Devo

Devo
"Festival Internacional de Benicàssim" 20. heinäkuuta 2007
"Festival Internacional de Benicàssim" 20. heinäkuuta 2007
Tiedot
Toiminnassa 1972–
Tyylilaji Punk rock, New Wave, post-punk, synthpop, synthpunk, art rock, art punk, tekno, dance-punk, dance-rock, electronic rock
Kotipaikka Yhdysvallat Akron, Ohio, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Mark Mothersbaugh, syntetisaattori, laulu
Gerald Casale, basso, laulu
Bob Mothersbaugh, kitara, laulu
Josh Hager, kitara, koskettimet
Josh Freese, rummut

Levy-yhtiö

Warner Bros., Virgin, Enigma, Rykodisc, Rhino, Stiff, Restless Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Devo on yhdysvaltalainen Akronissa, Ohiossa vuonna 1972 perustettu rockyhtye. Yhtyeen musiikki on luokiteltu muun muassa punkiksi, taiderockiksi ja post-punkiksi, mutta parhaiten se muistetaan osana 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun uutta aaltoa.

Devon musiikki ja lavaesiintymiset yhdistävät kitsch ja science fiction -teemoja, surrealistista huumoria ja satiirista yhteiskuntakritiikkiä.

Nimi "Devo" tulee "de-evoluutio"-konseptista, jonka ideana on se, että ihmiskunta onkin kehittymisen (evoluution) sijaan taantunut. Idean kehittivät vitsinä Kentin valtionyliopiston taideopiskelijat Gerald Casale ja Bob Lewis 1960-luvun lopussa.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet ja Warnerin aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Devon ensimmäinen muoto oli "Sextet Devo", joka esiintyi Kentin valtionyliopiston taidefestivaaleilla vuonna 1973. Kokoonpanossa olivat Casale, Lewis, Mark Mothersbaugh, Geraldin veli Bob Casale kitarassa sekä ystävät Rob Reisman (rummut) ja Fred Weber (laulu). Tällä kokoonpanolla yhtye esiintyi vain kerran. Seuraavana vuonna se esiintyi Student Governance Centerissa Creative Arts -festivaaleilla kokoonpanolla, jossa olivat Casalen veljekset, Bob Lewis, Mark Mothersbaugh ja rummuissa Jim Mothersbaugh.

Myöhemmin Devo muuttui kvartetiksi, jonka keskeiset henkilöt olivat Mark Mothersbaugh ja Gerald Casale. He värväsivät Markin veljen Bobin soittamaan sähkökitaraa, Jim Mothersbaugh soitti perkussioita itsetekemillään sähkörummuilla. Tämä kokoonpano säilyi vuoteen 1976, jolloin Jim jätti yhtyeen. Hänen lähtönsä jälkeen uudeksi rumpaliksi tuli perinteisiä akustisia rumpuja soittanut Alan Myers, Bob Casale palasi myös yhtyeeseen.

Devo saavutti laajempaa huomiota ensimmäisen kerran vuonna 1976 voittaessaan palkinnon Ann Arborin elokuvajuhlilla lyhytfilmillään The Truth About De-Evolution. David Bowie ja Iggy Pop näkivät filmin ja auttoivat yhtyettä saamaan levytyssopimuksen Warner Bros. Recordsilta. Devon ensimmäisen albumin Q: Are We Not Men? A: We Are Devo! tuotti Brian Eno.[1] Se valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[2].

Kakkosalbumi Duty Now for the Future julkaistiin vuonna 1979 ja kolmonen vuoden 1980 Freedom Of Choice sisälsi heidän suurimman hittinsä, Yhdysvaltain singlelistan neljätoista nousseen kappaleen "Whip It".

Vaikka Devo aloittaessaan käytti perinteisiä soittimia yhdistettynä elektronisiin efekteihin, se siirtyi 1980-luvulla soittamaan lähes täysin syntetisaattoreilla. Yhtye promotoi myös Church of the SubGeniusia ja keikoillaan joskus esiintyi omana lämmittely-yhtyeenään nimellä "Dove (the Band of Love)", joka oli olevinaan kristillistä rockia esittänyt ryhmä. Vuonna 1982 he näyttelivät Neil Youngin komediassa Human Highway, johon he kirjoittivat omat vuorosanansa.

1980-luvun alun jälkeen levyjen New Traditionalists (1981), Oh, No! It's Devo (1982) ja Shout (1984) myötä Devon kaupallinen suosio laski vaikkakin se edelleen oli suosittu live-esiintyjä. Shoutin jälkeen Warner Bros. lopetti yhteistyön ja Alan Myers jätti yhtyeen. Yhtye jäi tauolle kahdeksi vuodeksi.

Vuoden 1987 comeback

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 Devon palasi uuden rumpalin David Kendrickin kera. Yhtyeen ensimmäinen projekti oli kauhuelokuva Slaughterhouse Rockin (pääosassa Toni Basil) soundtrack. Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Total Devo Enigma Recordsin kautta. Albumia seurasi maailmankiertue ja livealbumi Now It Can Be Told: DEVO at the Palace. Total Devo ei kuitenkaan menestynyt kaupallisesti ja musiikkilehdistössä se sai huonoja arvosteluja. Vuoden 1990 Smooth Noodle Maps ei menestynyt sen paremmin, konserttikiertue Euroopassa jouduttiin keskeyttämään huonon lipunmyynnin vuoksi. Yhtye hajosi pian sen jälkeen vaikka esiintyikin kerran vuonna 1991.

Vuoden 1995 comeback

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 Devo palasi levyttämällä kappaleen "Girl U Want" Tank Girl -elokuvan soundtrackille. Seuraavana vuonna yhtye palasi esiintymislavoille Sundance-elokuvafestivaaleilla Park Cityssä, Utahissa. Yhtye esiintyi myös saman vuoden Lollapalooza-kiertueella esittäen pääosin vuosien 1978–1982 materiaalia. Devo julkaisi myös multimedia CD-ROM:n The Adventures of the Smart Patrol.

Devo ei julkaissut täyspitkää albumia omalla nimellään kahteenkymmeneen vuoteen albumin Smooth Noodle Maps jälkeen, mutta yhtyeeltä ilmestyi kuitenkin muuta musiikkia. Esimerkiksi vuonna 2005 Gerald Casale aloitti "sooloprojektinsa" Jihad Jerry & the Evildoers (jossa "the Evildoers" muodostui muista Devon jäsenistä), joka julkaisi seuraavana vuonna kolmen kappaleen EP:n. Vuonna 2007 Devon uusi kappale "Watch Us Work It" soi Dellin mainoksessa. Yhtyeen uusin albumi Something for Everybody julkaistiin vuonna 2010.

Devo 2.0

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Devo 2.0 oli Walt Disney Recordsin ja Devon projekti, jossa lapsista koostuva kvintetti soitti vanhoja Devon kappaleita. Sen debyytti, kaksilevyinen CD/DVD "DEV2.0" julkaistiin 14. maaliskuuta 2006.

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sextet Devo
(1973)

The Sextet Devo esiintyi vain kerran, vuoden 1973 Kent State Performing Arts -festivaaleilla

(1974-1975)
  • Gerald Casale ("Chinaman") - basso, laulu
  • Mark Mothersbaugh ("Booji Boy") - syntetisaattori, laulu
  • Bob Mothersbaugh ("The Clown") - kitara
  • Jim Mothersbaugh ("Jungle" Jim) - elektroninen perkussio
  • Bob Lewis - kitara ('74 KSU Creative Arts -festivaali ja Pink Flamingos esiintymiset)
Klassinen kokoonpano
(1975-1985)
  • Gerald Casale - basso, bassosyntetisaattori, laulu
  • Mark Mothersbaugh - syntetisaattorit, kitara, laulu
  • Bob Mothersbaugh ("Bob 1") - kitara, laulu, koskettimet (studio)
  • Bob Casale ("Bob 2") - kitara, koskettimet, laulu
  • Alan Myers - rummut, elektroninen perkussio. Kuoli 24.6.2013.[4]
Enigma Records
(1987-1991)
  • Gerald Casale - basso, bassosyntetisaattori, laulu
  • Mark Mothersbaugh - syntetisaattorit, laulu
  • Bob Mothersbaugh ("Bob 1") - kitara, laulu
  • Bob Casale ("Bob 2") - kitara, koskettimet, laulu
  • David Kendrick - rummut
Nykyinen (1996–)
  • Gerald Casale - basso, laulu
  • Mark Mothersbaugh - syntetisaattorit, laulu
  • Bob Mothersbaugh ("Bob 1") - kitara, laulu
  • Bob Casale ("Bob 2") - kitara, koskettimet, laulu
  • Josh Freese - rummut

David Kendrick on esiintynyt Josh Freesen ollessa estyneenä (esimerkiksi vuoden 2003 keikoilla Japanissa).

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Year Title Billboard 200 Britannian albumilista
1978 Be Stiff EP - -
1978 Q: Are We Not Men? A: We Are Devo! 78 12
1979 Duty Now for the Future - -
1980 Freedom of Choice 22 47
1981 New Traditionalists 23 50
1982 Oh, No! It's Devo 47 -
1984 Shout 83 -
1988 Total Devo 189 -
1990 Smooth Noodle Maps - -
2010 Something for Everybody - -

Livelevyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1976 - "Mongoloid" (Booji Boy Label)
  • 1977 - "(I Can't Get No) Satisfaction" (Booji Boy Label) (UK #41 1978)
  • 1978 - "Jocko Homo" (UK #62)
  • 1978 - "Be Stiff" (Stiff Records) (UK #71)
  • 1978 - "Come Back Jonee" (UK #60)
  • 1979 - "The Day My Baby Gave Me a Surprise"
  • 1979 - "Secret Agent Man"
  • 1979 - "Flimsy Wrap"
  • 1980 - "Girl U Want"
  • 1980 - "Whip It" (US Hot 100 #14, UK #51)
  • 1980 - "Gates of Steel"
  • 1980 - "Freedom of Choice"
  • 1981 - "Working in a Coalmine" (US Hot 100 #43)
  • 1981 - "Beautiful World" (Picture Disc)
  • 1981 - "Through Being Cool"
  • 1982 - "Jerkin' Back 'n' Forth"
  • 1982 - "Peek-a-Boo!"
  • 1983 - "That's Good" (Picture Disc)
  • 1983 - "Theme from Doctor Detroit" (US Hot 100 #59, UK #98)
  • 1984 - "Are You Experienced?"
  • 1985 - "Here to Go"
  • 1985 - "Shout"
  • 1988 - "Disco Dancer" (US Dance #45)
  • 1988 - "Baby Doll"
  • 1990 - "Post Post-Modern Man" (U.S. Modern Rock #7, US Dance #26)
  • 2007 - "Watch Us Work It"
  • 2010 - "Fresh"

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.clubdevo.com/mp/bio.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
  3. ↑ Devon kitaristi Bob Casale on kuollut 19.2.2014. Sue. Arkistoitu 23.2.2014. Viitattu 20.2.2014.
  4. ↑ Eric R Danton: Alan Myers, Devo Drummer on 'Whip It,' Dead at 58 26.6.2013. Rolling Stone. Viitattu 26.6.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]