Bolot (Bolotbek) Tölön uulu Šamšijev (kirgiisiksi Болот (Болотбек) Төлөн уулу Шамшиев, ven. Болот (Болотбек) Толенович Шамши́ев, Bolot (Bolotbek) Tolenovitš Šamšijev; 12. tammikuuta 1941 Frunze – 21. joulukuuta 2019[1]) oli yksi tunnetuimmista kirgisialaisista elokuvaohjaajista.
Bolot Šamšijev syntyi kirgiisirunoilija Tölön Šamšijevin perheeseen. Hän valmistui Neuvostoliiton elokuvakoulusta VGIK:istä vuonna 1965. Šamšijevin ensimmäinen dokumenttielokuva, Manas-eepoksesta kertova Manastšy (1965) herätti kansainvälistäkin huomiota. Vuonna 1969 hän ohjasi Muhtar Äwezovin teokseen perustuvan näytelmäelokuvan ”Laukaus Karašin solassa” (Karaš ašuusundagy atyšuu). Sitä seurasi historiallinen seikkailuelokuva ”Issyk-Kulin punaiset unikot” (Ysyk-Köldün kyzgaldaktary, 1972).[2]
Šamšijevin läpimurtoteokseksi muodostui Tšingiz Aitmatovin romaaniin perustuva ”Valkea laiva” (Ak keme, 1976), joka sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon vuonna 1977. Aitmatovin teoksiin perustuvat myös ”Varhaiset kurjet” (Erte žasdagy karkyralar, 1980)[2] ja perestroika-henkinen Fudzijamaga tšyguu (”Nousu Fudžijamalle”, 1988).
Šamšijev liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1971. Vuonna 1975 hän sai Kirgisian SNT:n[2] ja vuonna 1991 Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen. Vuodesta 1990 lähtien hän toimi yksityisen Salamalik-elokuvayhtiön johtajana. Vuonna 1998 hänet nimitettiin Kirgisian matkailu- ja urheiluministeriksi.[3]
Neuvostoliiton hajottua Šamšijevilla ei ollut mahdollisuutta kuvata uusia elokuvia. Sen sijaan hän työskenteli kirjailijana ja jatkoi Manas-eepoksen tutkimista. Hän toimi myös Kirgisian presidentin neuvonantajana.[4]