Dendrocnide moroides | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Lahko: | Rosales |
Heimo: | Nokkoskasvit Urticaceae |
Suku: | Dendrocnide |
Laji: | moroides |
Kaksiosainen nimi | |
Dendrocnide moroides |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Dendrocnide moroides Wikispeciesissä |
Dendrocnide moroides on nokkoskasveihin kuuluva kasvilaji. Se on ainavihanta pensas, jota esiintyy Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa, missä se tunnetaan nimellä gympie-gympie. Myrkyllisyydestään tunnetun kasvin koskettaminen aiheuttaa jopa useita kuukausia kestävää voimakasta kipua.[3]
Dendrocnide moroides on ainavihanta pensas tai pieni puu. Se alkaa kukkia ja kantaa hedelmää noin 1–3-metrisenä ja kasvaa enimmillään noin 5-metriseksi. Soikean tai leveän herttamaiset lehdet ovat lavaltaan 12–22 senttimetriä pitkiä ja 11–18 leveitä. Lehtilavan kanssa suunnilleen yhtä pitkä lehtiruoti kiinnittyy lapaan altapäin antaen lehdille hieman kilpimäisen olemuksen. Lehtien varhain karisevat korvakkeet ovat noin 20 millimetriä pitkä ja 5 leveitä. Kasvin varret, kukintovarret, lehtiruodit, lehdet ja hedelmät ovat poltinkarvojen peittämiä. Hyvin pienet kukat ovat suurissa, enimmillään 15 senttimetriä pitkiksi kasvavissa huiskilomaisissa kukinnoissa. Hedelmä on pähkylä, jota ympäröi mehukkaaksi turvonnut purppuranpunainen tai vaalea kukkapohjus.[2][3]
Lajia esiintyy luontaisena Kaakkois-Aasian Malaijien saaristossa ja Australian itärannikolla, missä se on yleinen erityisesti Queenslandin pohjoisosassa. Sitä kasvaa Australiassa merenpinnan tasosta noin 900 metrin korkeuteen.[2][3]
Kasvia peittävät poltinkarvat aiheuttavat kivuliaan polttaman ihmisen tai eläimen koskettaessa kasvia. Kosketettaessa poltinkarvan kärki katkeaa, jolloin jäykkä ja ontto karva pistää polttavaa nestettä ihon alle kuin injektioneula. Kasvin polttama aiheuttaa ihmisillä voimakasta kipua, joka saattaa kestää kuukausia. Polttamaa voidaan hoitaa laimennetulla suolahapolla sekä ihoon tarttuneita poltinkarvoja irrottavalla vahauksella. Kasvien ympäristössä oleskelu saattaa ärsyttää nenän limakalvoja sekä aiheuttaa aivastelua ja nenän vuotoa. Useat linnut, nisäkkäät ja hyönteiset käyttävät kasvia ravinnokseen sen myrkyllisyydestä huolimatta.[2][3]