Carl Paul Caspari | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. helmikuuta 1814 Dessau, Saksa |
Kuollut | 11. huhtikuuta 1892 (78 vuotta) Kristiania, Norja |
Arvonimi | professori |
Koulutus ja ura | |
Instituutti | Oslon yliopisto |
Tutkimusalue | teologia |
Carl Paul Caspari (8. helmikuuta 1814 Dessau, Saksa – 11. huhtikuuta 1892 Kristiania, Norja) oli saksalaissyntyinen norjalainen uusluterilainen[1] teologi, joka toimi professorina Oslon yliopistossa vuodesta 1857. Caspari tutki myös arabian kieltä ja kirjoitti siitä kieliopin, joka julkaistiin useissa maissa.[2]
Carl Paul Caspari syntyi vuonna 1814 Dessau-nimisessä kaupungissa. Hän oli ortodoksijuutalaisen perheensä ainoa lapsi. Casparin isä oli kauppias. Dessau oli kaupunki, joka oli tullut tunnetuksi monista älykkäistä ja lahjakkaista juutalaisista kansalaisistaan, ja tämä juutalaisyhteisö vaikutti merkittävästi kaupungin henkiseen ilmapiiriin. Yhteisö perusti juutalaisen seminaarin, jota kutsuttiin prinssi Franciscuksen kunniaksi "Franciscuksen kouluksi". Tämä koulu sai mainetta laadukkaasta opetuksestaan, ja se houkutteli jopa kristittyjä oppilaita. Lisäksi kaupungin synagogassa alettiin järjestetään saksankielisiä jumalanpalveluksia, mikä oli tuohon aikaan merkittävä uudistus. Koulun uskonnonopetus oli myös tunnettu valistuneesta ja edistyksellisestä lähestymistavastaan.[3]
Caspari oli voimakkaasti vaikuttunut juutalaisen yhteisön ilmapiiristä, ja tämä vaikutus vahvistui entisestään, kun hän aloitti lukion opintonsa. Vuonna 1834 hän päätti lähteä Leipzigiin opiskelemaan itämaisia kieliä. Leipzigin yliopistossa hän uppoutui syvään Vanhan testamentin opiskeluun, mutta hänen pettymyksekseen hän ei löytänyt siitä mitään uutta tai syvällisempää kuin mitä hän oli aiemmin oppinut. Uuden testamentin opiskelu sen sijaan oli Casparille haastavaa, ja hänellä oli vaikeuksia hyväksyä sen opetuksia. Kuitenkin hänen vahva velvollisuudentunteensa motivoi häntä jatkamaan, ja hän kirjoitti kirjoituspöydälleen tunnuslauseen: "Sinä voit, siis sinun kuuluu." Pian tämän jälkeen hän tapasi Granelin, vanhan koulutoverinsa Dessausta, joka oli nyt Saksin ulkomaanlähetystön superintendentti. Granelista tuli Casparin uskollinen ystävä ja viisas neuvonantaja. Granel kannusti Casparia lukemaan Uutta testamenttia tarkasti ja auttoi häntä ymmärtämään sen opetuksia syvemmin.[3]
Yliopisto-opintojensa jälkeen Caspari aloitti uransa yksityisenä tutkijana ja kirjoitti muun muassa laajan selitysteoksen Obadjan kirjaan sekä ensimmäisen osan arabian kieliopista. Tämä ensimmäinen osa käännettiin useille kielille ja on edelleen käytössä nykypäivänä.[3]
Vaikka Casparille tarjottiin mahdollisuutta opettaa Königsbergin yliopistossa, hän kieltäytyi tarjouksesta, koska halusi työskennellä ainoastaan luterilaisessa oppilaitoksessa. Vuonna 1847 hänelle tarjottiin kuitenkin mahdollisuutta liittyä norjalaiseen Christianian yliopistoon (nykyinen Oslon yliopisto), ja hän hyväksyi tämän tarjouksen. Täällä Caspari osoitti suuret teologiset kykynsä. Hän kirjoitti selityksiä useisiin Vanhan testamentin kirjoihin ja toimi merkittävästi juuri uudistetun norjankielisen Raamatun toimittajana, jota nykyään käytetään laajalti Norjan kirkoissa.[3]
Hänellä oli aina syvä kiintymys omaan juutalaiseen kansaansa, ja hän ilmaisi usein intohimoisesti tuen juutalaisten lähetystyölle. Vuonna 1865 hänet nimitettiin Norjan juutalaislähetystyön keskuskomitean puheenjohtajaksi, ja myöhemmin hän otti vastaan johtotehtävän Leipzigin luterilaisessa keskusjärjestössä. Hän omistautui erityisesti Christianian yliopiston opiskelijoiden lähetysyhdistykselle ja osallistui aktiivisesti konferensseihin, joissa käsiteltiin juutalaisten lähetystyötä. Hänen intohimonsa ja puhetaitonsa tekivät vaikutuksen ja innostivat muita tukemaan tätä tärkeää työtä.[3]
Caspari menehtyi vuonna 1892, ja hänen lähtönsä oli suuri menetys kirkolle. Professori Bang kutsui häntä "koko Skandinavian opettajaksi" ja korosti, että hänen kuolemaansa olisi pidettävä kirkon historiallisena suruna.[3]