C. L. Moore

C. L. Moore
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1911
Indianapolis, Indiana, Yhdysvallat
Kuollut4. huhtikuuta 1987 (ikä 76)
Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti sihteeri, kirjailija
Kirjailija
SalanimiLewis Padgett, Lawrence O'Donnell, Catherine Kuttner
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Aikakausi 1933–1963
Tyylilajit fantasia, science fiction
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Catherine Lucille Moore (24. tammikuuta 1911 Indianapolis − 4. huhtikuuta 1987 Hollywood) oli yhdysvaltalainen tieteis- ja fantasiakirjailija. Hän oli ensimmäisiä tieteiskirjallisuutta kirjoittaneita naisia ja toimi suunnannäyttäjänä monelle muulle naiskirjailijalle. Vuonna 1940 hän avioitui kirjailijakollega Henry Kuttnerin kanssa, minkä jälkeen suurin osa pariskunnan tuotannosta oli yhteistyössä kirjoitettua. Moore lukeutuu science fictionin kulta-ajan tunnetuimpiin ja tuotteliaimpiin kirjailijoihin. Tunnetuimat teoksensa hän julkaisi Weird Talesin ja Astounding Science-Fictionin kaltaisissa pulp-lehdissä.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherine Lucille Moore syntyi tammikuussa 1911 Indianapolisissa Indianassa.[1] Hänen äitinsä luki paljon, ja myös Catherine kiinnostui kirjoista jo nuorena. Hän piti tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta ja erityisesti Edgar Rice Burroughsin Mars ja Tarzan-romaaneista sekä Lewis Carrollin Liisasta ihmemaassa.[2]

Moore aloitti kirjallisuuden opinnot Indianan yliopistossa ja kirjoitti ahkerasti yliopiston opiskelijalehti Vagabondiin. Lehdessä julkaistiin toisen opiskelijan mielipidekirjoitus, jossa Moorea kehuttiin yliopiston sen hetkisen oppilaskunnan lahjakkaimmaksi proosakirjailijaksi. Suuren laman myötä Moore ensin vaihtoi kirjallisuuden opintonsa kauppakouluun ja myöhemmin jätti opiskelunsa kesken voidakseen työskennellä indianapolislaisen pankin sihteerinä.[2]

Kirjailijanura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1931 Moore sattui lounastauolla lukemaan pulp-lehti Amazing Storiesia ja innostui uudelleen tieteiskirjallisuudesta. Mooren ensimmäinen tarina ”Shambleau” ilmestyi Weird Talesin marraskuun 1933 numerossa. Hän julkaisi tarinan nimellä C. L. Moore pitääkseen asian salassa työnantajaltaan, sillä lamaoloissa lisätienestit olisivat saattaneet johtaa työsuhteen päättämiseen.[2] Lukijoiden keskuudessa Moorea luultiin yleisesti mieheksi.[1]

Vuonna 1936 Moore sai ihailijakirjeen Henry Kuttnerilta,[3] joka myös oli pulp-kirjailija. Kuttner osoitti kirjeensä ”herra Moorelle”, mutta sai pian tietää tämän olevan nainen. Kirjailijat alkoivat tehdä yhteistyötä, ja heidän välilleen kehittyi romanttinen suhde. Ensimmäinen yhteistyönovelli ”Quest of the Starstone” ilmestyi Weird Talesissa marraskuussa 1937.[2]

Pariskunta avioitui 1940 ja asettui Los Angelesiin, missä molemmat ryhtyivät vapaiksi kirjailijoiksi. Mooren ja Kuttnerin tuotteliaisuus kasvoi huomattavasti, ja he onnistuivat neuvottelemaan itselleen keskimääräistä paremmat kirjoittajanpalkkiot.[2] Suurin osa pariskunnan tuotannosta oli enemmän tai vähemmän yhdessä kirjoitettua. Teokset merkittiin vaihtelevasti Kuttnerin tai Mooren nimiin, minkä lisäksi he käyttivät lukuisia salanimiä.[4]

Toisen maailmansodan aikana Moore ja Kuttner nousivat Astounding Science-Fiction -lehden päätoimittajan luottokirjailijoiksi. Tuolloin he ottivat käyttöönsä tunnetuimmat salanimensä Lewis Padgett ja Lawrence O’Donnell. Ensin mainittu oli useammin Kuttnerin käytössä, jälkimmäinen Mooren.[4] 1940-luvun lopulla Moore ja Kuttner kirjoittivat Startling Storiesille sarjan tieteisfantasiaromaaneja, joita The Encyclopedia of Science Fiction kuvailee genren arkkityyppisiksi edustajiksi. Monet painokset merkitsevät nämä romaanit virheellisesti Kuttnerin yksin kirjoittamiksi.[4] Mooren nimi jäi monista yhteistyöteoksista pois, koska naiskirjailijat eivät vedonneet 1940- ja 1950-lukujen science fiction -harrastajiin.[5]

Monet pulp-lehdet ajautuivat 1950-luvulla talousvaikeuksiin,[6] ja kirjailijoille maksettavat palkkiot jäivät yleisestä palkkakehityksestä jälkeen. Moore ja Kuttner aloittivat opinnot Etelä-Kalifornian yliopistossa,[2] ja Moore valmistui vuonna 1956.[4] Hän ja Kuttner työskentelivät sen jälkeen Warner Brothersille käsikirjoittajina.[2]

Kuttner kuoli vuonna 1958,[5] mutta Moore jatkoi työskentelyä televisiokäsikirjoitusten parissa.[2] Hän käytti nimeä Catherine Kuttner ja osallistui muun muassa Maverickin ja Yksityisetsivien (77 Sunset Strip) tekemiseen. Hän lopetti kirjoittamisen avioiduttuaan uudelleen vuonna 1963.[4]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattimaisen uransa päättymisestä huolimatta Moore pysyi maineikkaana tieteiskirjailijana. Hän piti edelleen yhteyttä alan muihin vaikuttajiin, kuten A. E. van Vogtiin, Robert Blochiin, Larry Niveniin ja Norman Spinradiin. Vuonna 1973 Los Angelesin tieteiskirjallisuusseura myönsi hänelle Forry-palkinnon, ja vuonna 1981 hän sai World Fantasy Award -elämäntyöpalkinnon sekä Gandalf Grand Master -arvonimen. Moorelle tarjottiin myös tieteiskirjallisuuden suurmestarin arvonimeä, mutta hänen aviomiehensä toiveesta ehdokkuus peruutettiin. Perumisen syynä oli Mooren sairastama Azlheimerin tauti. Hän kuoli 1987.[2]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joiryn Jirelistä kertova ”Mustan jumalan suudelma” oli lokakuun 1934 Weird Talesin kansikuvatarina. Kuvittaja Margaret Brundage.

Vuosina 1932–1956 fantasia- ja tieteislehdissä julkaistiin yli 75 novellia, jotka olivat osittain tai kokonaan Mooren kirjoittamia.[2] Hänen juonivalikoimansa oli rajallinen, ja hän kierrätti usein ideoita tarinasta toiseen.[7]

Mooren ensimmäinen Weird Tales -novelli ”Shambleau” aloitti science fiction -sarjan, jossa Northwest Smith -niminen sankari seikkailee ympäri aurinkokuntaa kohdaten eksoottisia naisia, outoja hirviöitä ja arvoituksellisia raunioita.[8] Moore jatkoi sarjaa vuoteen 1940 asti.[9] Mooren toinen Weird Talesissa ilmestynyt sarja kertoi Joiryn Jirelistä (Jirel of Joiry), keskiajan Ranskassa seikkailevasta soturinaisesta. Sarjan novellit ilmestyivät vuosina 1934–1939.[1] Jirel oli ensimmäinen miekka ja magia -sarja, jossa on naispuolinen päähenkilö.[4] Vuoden 1936 jälkeen Mooren tuotteliaisuus laski, mahdollisesti ideoiden puutteen vuoksi.[7]

Avioiduttuaan Kuttnerin kanssa 1940 Moore alkoi jälleen kirjoittaa aktiivisesti tieteiskirjallisuutta ja tieteisfantasiaa muttei palannut vanhojen hahmojensa pariin.[10] Myöhäiskauden teokset olivat yleensä Kuttnerin kanssa kirjoitettuja.[4] Pariskunnan kerrotaan kirjoittaneen samalla kirjoituskoneella vuorotellen toisen jatkaessa aina siitä, mihin edellinen oli jäänyt.[5] Mooren vahvuutena on pidetty korkeampitasoista tekstiä ja voimakasta tunteiden kuvausta, joita Kuttnerin omaperäiset ideat ja taitava juonen sommittelu täydensivät.[4] Yksittäisten novellien todellisen kirjoittajan selvittäminen on monessa tapauksessa mahdotonta. Todennäköisesti Kuttnerin nimissä julkaistut tekstit olivat useammin yhteistyössä tehtyjä, kun taas Mooren nimissä julkaistut novellit saattoivat olla kokonaan hänen omiaan.[4]

Astounding Storiesissa julkaistuista teksteistä tunnetuimpia ovat Mooren ja Kuttnerin yhteistyössä kirjoittama Keeps-sarja (1943–1947), joka kuvaa Venuksen merien pohjaan rakennetuissa linnoituksissa elävien ihmisten elämää ydinsodan tuhottua elämän maapallolla. Mooren omista teoksista merkittävimpiä ovat galaktisen imperiumin tuhoa kuvaava Judgment Night -tarinat, jotka ilmestyivät kokoelmana vuonna 1952.[4] Pulp-uran päättymisen ja yliopisto-opintojen alkamisen jälkeen Moore ja Kuttner kirjoittivat lähinnä rikoskirjallisuutta mutta vain vähän tieteistarinoita. Vuonna 1957 ilmestyi kuitenkin Mooren yksin kirjoittama tieteisjännäri Doomsday Morning.[4]

Pulp-historioitsija Ryan Harvey (2007) kuvailee Mooren proosaa purppuraiseksi ja surrealistiseksi. Joiryn Jirel -tarinoissaan Moore vei miekka ja magia -kirjallisuutta älyllisempään ja herkempään suuntaan kirjoittamalla novelleja, joiden keskiössä ei ollut nopeatempoinen seikkailu ja väkivalta vaan päähenkilön tunne-elämä ja sisäinen maailma.[7] Tieteiskertomuksissaan hän varoitti luottamasta liikaa tieteeseen, mikä haastoi science fictionin perinteisen teknologiauskon. Moore leikitteli myös lajityypin sukupuolirooleilla kuvaamalla voimakkaita ja sukupuoleltaan epämääräisiä naishahmoja, ja Lisa Yaszek sekä Patrick B. Sharp (2016) näkevät hänen tuotannossaan feminististiä teemoja.[2]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooren Weird Talesissa 1930-luvulla julkaisemat novellit olivat lukijoiden parissa suosittuja, ja päätoimittaja Farnsworth Wright piti ”Shambleaun” julkaisemista eräänä uransa merkittävimmistä päätöksistä.[2] Nykyään Moore lukeutuu science fictionin kulta-ajan tunnetuimpiin kirjailijoihin. Kuttnerin kanssa hän oli myös yksi tuotteliaimmista.[8]

Moore nimitettiin postuumisti Science Fiction and Fantasy Hall of Fameen, ja vuonna 2004 hänelle ja Kuttnerille myönnettiin Cordwainer Smith Rediscovery Award.[2] Vuoden 2007 lastenelokuva Maaginen Mimzy perustuu löyhästi Kuttnerin ja Mooren novelliin ”Mimsy Were the Borogroves”.[11]

Palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Sadelehto, Markku: Esipuhe. Teoksessa Pimeyden linnake, s. 7–10. (Sadelehdon esipuhe) Helsinki: Jalava, 1991. ISBN 951-8954-63-1
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Yaszek, Lisa & Sharp, Patrick B. (toim.): Sisters of Tomorrow. The First Women of Science Fiction, s. 164–166. Middletown, Connecticut: Wesleyan University Press, 2016. ISBN 978-0-81957625-5 Google-kirjat (viitattu 10.4.2023). (englanniksi)
  3. ↑ Elak of Atlantis (Trade Paperback) Paizo. Viitattu 8.3.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Moore, C L SFE: The Encyclopedia of Science Fiction. 4.3.2016. Viitattu 14.10.2016. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Kuttner, Henry SFE: The Encyclopedia of Science Fiction. 2.11.2015. Viitattu 14.10.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Nicholls, Peter & Ashley, Mike: pulp (Toim. John Clute & David Langford) The Encyclopedia of Science Fiction. 2.8.2020. London: SFE Ltd and Reading: Ansible Editions. Viitattu 10.4.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Harvey, Ryan: Jirel of Joiry: The Mother of Us All Black Gate. 2007. New Epoch Press. Viitattu 17.10.2022. (englanniksi)
  8. ↑ a b Kiesche, Fred: Review: Northwest of Earth: The Complete Northwest Smith by C. L. Moore SF Signal. 17.7.2008. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 14.10.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Sadelehto, Markku: Esipuhe. Teoksessa Lovecraftin lähteillä, s. 7–14. Helsinki: Jalava, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  10. ↑ Holmes, Morgan T.: Gothic to Cosmic: Sword-and-Sorcery Fiction in Weird Tales. Teoksessa The Unique Legacy of Weird Tales. The Evolution of Modern Fantasy and Horror, s. 72–73. (Toim. Justin Everett & Jeffrey H. Shanks) Lanham: Boulder: New York: London: Rowman & Littlefield, 2015. ISBN 978-1-4422-5621-7 Google-kirjat (viitattu 1.9.2021). (englanniksi)
  11. ↑ Shaye, Robert: The Last Mimzy SF Site. 2007. Viitattu 10.4.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Moore, C. L.: The Best of C. L. Moore. New York: Nelson Doubleday, 1975. (englanniksi)
  • Moore, C. L.: Black God’s Kiss. Redmond, Washington: Paizo Publishing, 2007. ISBN 978-1-60125-045-2 (englanniksi)
  • Moore, C. L.: Northwest of Earth. The Complete Northwest Smith. Redmond, Washington: Paizo Publishing, 2008. ISBN 978-1-60125-081-0 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • C. L. Moore Internet Speculative Fiction Databasessa. (englanniksi)
  • C. L. Moore Internet Movie Databasessa. (englanniksi)