Charles Burgess Fry (1872–1956) oli englantilainen 1900-luvun vaihteen urheilija ja monitoimija: pituushypyn maailmanennätystuloksen tekijä, maaottelutason jalkapalloilija ja FA Cupin finalisti, rugbynpelaaja, poliitikko, diplomaatti, kasvattaja, kustantaja, kirjailija ja toimittaja. Parhaiten hänet tunnetaan 29 vuotta kestäneestä krikettiurastaan.[1]
C. B. Fry oli 1900-luvun vaihteen englantilaispoikien suuri sankari, fyysiseen ulkoilmaelämään kannustava esikuva. Hän julkaisi omaa nuortenlehteään C.B. Fry’s Magazine of Action and Outdoor Life, varusti poikia merisotakouluun valmentavan koululaivan sekä metsästi ja kalasti. Tarinoiden mukaan häntä olisi pyydetty jopa Albanian kuninkaaksi.[1]
Fry syntyi virkamiesperheeseen Lontoon eteläpuolen Croydonissa. Sekä isän että äidin suvut olivat olleet varakkaita, mutta menettäneet valtaosan omaisuudestaan. Poika sai stipendin Reptonin yksityiskouluun, jossa hän sai hyviä arvosanoja kielissä mutta huonoja matematiikassa. Parhaiten hän menestyi jalkapallossa, kriketissä, yleisurheilussa ja talvisin luistelussa. Niiden harrastusta hän jatkoi Oxfordin yliopiston Wadham Collegessa. Pituushypyn maailmanennätystulokseen hän ylsi 1893 Oxfordissa tuloksella 7,17 metriä, oman tarinansa mukaan hyvän lounaan ja sikarin jälkeen ja harjoittelematta lajia juurikaan. Hän kilpaili Oxfordin ja Cambridgen välisissä yliopistokisoissa muissakin yleisurheilulajeissa. Opintojen loppuvaiheessa hän velkaantui pahasti, kärsi sen aiheuttamista mielenterveysongelmista ja sai akateemisista kyvyistään huolimatta vain keskinkertaiset arvosanat loppututkintoonsa. Hän opetti pari vuotta Charterhouse Schoolissa ja pääsi sitten koululaiva Mercuryn varustajan virkaan.[2][3]
Vuonna 1894 Fry liittyi Sussexin krikettijoukkueeseen, mutta pelasi myös jalkapalloa Corinthians-amatöörijoukkueessa ja rugbya Blackheath- ja Barbarians-seuroissa. Englannin krikettimaajoukkueessa hän pelasi ensi kertaa helmikuussa 1896. Vuonna 1902 hän pelasi FA Cupin finaalissa Southamptonin joukkueessa tasapelin Sheffield Unitedia vastaan. Pisimpään, vuoteen 1921 asti, hän jatkoi kilpaurheilua kriketin parissa.[2]
Fry oli mukana myös politiikassa, kannatti William Gladstonea ja pyrki useita kertoja brittiparlamentin alahuoneeseen liberaalipuolueen ehdokkaana. Hän pääsi parhaimmillaan 224 äänen päähän parlamenttipaikasta.[2]
Psyykkiset ongelmat vaivasivat Fryta läpi aikuisiän muun muassa hänen epäonnistuneen ja riitaisan avioliittonsa vuoksi. Hänen paras ystävänsä oli krikettijoukkuetoveri ja intialainen prinssi Ranjitsinjhi, joka myöhemmin edusti Intiaa Kansainliitossa Genevessä ja otti taitavasanaisen Fryn puheidensa kirjoittajaksi ja assistentikseen. Näissä kansainvälisissä kuvioissa hänelle ilmeisesti tarjottiin mahdollisuutta ryhtyä Albanian kuninkaaksi, mutta hän joko kieltäytyi tai tuli lopulta hylätyksi liian varattomana.[4]
1920-luvulla hänen mielenterveytensä huononi yhä, ja ollessaan prinssi Ranjitsinjhin mukana Intiassa hän koki pahan romahduksen, joka teki hänestä vainoharhaisen jopa prinssiä ja muita intialaisia kohtaan. Vuonna 1934 Fry matkusti Saksaan tapaamaan Adolf Hitleriä ja innostui kovasti hänen näyttävistä esiintymisistään.[4] Hän kutsui Hitlerjugendin nuorukaisia vierailulle Mercury-koululaivalleen, mutta kadotti natsisympatiansa sodan alkaessa.[2]
Vähitellen Fryn mielenterveys alkoi taas parantua, ja hän vietti loppuelämänsä seuraamalla krikettiä ja kirjoittamalla siitä. Hän kuoli 84 vuoden iässä vuonna 1956 Lontoon Hampsteadissä.[3]