Cypripedium acaule | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
Alaheimo: | Cypripedioideae |
Suku: | Tikankontit Cypripedium |
Laji: | acaule |
Kaksiosainen nimi | |
Cypripedium acaule |
|
Katso myös | |
Cypripedium acaule Wikispeciesissä |
Cypripedium acaule on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva monivuotinen, suurikukkainen ruohokasvi, joka kuuluu tikankonttien sukuun ja kämmekkäkasvien heimoon.[2][3]
C. acaulen varsi on pysty, 15–60 senttimetriä korkea, lehdetön vana. Vanan molemmin puolin kasvaa suoraan maavarresta kaksi harittavaa lehteä, joiden lehtilapa on 9–30 senttimetriä pitkä, 3–15 senttimetriä leveä ja muodoltaan leveän soikea, pitkulainen, puikea tai vastapuikea.[2] Vanaa ja lehtiä verhoaa ohut karvapeite, joka voi kosketettaessa ärsyttää ihmisen ihoa.[3]
C. acaule kukkii yksittäisin kukin huhti–heinäkuussa.[2] Yksi kehälehdistä on erikoistunut konttimaiseksi huuleksi, joka on valkopurppura tai vaaleanpunainen ja punaviiruinen. Huuli on 3–7 senttimetriä pitkä ja sen halkaisee pituussuunnassa kapea aukko.[2][3] Muut kehälehdet ovat punaruskean ja vihreän kirjavat ja 2–6 senttimetriä pitkät. Ylin sepali on suikea, puikea tai soikea ja alimmat sepalit ovat kasvaneet yhteen. Ylemmät petalit ovat tasasoukan, suikean tai puikean muotoiset, kierteiset ja alaspäin taipuneet tai hieman harittavat.[2]
C. acaule on kotoisin laajalta alueelta Pohjois-Amerikan pohjois- ja itäosista. Kanadassa sitä esiintyy vyöhykkeellä, joka ulottuu lännessä Albertaan ja Luoteisterritorioihin ja idässä Nova Scotiaan ja Newfoundlandiin. Yhdysvalloissa sen levinneisyysalue kattaa kaikki koilliset osavaltiot ja rajautuu lännessä Minnesotaan ja Illinois’hin ja etelässä Georgiaan ja Alabamaan.[2]
C. acaule viihtyy hiekkaisessa maaperässä varjoisissa tai puolivarjoisissa paikoissa, niin kuivissa kuin kosteissakin olosuhteissa aina 1 200 metrin korkeudelle asti.[2][3] Se suosii etenkin kuivia mäntymetsiä ja kasvaa usein ohuen humuskerroksen peittämällä kallioperällä.[3]
C. acaulen juuresta valmistetaan rohtoa, jota käytetään luontaislääkinnässä rauhoittamaan ja lisäämään univalmiutta.[3]