Christian Geist (vuosien 1640 ja 1650 väli, Güstrow – 27. syyskuuta 1711 Kööpenhamina) oli saksalainen säveltäjä ja urkuri.[1]
Geist syntyi kanttorina tuomiokirkossa toimineen isän pojaksi. Hänestä tuli taitava basso ja Daniel Danielisin johtaman orkesterin soittaja. Hän sai opetusta urkuri Albert Schopilta (Johann Schopin poika). Vuonna 1669 hän matkusti Kööpenhaminaan työn löytämisen toivossa, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Sen sijaan hänet palkkasi Tukholmaan hovin orkesterimuusikoksi Gustaf Düben vanhempi. Vuoteen 1674 mennessä Geist kuitenkin ehti ajautua erimielisyyksiin tämän kanssa, minkä seurauksena työsuhde loppui. Geist vietti seuraavan vuosikymmenen Göteborgissa ja palasi vuonna 1684 Kööpenhaminaan, jossa tällä kertaa työllistyi.[1]
Geist meni naimisiin häntä urkurin tehtävissä edeltäneen miehen lesken kanssa. Hän järjesti julkisia konsertteja ja nautti tasaisesta elämästä Kööpenhaminassa, kunnes kuoli ruttoon, joka vei myös hänen perheensä.[1]
Kaikki paitsi kuusi Geistin noin 60:sta säilyneestä vokaalimusiikin teoksesta on peräisin Düben vanhemman kirjastosta. Loput ovat Göteborgissa sävellettyjä. Teokset ovat enimmäkseen hengellisesti sanoitettuja. Ne eivät kuitenkaan ole jumalanpalveluksiin tarkoitettuja vaan ne suunnattiin varhaisten julkisten konserttien hartaalle yleisölle, joka saattoi pitää maallista musiikkia sopimattomana. Geistin tyylin pohja oli vanhemmassa italialaisessa musiikissa. Hengellisen vokaalimusiikin lisäksi hän sävelsi kaksi motettia, joita käytettiin kruunajaisissa ja jotka ovat ilmeeltään hengellisiä teoksia kunnianhimoisempia.[1]
Vaikka Geistin nimissä olevista teoksista useimmin kuullaan kolmea urkukappaletta, on niiden autenttisuutta pidetty epätodennäköisenä.[1]