisessa säässä ja hyvin märällä radalla käyty kilpailu lopetettiin kahden tunnin aikarajan täytyttyä 11 kierrosta ennen täyttä kisapituutta.

Tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1. 5 Belgia Thierry Boutsen Williams-Renault 70 2:00.17,421 5 9
2. 19 Italia Alessandro Nannini Benetton-Ford 70 + 28,658 4 6
3 6 Italia Riccardo Patrese Williams-Renault 70 + 37,683 6 4
4. 12 Japani Satoru Nakajima Lotus-Judd 70 + 42,331 23 3
5. 20 Italia Emanuele Pirro Benetton-Ford 68 + 2 krs. 13 2
6. 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 67 + 3 krs. 3 1
7. 15 Brasilia Mauricio Gugelmin March-Judd 66 + 4 krs. 25  
8. 8 Italia Stefano Modena Brabham-Judd 64 + 6 krs. 8  
Kesk. 10 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Ford 42 Ulosajo 22  
Kesk. 37 Suomi Jyrki Järvilehto Onyx-Ford 27 Sähköt 17  
Kesk. 26 Ranska Olivier Grouillard Ligier-Ford 22 Ulosajo 24  
Kesk. 11 Brasilia Nelson Piquet Lotus-Judd 19 Kolari (Ghinzani) 18  
Kesk. 18 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford 18 Kolari (Piquet) 21  
Kesk. 27 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Ferrari 17 Ulosajo 7  
Kesk. 1 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda 13 Kolari (Brundle) 1  
Kesk. 21 Italia Alex Caffi Dallara-Ford 13 Ulosajo 10  
Kesk. 16 Italia Ivan Capelli March-Judd 13 Jäähdytin 16  
Kesk. 22 Italia Andrea de Cesaris Dallara-Ford 12 Ulosajo 9  
Kesk. 7 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Brabham-Judd 12 Kolari (Senna) 12  
Kesk. 9 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Ford 7 Ulosajo 20  
Kesk. 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini 6 Kolari (Berger) 19  
Kesk. 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 6 Kolari (Alliot) 14  
Kesk. 4 Ranska Jean Alesi Tyrrell-Ford 5 Sähköt 15  
Kesk. 25 Ranska René Arnoux Ligier-Ford 4 Kolari (Cheever) 26  
Kesk. 2 Ranska Alain Prost McLaren-Honda 0 Kuljettaja 2  
Kesk. 17 Italia Nicola Larini Osella-Ford 0 Sähköt 11  
DNQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford   Karsiutui    
DNQ 24 Espanja Luis Pérez Sala Minardi-Ford   Karsiutui    
DNQ 39 Belgia Bertrand Gachot Rial-Ford   Karsiutui    
DNQ 38 Ranska Pierre-Henri Raphanel Rial-Ford   Karsiutui    
DNPQ 36 Ruotsi Stefan Johansson Onyx-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 29 Italia Michele Alboreto Larrousse-Lamborghini   Esikarsiutui    
DNPQ 34 Saksa Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 31 Brasilia Roberto Moreno Coloni-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 33 Argentiina Oscar Larrauri EuroBrun-Judd   Esikarsiutui    
DNPQ 35 Japani Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 41 Ranska Yannick Dalmas AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 40 Italia Gabriele Tarquini AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 32 Italia Enrico Bertaggia Coloni-Ford   Esikarsiutui    

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2][3]

  • Paalupaikka: Ayrton Senna – 1.16,665[4]
  • Nopein kierros: Satoru Nakajima – 1.38,480 (kierroksella 64)[5]
  • Lähtö jouduttiin uusimaan kerran kolareiden takia
  • Edellisessä osakilpailussa maailmanmestaruuden varmistanut Alain Prost keskeytti jo ensimmäisessä lähdössä omasta tahdostaan, hän piti olosuhteita kilpailemiseen liian vaarallisina, eikä osallistunut uusintalähtöön.
  • Paalupaikalta lähtenyt Senna johti kilpailua ensimmäiset 13 kierrosta, mutta osui sitten kierroksella ohitettavan Martin Brundlen kanssa, ja joutui keskeyttämään. Johtopaikan ottanut Boutsen piti sen maaliin saakka.
  • Emanuele Pirron ensimmäiset MM-pisteet
  • Satoru Nakajiman ensimmäinen ja ainoa kilpailun nopein kierros
  • Piercarlo Ghinzanin viimeinen Grand Prix

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 17.12.2007. (englanniksi)
  2. ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 17.12.2007.
  3. ↑ Australian Grand Prix 1989 StatsF1. Viitattu 13.4.2015.
  4. ↑ 1989 Foster's Australian Grand Prix - OVERALL QUALIFYING Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
  5. ↑ 1989 Foster's Australian Grand Prix - FASTEST LAPS Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 11.9.2022. (englanniksi)
Australia
Formula 1 -luokan Australian Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku 2020 2021 2022 2023 2024
Radat Adelaiden katurata (1985–1995)
Melbourne Grand Prix Circuit (1996–2019), Albert Park Circuit (2022–)
Formula 1 -kausi 1989
Brasilia San Marino Monaco Meksiko Yhdysvallat Kanada
Ranska Iso-Britannia Saksa Unkari Unkari Belgia
Italia Portugali Espanja Japani Australia