Brittany Bowe

Mitalit
Brittany Bowe matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 2013.
Brittany Bowe matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 2013.
Maa:  Yhdysvallat
Naisten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Pyeongchang 2018 joukkuetakaa-ajo
Pronssia Pronssia Peking 2022 1 000 m
Sprintti-MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Astana 2015 yhteispisteet
Kultaa Kultaa Soul 2016 yhteispisteet
Hopeaa Hopeaa Changchun 2018 yhteispisteet
Pronssia Pronssia Heerenveen 2019 yhteispisteet
Matkakohtaiset MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Heerenveen 2015 1 000 m
Kultaa Kultaa Heerenveen 2015 1 500 m
Kultaa Kultaa Inzell 2019 1 000 m
Kultaa Kultaa Heerenveen 2021 1 000 m
Hopeaa Hopeaa Heerenveen 2015 500 m
Hopeaa Hopeaa Kolomna 2016 500 m
Hopeaa Hopeaa Heerenveen 2021 1 500 m
Hopeaa Hopeaa Calgary 2024 joukkuesprintti
Pronssia Pronssia Sotši 2013 1 000 m
Pronssia Pronssia Kolomna 2016 1 000 m
Pronssia Pronssia Kolomna 2016 1 500 m
Pronssia Pronssia Inzell 2019 1 500 m
Pronssia Pronssia Heerenveen 2023 joukkue-
takaa-ajo

Brittany Starr Bowe (s. 24. helmikuuta 1988 Ocala, Florida[1]) on yhdysvaltalainen pikaluistelun maailmanmestari ja olympiamitalisti[2].

Bowe kilpaili vuoteen 2008 saakka rullapikaluistelussa saavuttaen kahdeksan aikuisten maailmanmestaruutta[3] ja yhteensä yksitoista MM-mitalia[4]. Nuorten sarjat mukaan lukien hän saavutti vuosina 2002–2008 kaikkiaan 32 MM-mitalia, kolme Pan-Amerikan mestaruutta ja kolme maailmanennätystä[5]. Rullaluistelussa hän voitti kultaa Pan-Amerikan kisoissa 2007[4].

Bowe opiskeli Florida Atlantic Universityssä sosiologiaa ja sosiaalitieteitä valmistuen 2010[4]. Hän pelasi yliopiston koripallojoukkueessa pelintekijänä nousten yliopiston kaikkien aikojen pistetilastossa kahdeksanneksi ja syöttötilastossa neljänneksi. Hän suunnitteli siirtyvänsä Eurooppaan pelaamaan, kunnes kiinnostui entisten rullaluistelukollegojensa Chad Hedrickin ja Heather Richardsonin esimerkin innoittamana pikaluistelusta.[3]

Bowe sijoittui 2012 matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 1 000 metrillä kahdeksanneksi. Seuraavalla kaudella hän saavutti samalla matkalla MM-pronssia Sotšissa ajalla 1.15,87 sekä sijoittui 1 000 metrin maailmancupissa toiseksi ja saavutti ensimmäisen maailmancupin osakilpailuvoittonsa Erfurtissa. Sprinttereiden MM-kilpailuissa hän oli kahdeksas.[2]

Bowe luisteli 17. marraskuuta 2013 Salt Lake Cityssä 1 000 metrin maailmanennätyksen 1.12,58. Sotšin olympialaisissa 2014 hän oli 1 000 metrillä kahdeksas, 500 metrillä kolmastoista, 1 500 metrillä neljästoista ja joukkuetakaa-ajossa kuudes. Hän sijoittui maailmancupissa 1 000 metrillä toiseksi ja 1 500 metrillä kolmanneksi. Hän voitti molemmilla matkoilla yhden osakilpailun.[2]

Bowe voitti 2015 Heerenveenissä maailmanmestaruuden 1 000 metrillä ajalla 1.13,90 ja 1 500 metrillä ajalla 1.54,27 sekä saavutti MM-hopeaa 500 metrillä. Hän voitti samana vuonna sprintteiden maailmanmestaruuden Astanassa oltuaan nopein kaikissa neljässä lähdössä. Hän voitti 1 000 metrin maailmancupin ja sijoittui 1 500 metrillä kolmanneksi. Hän voitti kolme maailmancupin osakilpailua 1 000 metrillä ja yhden 1 500 metrillä.[2]

Bowe paransi omissa nimissään olleen 1 000 metrin maailmanennätyksen aikaan 1.12,54 Calgaryssä 14. marraskuuta 2015, mutta Heather Richardson rikkoi ennätyksen heti seuraavassa parissa luisteltuaan 1.12,51[6]. Seuraavana päivänä Bowe luisteli 1 500 metrin maailmanennätyksen 1.51,59. Hän teki 1 000 metrin maailmanennätyksen 1.12,18 Salt Lake Cityssä 22. marraskuuta 2015.[2]

Bowe saavutti Kolomnan matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 2016 hopeaa 500 metrillä sekä pronssia 1 000 ja 1 500 metrillä. Hän voitti samana vuonna sprinttimaailmanmestaruuden Soulissa.[2] Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun, 1 000 ja 1 500 metrin lajicupit sekä sijoittui 500 metrin cupissa kolmanneksi[7]. Hän voitti kaudella 2015–2016 viisi maailmancupin osakilpailua 1 000 metrillä, kolme 1 500 metrillä ja kaksi 500 metrillä.[2]

Bowe saavutti Pyeongchangin olympialaisissa 2018 pronssia joukkuetakaa-ajossa. Lisäksi hän sijoittui neljänneksi 1 000 metrillä sekä viidenneksi 500 ja 1 500 metrillä. Hän saavutti samana vuonna hopeaa sprinttereiden MM-kilpailuissa Changchunissa. Inzellin MM-kilpailuissa 2019 hän voitti kultaa 1 000 metrillä ajalla 1.13,41, sai pronssia 1 500 metrillä ja oli kuudes 500 metrillä. Sprinttereiden MM-kilpailuissa Heerenveenissä hän sai pronssia. Hän voitti 1 000[8] ja 1 500 metrin[9] maailmancupit kaudella 2018−2019. Hän voitti neljä osakilpailua 1 000 ja kaksi 1 500 metrillä.[2] Salt Lake Cityn matkakohtaisissa MM-kilpailuissa 2020 hän oli parhaimmillaan 1 000 metrillä kahdeksas. Saman vuoden sprintti-MM-kilpailuissa hän oli kuudes.[2] Hän voitti 1 000 metrin maailmancupin kokonaiskilpailun[10] ja kolme osakilpailua kaudella 2019–2020[2]. Hän saavutti Heerenveenin MM-kilpailuissa 2021 kultaa 1 000 metrillä ajalla 1.14,12 ja saavutti hopeaa 1 500 metrillä.[2] Hän voitti 1 000 ja 1 500 metrin maailmancupit[10] ja kaksi osakilpailua molemmilla matkolla 2021[2].

Bowe saavutti Pekingin olympialaisissa 2022 pronssia 1 000 metrillä ajalla 1.14,61 ja sijoittui 1 500 metrillä kymmenenneksi.[1] Hän voitti kaudella 2021–2022 1 000 metrin maailmancupin kokonaiskilpailun ja sijoittui 1 500 metrillä toiseksi.[10] Hän voitti kaksi osakilpailua 1 000 ja yhden 1 500 metrillä.[2] Heerenveenin MM-kilpailuissa 2023 hän saavutti pronssia joukkuetakaa-ajossa sekä sijoittui 1 000 metrillä viidenneksi ja 1 500 metrillä yhdeksänneksi[11] Hän oli 1 000 metrin maailmancupissa kolmas kaudella 2023–2024.[10] Hän saavutti joukkuesprintissä MM-hopeaa 2024.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Brittany Bowe Olympedia. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Brittany Bowe speedskatingstats.com. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b From basketball court to speedskating rink chicagotribune.com. 26.12.2012. Arkistoitu 9.3.2018. Viitattu 16.11.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Brittany Bowe espn.go.com. Viitattu 16.11.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Bowe-lieving in Brittany: Woman with Waterloo ties will go for gold in Sochi Olympics fltimes.com. 2.2.2014. Viitattu 16.11.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Brittany Bowe, Heather Richardson trade 1000m world records nbcsports.com. 14.11.2015. Viitattu 16.11.2015. (englanniksi)
  7. ↑ ISU World Cup Final Heerenveen ISU. Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  8. ↑ ISU World Cup 1000m Ladies Season: 2018 ~ 2019 isuresults.eu. Viitattu 26.3.2019. (englanniksi)
  9. ↑ ISU World Cup 1500m Ladies Season: 2018 ~ 2019 isuresults.eu. Viitattu 26.3.2019. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d WORLD CUP STANDINGS ISU. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Athlete Data of Brittany Bowe speedskatingnews.info. Viitattu 9.4.2023. (englanniksi)