Cyrus McCormick

Cyrus Hall McCormick.

Cyrus Hall McCormick, Senior (1809–1884) oli yhdysvaltalainen keksijä ja McCormick Harvesting Machine Company (myöhemmin 1902 International Harvester) -nimisen maatalouskoneita valmistavan yrityksen perustaja. McCormick rakensi ensimmäisen kaupallisesti menestyneen niittokoneen. Niittokoneen kehitystyötä tehtiin koko McCormickin perheen voimin ja perheen isä oli tehnyt ensimmäisiä kokeiluja jo Curyksen syntymän aikaan.[1]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cyrus Hall McCormick syntyi 15. helmikuuta 1809 McCormickin suvun Walnut Grove -nimellä tunnetulla tilalla Virginian osavaltion Rockbridgen piirikunnassa sijaiten Shenandoah Valleyssa Blue Ridge Mountainsin länsipuolella. Hän oli vanhin Robert (1780–1846) ja Mary Ann Hall (1780–1853) McCormickin kahdeksasta lapsesta.[2]

Vaikka maatilalla pidettiin joitakin orjia, jokaisen perheen jäsenen edellytettiin osallistuvan sadonkorjuuseen. Jo nuorena Cyrus piti parempana käyttää sadonkorjuussa työtä säästäviä koneita. Teini-ikäisenä hän keksi korrenkerääjän viikatteeseen ja sitten patentoi auran, jota voitiin käyttää rinteillä ja joka teroitti itsensä. Perheen isä piti pajaa, jossa hän korjasi tilan koneita ja rakensi uusia.[2]

Niittokone

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isä McCormick oli ostanut niittokoneen McPhetrich-nimiseltä sepältä. Koska hänellä oli jonkin verran rahaa ja hän näki koneen potentiaalin, hän haki koneelle patenttia väittäen sitä omakseen. Niittokonetta käytettiin tilalla 28 vuotta viljan korjuussa. Kuitenkaan Isä McCormick ei pystynyt valmistamaan luotettavaa kopiota koneesta itse, joten hänen poikansa otti projektin haltuun. Muutamia Patrick Bellin suunnitelmiin perustuvia niittokoneita oli käytössä Yhdysvalloissa. Bellin konetta hevoset työnsivät, kun McCormickin konetta hevoset vetivät ja vilja leikattiin ajolinjan sivusta. Vuonna 1831 Cyrus McCormick esitteli aluksi mekaanista niittokonetta yleisölle läheisessä Steeles Tavern-kylässä. McCormick väitti kehittäneensä lopullisen version 18 kuukaudessa. Nuorempi McCormick sai patentin niittokoneelle kesäkuun 21. 1834.[2]

Tämä kone ei toiminut kaikissa olosuhteissa, joten yhtään ei myyty. Sen sijasta McCormickin perhe aloitteli metallirikastusliiketoimintaa. Vuoden 1837 lama vei perheen melkein konkurssiin, kun liikekumppani vetäytyi. Vuonna 1839 Cyrus alkoi esitellä niittokonetta julkisesti, mutta paikalliset maanviljelijät pitivät konetta epäluotettavana. Koneita myytiin yksi vuonna 1840, mutta vuonna 1841 ei yhtään. Cyrus teki koneeseen useita parannuksia yhteistyössä isänsä ensimmäisen asiakkaan kanssa ja sai vuonna 1842 myytyä seitsemän konetta, vuonna 1843 29 kappaletta ja vuonna 1844 jo 50. Nämä kaikki rakennettiin perheen maatilan pajassa. McCormick sai toisen patentin niittokoneen parannuksille tammikuun 31. 1845.[2]

Piirustus McCormickin niittokoneen vuoden 1845 mallista.

Muutto kaupunkiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailma laajeni ja McCormick huomasi saavansa tilauksia aina vaan lännempää, jossa tilat olivat suurempia. Ollessaan Washingtonissa hakemassa patenttiaan vuonna 1845, hän kuuli Brockportissa New Yorkissa sijaitsevasta tehtaasta, jonka kanssa hän teki sopimuksen sarjavalmistuksesta. Vuonna 1847 hän ja hänen veljensä Leander J. McCormick muuttivat Chicagoon, joka tuohon aikaa oli vielä pieni kaupunki verrattuna rikkaisiin Clevelandiin, St. Louisiin tai Milwaukeen. Chicagossa ei ollut kivettyjä katuja, mutta Chicago tarjosi laivaväylän suuria järviä pitkin länteen ja rautatieyhteydet kauemmaksi länteen, jossa suurin osa hänen asiakaistaan tulisi olemaan.

Kun McCormick vuonna 1848 yritti uusia patenttia, US patenttitoimisto huomautti, että samanlaisen koneen oli muutama kuukausi aikaisemmin patentoinut Obed Hussey. Silloin McCormick väitti tehneensä keksinnön vuonna 1831, mutta patentin uusiminen evättiin kuitenkin.[3] Toinen niittokonepatentti oli myönnetty William Manningille Plainfieldiin New Jerseyssä vuonna 1831, mutta Manning ei ilmeisestikään puolustanut patenttiaan.[2]

Vuonna 1849 toinenkin veli, William Sanderson McCormick muutti Chicagoon ja alkoi vetää yrityksen talouspuolta. McCormic niittokone myi hyvin, osaksi älykkään ja uudenlaisen liiketoimintakäytännön vuoksi. Tuote tuli markkinoille juuri kun kehittyvät rautatiet tarjosivat jakelureitin kaukaisille markkinoille. Yritys loi laajan myyntimiesverkoston, joka kykeni esittelemään konetta kentällä. Sivistynyt maailma laajeni 50 kilometriä vuodessa länteen mainosten mukaan McCormickin niittokone vaunussa.[4]

Vuonna 1851 McCormick matkusti Lontooseen näyttämään niittokonetta Lontoon maailmannäyttelyssä. Hän voitti kultamitalin, mutta juhlinta ei kestänyt kauan, kun hän sai tietää hävinneensä oikeudessa haasteensa Husseyn patentista.[5]

Myöhempiä tapahtumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1861 Husseyn patenttia jatkettiin, mutta McCormickin ei. McCormickin mielestä Yhdysvaltain kongressi oli sekaantunut asiaan.[6]

McCormickin lyhteitä sitova niittokone vuonna 1884

Vuonna 1879 veli Leander muutti yrityksen nimen, joka aikaisemmin oli "Cyrus H. McCormick and Brothers" muotoon "McCormick Harvesting Machine Company".[7] Leander halusi tuoda selvästi esille muiden panoksen niittokonekeksintöön, erityisesti heidän isänsä. Cyruksen työtä oli avustanut Jo Anderson, joka oli tilalla tuohon aikaan orjana.[8]

Kuolema ja perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCormick kuoli Chicagossa 13. toukokuuta 1884. Hän oli ollut viimeiset vuodet elämästään liikuntakyvytön. Yrityksen johtoon nousi hänen poikansa Cyrus Hall McCormick Jr. Vanhempi Cyrus McCormick haudattiin Gracelandin hautausmaalle.[9] McCormickin tehtaat olivat paikkana lakosta alkaneeseen Haymarketin verilöylyyn vuonna 1886.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Cyrus Hall McCormick Wisconsin Historical Society. Arkistoitu 19.3.2012. ”Cyrus H. McCormick (1809-1884)” Viitattu 26.8.2007.
  2. ↑ a b c d e George Iles: ”Cyrus H. McCormick”, Leading American Inventors, s. 276–314. 2nd painos. Henry Holt and Company, 1912. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Obed Hussey: Who, of All Inventors, Made Bread Cheap. The Rochester Herald publishing Company, 1912. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Michael Adas: Dominance by design: technological imperatives and America's civilizing mission, s. 79. Harvard University Press, 2006. ISBN 9780674018679 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ England: Closing of the Great Exhibition—The Ballon Hoax—Egyptian Railroad—Mr. McCormick's Reaping Machine. New York Times, November 5, 1851. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu January 18, 2011.
  6. ↑ The McCormick Reaper Patent. New York Times, July 6, 1861. Artikkelin verkkoversio. Viitattu January 18, 2011.
  7. ↑ The McCormick Family and their Mechanical Reaper Leander McCormick Observatory Museum. Arkistoitu heinäkuu 11, 2010. Viitattu December 28, 2010.
  8. ↑ Patricia Carter Sluby: The inventive spirit of African Americans: patented ingenuity, s. 282. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 9780275966744 Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ William Thomas Hutchinson: Cyrus Hall McCormick: Harvest, 1856-1884. 2 New York: D. Appleton, The Century Company, 1935. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • William Thomas Hutchinson: Cyrus Hall McCormick: Harvest, 1856-1884. 2 New York: D. Appleton, The Century Company, 1935. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]