Charles Gald Sibley

Charles Gald Sibley (7. elokuuta 1917 Fresno, Kalifornia – 12. huhtikuuta 1998 Santa Rosa, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen lintutieteilijä ja molekyylibiologi.

Sibley opiskeli Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, jossa hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1948. Sibley matkusti paljon ja teki kenttätutkimuksia Meksikossa (1939 ja 1941), Salomonsaarilla, Bismarckinsaarilla, Papua-Uudessa-Guineassa ja Filippiineillä toisen maailmansodan aikana. Hän palveli luutnanttina Yhdysvaltain laivaston viestintä- ja lääkintähuoltojoukoissa. Sodan aikana hänen tukikohtanaan oli pitkään Emirau Island, joka on nykyisin osa Papua-Uuden-Guinean Uuden-Irlannin provinssia.

Vuosina 1948-1949 Sibley toimi Kansasin yliopiston eläintieteen opettajana ja lintuosaston kuraattorina. 1949–1953 hän oli San Josén valtionkoulun eläintieteen apulaisprofessori. 1953–1965 Sibley työskenteli Cornellin yliopistossa, ensin eläintieteen apulaisprofessorina, sitten professorina ja myöhemmin ornitologisen laboratorion johtajana. 1965–1986 hän oli Yalen yliopiston biologian professorina ja Peabody Museumin lintuosaston kuraattorina. 1986–1992 Sibley toimi San Franciscon valtionyliopiston dekaanina, ja vuodesta 1993 kuolemaansa saakka Santa Rosassa toimivan Sonoman valtionyliopiston avustavana biologian professorina.

Sibley tutki lintujen luokittelua ja kehitti alan molekyylibiologista tutkimusta. Vuonna 1986 Sibley valittiin Kansallisen tiedeakatemian jäseneksi ja 1986–1990 hän toimi 20. Kansainvälisen lintutieteen kongressin puheenjohtajana. Hänen pääteoksiaan olivat Phylogeny and Classification of Birds (1991), yhdessä Jon Edward Ahlquistin kanssa, ja A world checklist of birds (New Haven: Yale University Press, 1993), yhdessä Monroen kanssa. Sibleyn luokittelua käyttää muun muassa American Ornithologists' Union (AOU). Sibley toimi AOU:n puheenjohtajana 1986–1988.

Charles Sibleyn puoliso oli Frances Louise Kelly ja heillä oli kolme tytärtä: Barbara Susanne, Dorothy Ellen ja Carol Nadine.

Sibley nimesi linnuista lännenloistopipilon (Pipilo maculatus) alalajit oaxacae, orientalis ja vulcanorum.^[1]

Lähteet

• Muistokirjoitus (The Auk)

Viitteet

1. ITIS