Barnett Newman

Barnett Newman (synt. Baruch Newman, 29. tammikuuta 1905 New York, Yhdysvallat – 3. heinäkuuta 1970 New York)[1] oli yhdysvaltalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä, jota pidetään eräänä abstraktin maalaustaiteen merkittävimmistä edustajista kotimaassaan toisen maailmansodan jälkeen. Newmanille tunnusomaista ovat pelkistetyt maalaukset, joissa usein ohut pystysuora viiva lävistää laajan, yksivärisen kuvapinnan.[2]

Newmanin teos Broken Obelisk Berliinissä Neue Nationalgalerien edustalla.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baruch Newman syntyi puolalaiseen maahanmuuttajaperheeseen New Yorkissa. Hän opiskeli Art Students League of New Yorkissa vuosina 1922–1926 sekä City College of New Yorkissa, josta hän valmistui 1927. Työskenneltyään aluksi isänsä vaateliikkeessä, hän alkoi vähitellen päätoimiseksi taidemaalariksi 1930-luvulla.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Newman oli yksi Subject of the Artist -taidekoulun perustajista yhdessä William Baziotesin, Robert Motherwellin ja Mark Rothkon kanssa. Koulu aloitti toimintansa vuonna 1948 pitäen avoimia luentoja ja kokoontumisia muille taiteilijoille.[1]

Newman kehitti mystisen abstraktien tyyliäselvennä 1940-luvulla ja hänen läpimurtonaan pidetään maalausta Onement I vuodelta 1948. Maalauksessa oranssi viiva lävistää pystysuorassa tummanpunaisen kuvapinnan. Tästä geometrisesta tyylistä tulikin Newmanin tavaramerkki. Newmanin ensimmäinen oma taidenäyttely New Yorkissa vuonna 1950 herätti jopa vihamielisyyttä, eikä hänen taidettaan aina ymmärretty. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla Newmanin työt alkoivat kuitenkin vaikuttaa muihinkin taiteilijoihin, kuten Ad Reinhardtin, Clyffort Stillin, Frank Stellan sekä Larry Poonsin tuotantoon. Lopullisesti Newmanin maineen vahvisti 14 maalauksen sarja, Stations of the Cross (1966), joka on esillä New Yorkin Solomon R. Guggenheim -museossa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d "Barnett Newman." Encyclopædia Britannica Online. 2012. Encyclopædia Britannica Inc.. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Weilin+Göösin tietosanakirja 4 Neu-Set, s. 1321-22. Gütersloh: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5070-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]