Daniel Tilas

Olof Areniuksen maalaama muotokuva Daniel Tilaksesta noin vuodelta 1750.

Daniel Olofsson Tilas (2. maaliskuuta 1712 Ramsberg – 27. lokakuuta 1772 Tukholma) oli ruotsalainen vuoritieteilijä, vapaaherra ja valtiopäivämies, jota pidetään aikakautensa merkittävimpänä vuoriteollisuuden ja malminetsinnän vaikuttajana Ruotsin valtakunnassa. Hänen ansiostaan aloitettiin myös Suomen malmivarojen hyödyntämisen sekä laajamittainen kansannäytteiden kerääminen.[1] Tilasin mukaan on nimetty Ruotsista löytynyt mineraali tilasiitti, CaMg(AsO4)F.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Västmanlandissa sijaitsevassa Gamlebon ruukissa syntynyt Tilas opiskeli Uppsalan yliopistossa vuoritieteitä ja työskenteli vuodesta 1732 lähtien vuorikollegion auskultanttina. Hän teki matkoja Ruotsin ja Norjan pohjoisosiin, jossa Tilas tutustui alueiden luonnonoloihin sekä kaivostoimintaan. Vuosina 1737–1738 hän tutki mahdollisuuksia Suomen kulkuväylien ja elinkeinoelämän kohentamiseksi sekä vieraili myös Inkerinmaalla ja Karjalassa, jossa Tilas hankki tietoja Venäjän kaivosteollisuudesta muun muassa Äänisjärven ympäristössä.[3][4]

Vuonna 1739 hänet nimitettiin hovijunkkariksi ja 1740–1745 Tilas oli mukana Ruotsin ja Norjan rajakomissiossa. Kamariherran arvonimi hänelle myönnettiin 1743 ja vuodesta 1745 lähtien Tilas työskenteli jälleen vuorikollegion palveluksessa muun muassa asessorina. Myöhemmin hän sai vielä vuorineuvoksen arvonimen. Pohjantähti-ritarikunnan kunniamerkki Tilasille myönnettiin vuonna 1757 ja vapaaherraksi hänet aateloitiin 1766. Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi Tilas valittiin jo kesäkuussa 1739 heti akatemian perustamisvuonna. Säätyvaltiopäiville hän osallistui kahdesti hattupuolueen edustajana. Tilas tunnettiin myös merkittävänä heradikkona ja sukututkijana.[3]

Toiminta Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daniel Tilas teki Suomeen kaksi tutkimusmatkaa vuosina 1737 ja 1738. Ne ulottuivat lähinnä Satakunnan maakunnan alueelle sekä Hämeen läänin Satakunnan puoleisiin rajapitäjiin, joissa hän tutki mahdollisuuksia Päijänteen ja Kokemäenjoen yhdistämiseen kanavalla. Tehtävän tarkoituksena oli luoda Päijänteeltä Selkämerelle ulottuva vesireitti. Tilasin vuonna 1740 tutkimuksistaan julkaisema raportti on ensimmäinen Suomesta tehty geologinen kartoitus, jonka ansiosta maan malmivaroja alettiin tutkimaan ja hyödyntämään.[1][5] Hän on myös Suomen malminetsinnän laajemman kansannäytetoiminnan alullepanija. Tilasin vuonna 1740 julkaiseman raportin ohjeet ovat edelleen lohkare-etsinnän keskeisiä perusteita. Vuorikollegiossa työskennellessään hän tutki itse Suomesta lähetetyt näytteet.[2]

Lokakuussa 1738 Tilas teki malmilöydöksen perusteella tarkastuksen Tammelan pitäjän Hopiavuorelle, jonne perustettu kuparikaivos myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Tilasinvuoren kaivokseksi.[1] Tilasin ehdotuksesta tehtiin myös Viljakkalassa sijaitsevan Haverin kaivoksen ensimmäiset koelouhinnat.[6]

Tilas kirjasi havaintonsa nimellä Mineral historia öfver Björneborgs och Tavastehus lähner (1737–1738). Se on olemassa käsikirjoituksena Tukholmassa.[7][8]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • En bergmans rön och försök i mineralriket, 1738.
  • Förslag till indelning af en svensk bergskompass, 1739.
  • Tal om stenrikets historia, 1742.
  • Utkast till Sveriges mineralhistoria, 1765.
  • Berättelse om Åtvidabergs kopparverk, 1765.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Puustinen, Kauko: Tilasinvuoren kuparikaivos Tammelassa 1740–1749 4/2014. Geologi. Arkistoitu 9.7.2018. Viitattu 14.9.2015.
  2. ↑ a b Nenonen, Jari: Kansannäytetoiminta ennen ja nyt 4/2006. Geologi. Arkistoitu 22.10.2007. Viitattu 14.9.2015.
  3. ↑ a b Svenskt biografiskt handlexikon 1906 Projekt Runeberg. Viitattu 14.9.2015.
  4. ↑ Ågren, Maria: Iron-Making Societies: Early Industrial Development in Sweden and Russia, 1600-1900, s. 3. Berghahn Books, 1998. ISBN 978-157-18195-5-0. Teoksen verkkoversio Google Booksissa
  5. ↑ Tilas nr 248 Adelsvapen. Viitattu 14.9.2015.
  6. ↑ Haverin kultakaivoksen värikkäät vaiheet Ravintola Kultacasino. Arkistoitu 21.1.2016. Viitattu 14.9.2015.
  7. ↑ Tilas Daniel, Tietosanakirja osa 9. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
  8. ↑ Kauko Puustinen, Suomen vuoritoimi 1700-luvulla, Geologi 58 (2006), s. 108, Suomen Geologinen Seura (pdf)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]