Carl Schuricht
Carl Schuricht (3. heinäkuuta 1880 Danzig, Saksa – 7. tammikuuta 1967 Corseaux, Sveitsi) oli saksalainen kapellimestari ja säveltäjä.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaiheet toisen maailmansodan loppuun saakka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schuricht syntyi urkujenrakentajasukuun. Hän aloitti viulun- ja pianonsoiton opinnot 6-vuotiaana sekä säveltämisen 11-vuotiaana. Vuosina 1901–1902 hän työskenteli korrepetiittorina Mainzissa. Hän sai kuitenkin sävellyspalkinnon sekä stipendin ja jatkoi sävellysopintojaan Engelbert Humperdinckin sekä pianonsoiton opintojaan Ernst Rudorffin johdolla Berliinissä. Tämän jälkeen Schuricht täydensi sävellysopintojaan Max Regerin johdolla Leipzigissa. Schuricht sai useita teoksiaan julkaistuiksi Berliinissä ennen toimintaansa operettikapellimestarina Zwickaussa kaudella 1907–1908. Hän sai nimityksen oratoriokuoron johtajaksi Frankfurtiin vuonna 1909 ja pääsi kolme vuotta myöhemmin pääkapellimestariksi Wiesbadeniin, jossa johti Gustav Mahlerin kahdeksannen sinfonian esityksen vuonna 1913.[2]
Schuricht kutsuttiin johtamaan orkestereita Lontooseen ja Milanon La Scalaan vuoden 1914 aikana, mutta hän piti urallaan ilmeisesti taukoa ensimmäisen maailmansodan ajan. Vuonna 1921 hän teki paluun johtamalla Wilhelm Furtwänglerin kanssa Johannes Brahmsille omistetun festivaalin. Vuonna 1923 Schurichtista tuli Wiesbadenin musiikkijohtaja, jona hän toimi vuoteen 1944. Maailmansotien välisenä aikana Schuricht myös työskenteli kapellimestarina Saksan ensimmäisen Mahler-festivaalin aikana (Wiesbaden, 1923), teki esiintymisiä St. Louisissa (1927) ja Lontoossa (1931) sekä johti kesäkonsertteja Alankomaiden Scheveningenissä (1930–1939). Vuonna 1933 Schuricht sai nimityksen Berliinin filharmonisen kuoron johtajaksi. Vuonna 1934 hän johti ensimmäisen kerran Wienin filharmonikkoja. Vuosina 1937–1944 hän oli Frankfurtin radion sinfoniaorkesterin päävierailija ja vuosina 1943–1944 Dresdenin filharmonikkojen päävierailija. Tämän jälkeen Schuricht toimi lyhyesti myös Dresdenin filharmonikkojen pääkapellimestarina päävierailijana viettämänsä kauden jälkeen, mutta lähti Saksasta syksyllä 1944 ja asettui Sveitsiin, jossa aloitti yhteistyön Orchestre de la Suisse Romanden kanssa.[2]
Ura toisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Salzburgin festivaalin aloitettua taas toimintansa vuonna 1946 Schuricht johti jälleen Wienin filharmonikkoja. Hän palasi johtamaan Wieniin Furtwänglerin muistokonserttiin vuoden 1956 alussa ja johti konsertin myös tammikuun Mozart-viikolla Salzburgissa. Kun Erich Kleiber pian kuoli, Wienin filharmonikot kutsuivat Schurichtin johtamaan orkesterin tulevan Yhdysvaltain-kiertueen yhdessä André Cluytensin kanssa. Kiertueella Schuricht johti kaksitoista konserttia. Samana vuonna (1956) hän myös johti kaikkien Ludwig van Beethovenin sinfonioiden esitykset Lyonissa. Schuricht työskenteli 1950-luvun loppupuolella myös Yhdysvalloissa ja johti Wienin filharmonikkoja uudella kiertueella Euroopassa. Vuonna 1958 Schuricht sai 80-vuotispäivänsä yhteydessä Wienin filharmonikkojen kunniajäsenyyden. Viimeisinä vuosinaan hän teki vielä esiintymisiä vierailijana Lontoossa ja Berliinissä. Viimeisen konserttinsa hän johti Salzburgin festivaalilla vuonna 1965.[2]
Levytykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Schuricht teki kattavan levytysuran. Säveltäjiä, joiden teoksia hän levytti, olivat muiden muassa Beethoven, Anton Bruckner, Richard Strauss, Johann Sebastian Bach, Georg Friedrich Händel, Robert Schumann, Johannes Brahms, Richard Wagner ja Johann Strauss II.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Carl Schuricht (1880-1967) Bibliothèque nationale de France
- ↑ a b c d Carl Schuricht Naxos
