DX-kuuntelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
DX-kuuntelu on radioharrastus, jossa kaukaisten yleisradio- ja TV-asemien lähetyksiä vastaanotetaan radio- tai televisiovastaanottimella. Harrastukseen voi kuulua kuuluvuudesta raportoimista kirje- tai sähköpostitse lähetysasemalle ja niiltä saatujen vastausten keräämistä.[1] Suomessa on joitain alueellisia DX-kuunteluyhteisöjä ja valtakunnallisesti toimiva Suomen DX-Liitto.
DX-kuuntelua, silloin kun se ei kohdistu hyötyradioliikenteeseen, kutsutaan yleisradiokuunteluksi (englanniksi broadcast listening; BCL), johon sisältyy myös ei-kaukaisten eli lähetysalueeltaan tavanomaisten yleisradiolähetysten kuuntelu, jota voidaan kuunnella normaaleilla radiovastaanottimilla taajuusalueella 88-108Mhz.
Kaukaisten radioasemien kuuntelu harrastuksena alkoi heti AM-yleisradiolähetysten alkaessa, ensin pitkillä aalloilla (LW) 1920-luvulla ja myöhemmin keskiaalloilla (MW) 1930-luvulla. Myös radioasemille oli oleellista saada palautetta lähetyksen kuuluvuudesta sekä ohjelmien sisällöistä. DX-lyhenteen vuoksi radion kaukokuuntelusta käytetään myös nimitystä ”diksaaminen” (engl. DXing) ja kaukokuuntelijasta ”diksari” (engl. DXer).
Kuuntelu ja amatööriradiotoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]DX-kuuntelu eroaa radioamatööritoiminnasta ja LA-radiopuhelin- tai PMR446-radiopuhelin -harrastuksesta siinä, että DX-kuuntelussa on kyse vain kuuntelusta, ja nimenomaan yleisradioasemien kuuntelusta, ei radiolähetystoiminnasta (keskustelusta). Käytössä on vain radiovastaanotin, ei lähetin-vastaanotinta. Näin ollen DX-kuunteluun ei tarvita mitään radioaseman pitämiseen tarvittavaa lupaa. Kuitenkin joissain maissa vieraiden radio-ohjelmien kuuntelu saattaa olla kiellettyä. Radionkuuntelun vaikeuttamiseksi voidaan myös radiolähetyksiä tarkoituksellisesti häiritä. Radiohäirintää (engl. jamming) suoritetaan yleensä silloin kun ohjelmien lähettäjän katsotaan pyrkivän kohdemaassa tai -alueella yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Järjestäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Radion kaukokuuntelu alkoi järjestäytyä 1930-luvulla. Maailman ilmeisesti vanhin keskiaaltoihin keskittynyt DX-kerho on vuonna 1933 perustettu yhdysvaltalainen National Radio Club. Euroopassa ilmeisesti vanhin kerho on lyhytaaltolähetysten vastaanotolle pääasiassa perustunut International Short Wave League, joka perustettiin vuonna 1946. Siitä erkani The Medium Wave Circle vuonna 1954 keskiaaltojen kuuntelulle. Pohjoismaiden vanhin DX-kerho on ruotsalainen Sveriges Radioklub, joka on perustettu 1940-luvulla. Norjalainen DX-Listeners’ Club aloitti vuonna 1955 ja tanskalainen Danish Shortwave Club vuonna 1956 samoin kuin ruotsalainen Sveriges DX-Förbund. Suomen DX-Liitto ry perustettiin vuonna 1958.
Suomessa DX-kuuntelun liittona toimii edelleen Suomen DX-Liitto ry. Siihen kuuluu myös lukuisia erikoistuneita yhdistyksiä, joiden koordinoijana liitto toimii. Se julkaisee säännöllisesti Radiomaailma-lehteä.
Suomen DX-Liitto ry:hyn kuuluvia yhdistyksiä ovat muun muassa Lahden Radioharrastajat (Lahti, Radiomäki), Sisä-Suomen Radioaktiiviset (Jyväskylä), Tampereen DX-kuuntelijat ry (Tampere), Kainuun DX-Kuuntelijat (Kajaani) ja Oulun DX-Klubi ry (Oulu).
DX-kuuntelun osa-alueita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisradioasemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]DX-kuuntelun tavallisin muoto on lyhyillä aalloilla (engl. shortwave, SW) toimivien radioasemien kuunteleminen. SW-alueella voi kuulla esimerkiksi suurimpien yleisradioyhtiöiden ulkomaanlähetyksiä, kuten saksalaisen Deutsche Wellen, venäläisen Voice of Russian, yhdysvaltalaisen Voice of American tai kiinalaisen China Radio Internationalin ohjelmia. Osa kuuntelijoista on erikoistunut keskiaalloilla (MW) ja pitkillä aalloilla (LW) toimivien radioasemien kuunteluun.
FM-kuuntelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]FM-kuuntelussa (taajuusmoduloitujen lähetysten kuuntelussa) kuunnellaan ULA-alueen (87–108 MHz (Euroopassa 87,5-108 MHz)) radioasemia. Tavallisesti aaltoalueella on kuultavissa paikallisia ja alueellisia radioasemia, mutta sopivien radiokelien vallitessa myös kaukoasemien kuuleminen on mahdollista. Esimerkiksi Suomessa on eurooppalaisten radioasemien lisäksi kuultu pohjoisafrikkalaisia ja aasialaisia asemia.
Kaukaisin Suomessa kuultu asema on 4 699 kilometrin päästä Qatarista Sporadinen E-radiokelillä ja kaukaisin troposfäärisellä etenemisellä kuultu asema on Romaniasta, 1 486 kilometrin päästä. Sporadinen E eli Es ja troposfäärinen eteneminen ovat yleisimmät FM-kuuntelussa käytettävät kelityypit. FM-kuuntelussa käytetään usein jagiantennia.
Yleisradiolähetyksiä voi nykyään kuunnella radion lisäksi myös internetin kautta. Netin kautta radioasemat lähettävät sekä suoraa lähetystä, että aiemmin lähetettyjä ohjelmia. Myös televisiokuvaa voidaan vastaanottaa samalla tavalla. Tätä kuuntelua ei kuitenkaan yleisesti pidetä DX-kuunteluna, vaikka radioaseman tunnistamisen voi toki varmistaa kuuntelemalla samaa lähetystä radion lisäksi myös netistä.
TV-DX
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siinä missä FM-DX-kuuntelussa pyritään kuuntelemaan ULA-radioasemia niiden tavanomaisen kuuluvuusalueen ulkopuolella, myös televisiota pyritään katselemaan lähetyksen tavanomaisen näkyvyysalueen ulkopuolella. Tätä kuuntelun lajia kutsutaan TV-DX:ksi (”TV-diksaamiseksi”). VHF- ja UHF-taajuusalueilla voi nähdä lyhytaikaisesti - radiokeleistä riippuen - ulkomaisia televisiolähetyksiä. Auringonpilkkumaksimien aikaan Suomessa on F2-kelillä nähty televisioasemia muun muassa Thaimaasta, Kiinasta, Malesiasta, Ghanasta ja Zimbabwesta.[2]
Piraattiasemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luvallisen yleisradiotoiminnan lähetysten lisäksi pyritään kuuntelemaan myös ilman toimilupaa lähettäviä radioasemia. Piraattiradioasemaksi (tai merirosvoradioksi) on kutsuttu myös ja erityisesti radioasemia, jotka lähettävät radiolähetyksiä laivoilta kansainväliseltä merialueelta. Myöhemmin myös maalta jonkin valtion alueelta ilman lähetyslupaa lähettäviä radioasemia on ryhdytty kutsumaan piraattiradioasemiksi.
Piraattiradioiden kulta-aikanamilloin? lähettimet sijoitettiin usein laivoihin, jolloin voitiin toimia kohdealueen tai -maan lainkäytön ulkopuolella kansainvälisillä vesillä aluevesirajan ulkopuolella. Toisen lähetystensä kohdealueella lähetyslupaa saamattoman asemaryhmän muodostavat clandestine-asemat, jotka ovat kotimaisten oppositioiden tai vieraiden hallitusten ylläpitämiä tai rahoittamia radioasemia, jotka pyrkivät vaikuttamaan kohdemaan tai -alueen yleiseen mielipiteeseen tavalla, jota tätä maata tai aluetta hallitsevat eivät halua.
Hyötyliikenteen kuuntelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyötyliikennekuuntelu ei kohdistu yleisradiotoimintaan, vaan lähetteisiin, joita ei ole tarkoitettu suurelle yleisölle, kuten erilaiset ilma-, meri-, rautatie- ja maantieliikenteeseen liittyvät radiolähetteet. Hyötyradioliikenteen kuuntelua VHF- ja UHF-alueilla kutsutaan usein ”skanneroimiseksi”. Nimitys juontuu läpikuunteluradioista, skannereista, jotka kykenevät parhaimmillaan käymään läpi taasjuusalueen satoja kanavia sekunnissa toistuvasti. Tämä on hyödyllistä ennalta tietämättömien lähetysten taajuuksien nopeaan löytämiseen..
Suomalaiset radioamatöörit perustivat vuonna 1948 hyötyliikennekuuntelijnoita varten Suomen Radioamatööriliitto ry:hyn kuulumattoman Suomen Kuuntelija-amatöörit ry:n, kun vuonna 1947 oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö vapauttanut radioamatööritoiminnan vuonna 1939 alkaneesta toisen maailmansodan aikaisesta kiellosta. Hyötyliikenteen kuunteluun luettiin tällöin myös radioamatööriliikenteen vastaanottaminen. Radioamatööriksi pääsemiseen vaadittiin aikanaan sähkötyskoe, jotta sotilasradiosähköttäjien määrän nostaminen olisi ollut helpompaa. Ensimmäinen helpotus tähän oli tietoliikenneluokka ja teknillinen luokka, mitkä sähkötysvaatimuksen päätyttyä tuottivat uuden perusluokan ja entisen yleisluokan lähetysoikeudet.
Parhaat sotilaskäytön radiotiedusteluradiot kykenevät käymään lävitse kymmenentuhatta taajuutta sekunnissa ja kenttäradiot lähettäessään taajuushyppelemään neljätuhatta taajuutta sekunnissa.
Kuuntelutulosten ilmoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuuntelutulos varmennetaan laatimalla lähettävää asemaa varten kuuluvuusraportti. Kuuluvuusraportissa pyritään yksilöimään lähete siten, että lähettävä radioasema pystyy todentamaan kuullun lähetyksen omakseen. Kuuluvuusraporttiin merkitään muun muassa kuunneltu lähetystaajuus, kuunteluaika ja lähetteen laatu.
Kuuluvuuden arviointia varten on vakioitu SINPO-luokitus, missä asteikoilla 1–5 (1 = heikoin ja 5 = voimakkain) arvioidaan signaalin voimakkuus (S), häiriöt muista lähettimistä (I), ilmakehän häiriöt (N), signaalin voimakkuuden huojuminen (P) ja yleisarvosana (O). DX-kuuntelija voi myös lähettää radioasemalle ääninäytteen esimerkiksi C-kasetilla, CD-levyllä tai äänitiedostona sähköpostitse.
Asemien DX-kuuntelijoille lähettämiä vahvistuksia kutsutaan lyhenteellä QSL. Varsinkin aiemmin radioasemat painattivat erityisiä QSL-kortteja DX-kuuntelijoita varten, mutta QSL-vahvistuksena voi toimia myös sähköpostiviesti tai kirje. Vahvistuksen mukana kuuntelija voi saada muutakin aineistoa, esimerkiksi erilaisia viirejä ja muuta radioasemien promootiomateriaalia.
Radiovastaanottimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Radiovastaanotin
Mikäli radiossa on numerollinen taajuusnäyttö, on taajuuden varmistaminen helpompaa kuin osoittimesta arvioimalla. Kuuluvuutta voidaan parantaa käyttämällä radiovastaanottimen oman antennin sijaan ulkopuolista antennia kuten dipoli- tai pitkälanka-antennia.
Harvinaisempien radioasemien signaalien vastaanotossa tarvitaan suunta-antennia. Kuunneltavasta taajuusalueesta riippuen pitkälanka-antennien pituudet voivat olla kymmenistä metreistä yli kilometriin. Taajamissa, mihin ei voi sijoittaa pitkiä tai suuria antenneja, voidaan käyttää esimerkiksi aktiiviantenneja, joissa antennin radiotekninen pituus muodostetaan sähkökomponenttien avulla.
Tavanomaisessa DX-kuuntelussa käytetyssä radiossa ULA-alueiden ja keskiaaltoalueiden (lyhenne MW – Medium Wave) lisäksi on lyhyet aallot (SW – Short Wave) -taajuusalue, jotka on jaettu useaan eri taajuusaluekaistaan. Niin sanottu maailmanradio (engl. world band receiver) on suunniteltu ennen kaikkea matkoilla tapahtuvaan radion kuunteluun.
Harrastuksen edetessä voi ostaa maailmanradiota kalliimman liikennevastaanottimen (engl. communications receiver). Se on suunniteltu erityisesti heikkojen signaalien vastaanottoon ja siinä on kuuntelua parantavia erikoissuodattimia ja lisäominaisuuksia.
Liikennevastaanotinta muistuttaa skanneriradio, jota käytetään pääosin hyötyliikenneasemien kuunteluun. Laite pystyy etsimään eli ”skannaamaan” satoja kanavia sekunnissa. Skanneriradioissa kanavanhaku on liikennevastaanotinta nopeampaa, mutta niiden vastaanottokyky on yleensä rajallisempi johtuen suodattimista ja modulaatioista. Liikennevastaanottimissa on yleensä SSB-vastaanottomuoto, joka joistain lähinnä FM-alueella (modulointina taajuusmodulaatio (FM); esimerkiksi ULA-alue) käytettävistä skannereista puuttuu.
Perinteisten skanneriradioiden rinnalle on 2000-luvun jälkeen tullut SDR-vastaanottimia, joissa antennilla vastaanotettu analoginen radiosignaali muutetaan digitaaliseen muotoon. Digitaalisen radiosignaalin käsittely tehdään tietokoneen avulla.[3] Vuonna 2024 harrastajahintaluokan SDR-vastaanottimissa (KiwiSDR, LimeSDR) voitiin vastaanottaa tyypillisesti 30 MHz radiokaistaa. Signaalin tunnistamiseen ja kuunteluun käytettäviä ohjelmistoja ovat esimerkiksi GQRX ja SigDigger. SDR-vastaanottimessa on usein vesiputousnäyttö, jossa signaalit näkyvät. Aseman saa kuulumaan vesiputousnäytöllä olevaa signaalia klikkaamalla. Vesiputousnäkymä mahdollistaa huomattavasti helpomman signaalien löytymisen kuin mitä perinteisillä skannereilla oli mahdollista.
Radiosää
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuunteluolosuhteisiin vaikuttaa yleensä suuresti radiosää eli suomen kielen puhekielessä ”radiokelit” eli ilmakehässä tapahtuvat radioaaltojen heijastumiset, vuorokaudenaika, vuodenaika ja auringonpilkkujakso. Suotuisissa olosuhteissa pienitehoinenkin lähetyssignaali saattaa kuulua maapallon toiselle puolelle.
Tähtitieteen harrastusta haittaavaa ”valosaastetta” vastaa DX-kuuntelussa erilaisten radiolähettimien voimakkuuden ja määrän kasvu. Tämä on johtanut siihen, että pienitehoisemmat signaalit pyrkivät hukkumaan ”taustakohinaan” ja saattavat jäädä lähes samalla taajuudella lähettävien voimakkaampien lähetysten jalkoihin.
Kuuluvuuteen voi vaikuttaa käyttämällä suuntaavampia antenneja. Niiden avulla voidaan vaimentaa muista suunnista tulevia lähetteitä. Voidaan käyttää myös suodattimia, jolloin tarkalla vastaanottimella voidaan suodattaa vastaanotettavan lähetyksen ympäriltä pois kohinaa tai muita lähetyksiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mitä on DX ? Suomen DX-Liitto ry. Viitattu 9.7.2009.
- ↑ TV-DX-Galleria – JLN:n TV-nappauksia. Radioharrastajat.com. Arkistoitu 25.6.2016. Viitattu 9.7.2009.
- ↑ Jari Lehtinen: Tämän päivän dx-kuuntelu SDXL verkkosivut. 26.8.2014. Viitattu 17.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- DXing.info – uutisia ja nauhoituksia radioasemista, artikkeleita dx-kuuntelusta
- Mitä DX-kuuntelu on? – artikkeleita ja asemaluetteloita arkistolinkki.
- Hard-Core-DX, sivu vakavalle radioharrastajalle
- Harrasteena radiomaailma -esite (pdf) arkistolinkki.
- FMDX.tk – FM-DX-sivusto