Celldweller
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
| Celldweller | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1999– |
| Tyylilaji | |
| Kotipaikka |
 New York, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | |
| Levy-yhtiö |
Esion Media, Position Music, FiXT Music |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Celldweller on Detroitista kotoisin oleva alternative rock -yhtye, jonka loi multi-instrumentalisti Klayton, entinen keulahahmo ja lauluntekijä yhtyeistä Circle of Dust, Argyle Park, Angeldust (Criss Angel) ja monista muista yhtyeistä. Celldwellerin musiikki on monenlaista, usein elektronista rockia ja yleisimmin puhuteltua yhdistelmää rockia ja trancea. Celldwellerin kappaleita on usein ilmestynyt elokuvissa, trailereissa, televisio-ohjelmissa ja videopeleissä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Circle of Dust ja Angeldust, 1997–2001
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klayton oli saanut omistetun kulttisuosion 90-luvun puolivälissä, koska hänen industrial metal-yhtyeensä Circle of Dust purkautui. Purkautumisen jälkeen Klayton samanaikaisesti julkaisi molemmat kokoelmat muokattuina, jotka olivat jääneet Circle of Dustilta, nimeltään Disengage, ja albumi uuteen projektiin, Angeldustiin, joka oltiin luotu yhdessä taikuri Criss Angelin kanssa.
Klayton alkoi tehdä demokappaleita Celldweller -hankkeeseen 1998/1999 ja julkaisi rajoitetun EP -painoksen kolmesta Celldweller demosta ja kaksi sooloraitaa, jotka myytiin nopeasti loppuun. Klaytonin ja Criss Angelin tiet erosivat vuonna 2000, kun kolme albumia oli saatu päätökseen, jolloin Klayton käytti kaiken aikansa Celldwelleriin.
Celldweller, 2003
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klayton ja tuottaja Grant Mormhan (entinen Leaderdogs For The Blind) työskentelivät Klaytonin debyyttialbumin, Celldwellerin, kanssa, joka julkaistiin helmikuussa 2001. Valitettavasti eri viiveet työnsivät julkaisupäivää myöhemmäksi. Tänä aikana Klayton piti faninsa ajan tasalla lukuisilla Celldweller-Klogeilla hänen verkkosivuillaan ja sähköpostitse, ja vuonna 2001 julkaistiin remix-tiedostot kappaleesta "Symbiont", jotta fanit ja muut muusikot saivat mahdollisuuden remixata Celldwellerin musiikkia. Kahdeksan remixiä valittiin ja ladattiin alkuperäiseen Mp3.comiin. "Symbiont"-remixeistä tuli digitaalinen EP kuusi vuotta myöhemmin.
Celldweller EP näki julkaisun alkuvuodesta 2003 ja ylsi sijalle 17 Billboard Internet Sales -listalla. Vuonna 2004 albumi vei kotiin seitsemän palkintoa Just Plain Folks Music Awards -gaalassa, jossa Klaytonille palkittiin Vuoden albumi, Vuoden tuottaja, Vuoden industrial-albumi, Vuoden metallikappale (One Good Reason) ja paras industrial rock -kappale (Switchback), ja tuli myös toiseksi Parhaan industrial kappaleen kanssa Stay With Me (Unlikely) ja Parhaan rock kappaleen kanssa I Believe You.
The Beta Cessions
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2004 Klayton kokosi tupla-albumin The Beta Cessions Volume 1. Ensimmäinen levy sisälsi uudelleen nauhoitettuna viimeisen Circle Of Dustin kappaleen "Goodbye", alternative-mixejä kappaleesta "Switchback", Klaytonin alkuperäisiä kappaleita Celldweller EP -levyltä ja demoversioita Celldwellerin debyyteistä. Toinen levy sisälsi koko debyyttialbumin instrumentaalimuodossa, muutamia instrumentaaleja on hieman muokattu.
Take It & Brake It
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosia sitten julkaistun ensimmäisen Celldweller -albumin erilaiset remix EP:t julkaistiin Celldweller Take It & Brake It remix-kilpailussa 2006. Take It & Brake It -kilpailulle luotiin oma sivusto, johon rajaton määrä faneja voi rekisteröityä ja ladata toisten remixejä, sekä ladata Celldwellerin kappaleiden remixtiedostot, tehdä omia remixejä ja lopulta julkaista ne sivustolle. Vuonna 2008 Celldweller Remix Competition kehittyi FiXT Remix Competitioniin, jossa faneilla, remixaajilla ja muusikoilla on mahdollisuus remixata muidenkin FiXT-muusikoiden, kuin Celldwellerin, kappaleita.
Soundtrack For The Voices In My Head, 2008
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joulukuussa 2008 Klayton julkaisi kokoelman Soundtrack For The Voices In mY Head Vol. 01. Kokoelma koostuu pääasiassa lyhyistä instrumentaalisävellyksistä. Kappaleet poimitaan satojen demojen joukosta, Klaytonin laajasta arkistosta ja edustavasta työstä, joka ei soveltunut johtavaan Celldweller -albumiin vaan teattereissa käyttöön. Celldwellerin johto on yrittänyt saada nämä kappaleet sijoittumaan tiedotusvälineihin, samoin kuin debyyttialbumi, ja useat on jo kuultu elokuvissa, televisiossa ja videopeleissä.
Wish Upon A Blackstar, 2009–2011
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjoittaminen ja nauhoittaminen toiseen Celldwellerin albumiin on ollut käynnissä vuodesta 2005. Alun perin albumin piti tulla julkaistuksi kesällä 2006, mutta albumi on viivästynyt useita kertoja. Maaliskuussa 2009 Klayton ilmoitti albumin nimen olevan Wish Upon A Blackstar. Levy julkaistiin 27. maaliskuuta 2012.
50 kappaleesta Klayton on rajoittanut kymmenen, jotka muodostavat albumin. Hiljattainmilloin? klogeissa verkkosivuillaan hän täsmensi, että haluaa julkaista albumin "ryhmissä", ja jokainen ryhmä koostuu kahdesta kappaleesta. Lopulta hän paljasti kappaleet, jotka albumi sisältäisi: "So Long Sentiment, Louder Than Words, Eon, The Best It's Gonna Get, I Can't Wait, Blackstar, The Lucky One, Tainted, Birthright, It Makes No Difference Who We Are, The Seven Sisters, Memories of a Girl I Haven't Met" ja "Against The Tide". Monet jääneet kappaleet tulevat olemaan The Beta Cessions II:lla.
Live-esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden alussa varhaisina Celldweller-vuosina Klayton keksi live-esiintymisen aivan toisin kuin tyypillinen rock-yhtye. Vaikka useimmat bändit soittavat kappaleita melko suoraviivaisesti yksi toisensa jälkeen, Celldweller-show olisi pääasiassa live remix-istunto. Suuri vaikutus tähän tuli Klaytonin yhteistyöstä on Criss Angelin kanssa, Angelin tehdessä taikurin esityksiä. Klayton on ilmaissut valtavaa tyytymättömyyttä hänen alkuperäsiin Celldweller-keikkoihin ja ilmoitti, että olisi epätodennäköistä, että hän enää lähtisi Celldweller-kiertueelle, mutta Celldweller palasi vuonna 2010 kaksiosaisena multimediaesityksenä.
Entiset yhtyeen live-esiintymisjäsenet olivat:
- Del Cheetah - kitara, multi-media
- Chris Gramling alias Tipi - kitara, multi-media
- Sparky - rummut
- Dale Van Norman - kitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, taustalaulu (2004-2005)
- Kem Secksdiin - basso, koskettimet, lyömäsoittimet, taustalaulu (2004-2005)
- Kenny James - rummut (2004-2005)
- Mike Cais - rummut (2004-2005)
- Bret Autrey (Blue Stahli) - rummut, kitara, koskettimet (2010 -)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albumit
- Celldweller (2003)
- The Beta Cessions (2004)
- Soundtrack For The Voices in My Head Vol 1 (2008)
- Wish Upon A Blackstar (2009 - 2011)
- Soundtrack For The Voices In My Head Vol 2 (2010 - 2012)
- Soundtrack for the Voices in My Head Vol. 03 (2013-2016)
- End of an Empire (2014-2015)
- Offworld (2017)
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paras Hard Rock Biisi - Fadeaway
- Paras Industrial Kappale - Switchback (Stay With Me (Unlikely) toiseksi)
- Paras Metal kappale - One Good Reason
- 2. sija Paras Rock Kappale - I Believe You
- Vuoden Albumi - Celldweller
- Vuoden Tuottaja - Klayton
- Paras Industrial Albumi - Celldweller
- Paras mieslaulaja - Klayton (2005 Radio-Active-Music Awards)
