Charles Bassi | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. marraskuuta 1772 Torino, Sardinian kuningaskunta |
Kuollut | 11. tammikuuta 1840 (67 vuotta) Turku, Suomen suuriruhtinaskunta |
Ammatti | arkkitehti |
Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Charles (Carlo) Francesco Bassi (12. marraskuuta 1772 Torino, Sardinian kuningaskunta – 11. tammikuuta 1840 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta)[1] oli ensimmäinen Suomessa vakinaisesti toiminut ammattikoulutuksen saanut arkkitehti ja Yleisten rakennusten intendentinkonttorin ensimmäinen päällikkö.
Charles Bassi syntyi Torinossa, silloisessa Sardinian kuningaskunnassa (nykyisen Italian alueella) 12. marraskuuta 1772. Hän muutti äitinsä ja sisarensa mukana Ruotsiin vuonna 1780. Bassin isosisko Giovanna Bassi (1762–1834), joka oli tanssija, oli tuolloin saanut kiinnityksen Tukholman oopperaan. Arkkitehtiopintonsa Bassi aloitti vuonna 1784 Tukholman taideakatemiassa. Myöhemmin hän opiskeli jonkin aikaa myös Roomassa.
Bassin toi Suomeen yhteistyö ruotsalaisen niin sanotun kustavilaisen klassismin huomattavimpiin arkkitehteihin kuuluneen Carl Christoffer Gjörwellin kanssa. Gjörwell suunnitteli vuonna 1800 Turun akatemian uuden toimitalon, Akatemiatalon. Bassi muutti vuonna 1802 Turkuun valvomaan tuolloin käynnistettyjä rakennustöitä. Vuosina 1808–1809 käyty Suomen sota ja sitä seurannut maan liittäminen Venäjän keisarikunnan alaisuuteen aiheuttivat kuitenkin rakennustöihin keskeytyksen, jonka seurauksena talo valmistui vasta vuonna 1815.
Vuonna 1810 aloitti toimintansa valtakunnallinen Yleisten rakennusten intendentinkonttori. Konttorin tehtävänä oli hoitaa aikaisemmin Tukholmasta käsin hoidettuja rakentamisasioita. Bassi nimitettiin konttorin johtajaksi intendentin virkaan. Konduktööriksi tuli Suomessa syntynyt mutta Ruotsissa opiskellut Anton Wilhelm Arppe (1789–1862). Seuraavana vuonna konttori sai virallisen aseman. Konttori sijaitsi aluksi Turussa, mutta muutti vuonna 1821 Helsinkiin.
Charles Bassi avioitui 9. huhtikuuta 1816 Helena Kristiina Wetterbrunin (1781–1821) kanssa. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, joista kolme jo ennen avioitumista:
Vaimo Helena Kristiina menehtyi lapsivuoteeseen 20. tammikuuta 1821. Bassi solmi uuden avioliiton 12. helmikuuta 1825 Johanna Lovisa Lundgrenin (1777–1853) kanssa.
Bassi työskenteli aluksi hyvin monenlaisten tehtävien parissa. Intendentinkonttorin esimiehenä Bassi sai yhdessä konduktööri A. W. Arppen kanssa tehtäväkseen lukuisten uusien kirkkojen suunnittelemisen. Niistä jokaisen pohjakaava perustui suomalaiseen ristikirkkoperinteeseen. Bassi käytti piirustustensa pohjana usein paikallisten kirkonrakentajien ehdotuksia. Tämän vuoksi suomalainen ristikirkkoperinne säilyi elävänä.
Bassin suunnitelmille ominaista oli yksinkertainen ruotsalainen uusklassismi. Hänen merkittävimpänä luomuksenaan pidetään (Gjörwellin piirtämää) Turun akatemiataloa, jonka rakentamista Bassi valvoi. Talossa Bassi luotti erittäin niukkoihin tehokeinoihin: rakennusmassojen täydellisiin mittasuhteisiin ja sileisiin pintoihin, joita elävöittävät ainoastaan ikkuna-aukot sekä jokunen yksittäinen kapea lista.
Merkittävä pettymys Bassille oli se, kun hänen laatimansa yliopiston tähtitornin piirustukset hylättiin vuonna 1816. Tehtävä annettiin Carl Ludvig Engelille. Lisäksi Bassin elämää synkensi vakava sairaus vuodesta 1819 lähtien. Bassi ei myöskään alkuunkaan viihtynyt Helsingissä, jossa hän joutui olemaan Engelin varjossa. Hän erosikin intendentinvirastaan vuonna 1824 ja palasi Turkuun. Siellä hän kuoli 68 vuoden iässä vuonna 1840.