Björn Weckström

Björn Weckström vuonna 1992.

Björn Ragnar Weckström (s. 8. helmikuuta 1935 Helsinki) on suomalainen kuvanveistäjä ja korutaiteilija. Hän on käynyt kultaseppäkoulun 1950-luvulla. Uransa alusta asti hän on luonut veistoksellisia koruja, jotka muistuttavat pienoisveistoksia enemmän kuin perinteistä korusepän työtä. Weckström tunnetaan erityisesti Lapponia Jewelrylle tekemistään töistä.

Ura korusuunnittelijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weckströmin tunnetuin luomus lienee Avaruushopea-sarjan kaulakoru Planetaariset laaksot, jonka hän suunnitteli Lapponialle vuonna 1969. Koru nähtiin vuonna 1977 ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan loppukohtauksessa Carrie Fisherin esittämän prinsessa Leian kaulalla.[1] Ohjaaja George Lucasin oli alun perin tarkoitus tilata Weckströmiltä varta vasten elokuvaa varten suunniteltu koru, mutta kuvauskiireiden takia hän joutui etsimään sopivan korun Weckströmin aiemmasta tuotannosta.[2] Suomessa järjestettyyn vuoden 2007 Eurovision laulukilpailun finaaliin Planetaariset laaksot oli valittu juontaja Jaana Pelkosen kaulakoruksi.[3][4]

1970-luvun alussa Weckström yhdisteli koruissaan hopeaa ja akryylimuovia. John Lennon ja Yoko Ono ostivat Weckströmin akryylikoruja göteborgilaisliikkeestä, ja pian Weckströmin korut, etenkin sormus Kivettynyt järvi, pääsivät erikoislähikuviin Onon yllä pariskunnan televisiohaastattelussa Yhdysvalloissa, joka tapahtui joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1971 ja toisten mukaan vuonna 1975.[5][6][7]

Ura kuvanveistäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fazerin kukko -niminen Weckströmin veistos seisoo Helsingin Kluuvikadulla. Sen on lahjoittanut Helsingin kaupungille Fazer Oy konditorian satavuotisen historian kunniaksi. Veistos on saanut muotonsa hirven selkänikamasta. Aihe johtui siitä, että kukko oli Fazerin ensimmäinen tunnuskuva. Weckström sai idean muodosta vaeltaessaan Ahvenanmaan metsissä, missä hän näki hirven jäännökset ja otti niistä selkänikaman. ”– – tässä olivat kukko siipineen ja Karl Fazerin lempiharrastus [metsästys] samassa muodossa”, Weckström sanoo.[8][9] Isolle Roobertinkadulle on pystytetty Weckströmin veistos Viheltelevä helsinkiläinen.

Flooran päivänä 13. toukokuuta 2018 HYY Yhtymä luovutti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle lahjaksi Björn Weckströmin veistoksen Yhdessä ylioppilaskunnan 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Veistos sijoitettiin HYY Yhtymän omistamalle Kaivopihalle Helsingin keskustaan.[10]

Björn Weckström (vas.) vastaan­ottamassa Rio de Janeiron 400-vuotis­juhlan koru­muotoilu­kilpailun palkintoa Brasilian suurlähettiläältä Vincente Paolo Gattilta vuonna 1965. Oikealla Pekka Anttila.

Korujen ja veistosten ohella Weckström on suunnitellut eräitä sarjatuotantolaseja Nuutajärven lasitehtaalle. Näistä voidaan mainita 1970- ja 1980-luvun Kanerva- ja Fortuna-sarjan maljakot.[11] Sarjatuotantolasistojen lisäksi Weckströmin tuotantoon kuuluu lukuisia uniikkeja, Nuutajärven lasinpuhaltajien kanssa valmistettuja lasiteoksia, sekä mm. lasinpuhaltajamestari Kari Alakosken toteuttamia monumentaalisia lasiveistoksia.[12]

Tunnettuja ovat myös suuret pronssiveistokset, ”koneihmiset”, joissa taiteilija yhdistää Kreikan tarustoa ja aikamme tieteellisiä saavutuksia. Weckström luki 1970-luvulla Barbara McClintockin artikkelin, jossa ennustettiin, että tulevaisuudessa ihmistenkin geenejä voitaisiin muokata, ja kertoo järkyttyneensä siitä.[13]

Weckström on palkittu muun muassa Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1971 ja professorin arvonimellä vuonna 1986.[14] Vuonna 2013 hänelle myönnettiin Kaj Franck -muotoilupalkinto.[15] Vuonna 2017 Weckströn sai Italian presidentin myöntämän Cavaliere dell’Ordine della Stella d’Italia -ansiomerkin.[16] Itsenäisyyspäivänä 2023 Björn Weckströmille myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki. Vuonna 2024 hänelle myönnettiin kulttuurin Suomi-palkinto.[17]

Weckström asuu ja työskentelee Italiassa osan vuodesta, mutta pääsääntöisest nykyään ateljeekodissaan Espoossa.[18]

Didrichsenin taidemuseossa järjestettiin laaja retrospektiivinen näyttely Ihminen, kone ja koru syys–tammikuussa 2021–2022.[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Avaruushopea-sarjan rannekoru.
  1. ↑ Tähtien sota -elokuva teki korutaiteilijasta tähden: "Prinsessa Leian kaulakoru on ollut käyntikorttini" Uutiset. 27.9.2018. YLE. Viitattu 27.9.2018.
  2. ↑ Heiskanen, Outi: Outo lempi: Triviakirja elokuvan ystäville, s. 208. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-079-2
  3. ↑ Euroviisujuontaja Jaana Pelkonen säihkyi Lapponia-korussaan Lapponia Jewelry. Arkistoitu 17.7.2007. Viitattu 15.12.2008.
  4. ↑ Weckström lähetyksessä: Näin koruni päätyivät maailmankuuluun elokuvaan Tästä puhutaan. 25.5.2010. Studio55. Viitattu 30.11.2013.
  5. ↑ Marcus, J.S.: Björn Weckström: Solid Gold Articles - Watches & Jewellery. 14.11.2013. The Wall Street Journal. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  6. ↑ History Lapponia Jewellery. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Nyman, Hannele – Poutasuo, Tuula: Muovikirja: Arkitavaraa ja designesineitä, s. 137. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3
  8. ↑ Julkiset veistokset Suomi – Veisto. Taidemuseo (Helsinki). Arkistoitu 17.12.2005. Viitattu 27.5.2010.
  9. ↑ Weckström, Björn: ”Fazerin kukko -patsas sai muotonsa hirven selkänikamasta.” Helsingin Sanomat 21.5.2001.
  10. ↑ Kaivopihalle uusi veistos – Björn Weckströmin ”Yhdessä” on HYY Yhtymän lahja omistajalleen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalle. 11.5.2018. HYY-Yhtymä. Arkistoitu 20.5.2018. Viitattu 19.5.2018.
  11. ↑ Björn Weckström. Designmuseon näyttelyjulkaisu. Helsinki 2003.
  12. ↑ Stonehenge II.
  13. ↑ a b Koivuranta, Riitta: ”Olemme täysin riippuvaisia koneista.” Helsingin Sanomat, 11.9.2021, s. C 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.9.2021.
  14. ↑ Kuvataiteilijamatrikkeli Henkilötiedot. Suomen kuvataiteilijat. Viitattu 22.7.2007.
  15. ↑ Kaj Franck -palkinto korutaiteilija Björn Weckströmille Uutiset. 14.11.2013. YLE. Viitattu 16.11.2013.
  16. ↑ About Björn Weckström. Viitattu 23.4.2018. (englanti)
  17. ↑ Kulttuurin Suomi-palkinnot jaettiin kahdeksalle Valtioneuvosto. 18.11.2024. Viitattu 28.11.2024.
  18. ↑ Hällsten, Annika: Prinsessan Leias smycke gjorde Björn Weckström världsberömd. Hufvudstadsbladet, 10.9.2021, s. 24–25. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 11.9.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Takalo-Eskola, Ilkka Juhani: Björn Weckström. Punkaharju: Retretti, 1986.
  • Weckström, Björn: Björn Weckström. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05688-3
  • Weckström, Björn – Aav, Marianne – Viljanen, Eeva (toim.): Björn Weckström. Helsinki: Designmuseo, 2003. ISBN 952-9878-30-3
  • Weckström, Björn: Mitt liv son Björn. Bazar Kustannus, 2018. ISBN 978-952-279-643-1
  • Weckström, Björn: Myyttien muotoilija: Taiteilijan omaelämäkerta. Suomentanut Saija Saarela. Bazar Kustannus, 2018. ISBN 978-952-279-606-6
  • Viljanen, Eeva: ”Weckström, Björn (1935–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 388–389. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]