Digitoksiini

Digitoksiini
Digitoksiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
3-[(3S,5R,8R,9S,10S,13R,14S,17R)-3-[(2R,4S,5S,6R)-5-[(2S,4S,5S,6R)-5-[(2S,4S,5S,6R)-4,5-dihydroksi-6-metyylioksan-2-yyli]oksi-4-hydroksi-6-metyylioksan-2-yyli]oksi-4-hydroksi-6-metyylioksan-2-yyli]oksi-14-hydroksi-10,13-dimetyyli-1,2,3,4,5,6,7,8,9,11,12,15,16,17-tetradekahydrosyklopenta[a]fenantren-17-yyli]-2H-furan-5-oni
Tunnisteet
CAS-numero 71-63-6
ATC-koodi C01AA04
PubChem CID 441207
DrugBank DB01396
Kemialliset tiedot
Kaava C41H64O13 
Moolimassa 764,922
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 95 %
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 5–7 vrk
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Digitoksiini on sydänglykosidina käytettävä lääkeaine. Se on rakenteeltaan ja vaikutukseltaan digoksiinin kaltainen, vaikkakin vaikutukseltaan pidempikestoinen. Toisin kuin digoksiini, jonka munuaiset poistavat elimistöstä, digitoksiini poistuu elimistöstä maksan kautta, minkä takia se soveltuu myös potilaille, joilla on munuaisten toimintahäiriöitä. Nykyään se on kuitenkin länsimaisessa lääketieteessä käytössä vain harvakseltaan. Kun digoksiini on useissa valvotuissa testeissä osoittautunut osalle potilaista tehokkaaksi sydämen toimintahäiriön hoidossa, digitoksiinin teho on selkeästi heikompi, vaikka periaatteessa niiden pitäisi toimia yhtä tehokkaasti.[1]

Digitoksiinin kemiallinen kaava on C41H64O13, moolimassa 764,95 g/mol ja CAS-numero 71-63-6.

Sivuvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digitoksiinilla on samoja sivuvaikutuksia kuin yleisemmin käytetyllä digoksiinillakin: anoreksiaa, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, sekavuutta, näköhäiriöitä ja sydämen rytmihäiriöitä. Digoksiinin vasta-aine on osoittautunut tehokkaaksi myös digitoksiinin aiheuttamien vakavien myrkytystapausten hoidossa.[2]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tunnettu kuvaus sormustinkukan käytöstä lääkkeellisesti on vuodelta 1775.[3] Sen tehoaine saatiin kuitenkin eristetyksi vasta paljon myöhemmin, kun Oswald Schmiedeberg onnistui tässä vuonna 1875. Nykyaikaiseen terapeuttiseen käyttöön molekyyli saatiin ranskalaisen farmakologin ja kemistin Claude-Adolphe Nativellen työn ansiosta. Ensimmäisen rakennemäärityksen aineelle teki Adolf Otto Reinhold Windaus vuonna 1925, mutta täysin rakenne saatiin kuvatuksi täsmällisine sokeriryhmien määrityksineen vasta vuonna 1962.[4][5]

Käyttö kemoterapiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Digitoksiini ja sen sukuiset kardenolidit ovat in vitro -testeissä osoittautuneet lupaaviksi ihmisen syöpäsoluja vastaa, mutta digitoksiinin kliinistä käyttöä syövän hoitoon on rajoittanut sen kapea terapeuttinen indeksi.[6][7] Digitoksiinin glykodiversifikaatio johti aiemmin tuntemattoman tyyppisten digitoksigeniinin neoglykosidien löytämiseen. Nämä osoittautuivat aiempia tehokkaammiksi syövän taltuttamisessa ja ionotrooppisen aktiivisuuden vähentämisessä.[8] Tähän havaintoon perustuvat steroidaaliset glykosidit olivat perustana uudentyyppisten – solunulkoisten – vasta-ainekonjugaattien (EDC) kehittämiselle.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Treatment of congestive heart failure—current status of use of digitoxin. European Journal of Clinical Investigation, 2001, 31. vsk, nro Suppl 2, s. s. 10–17. doi:10.1046/j.1365-2362.2001.0310s2010.x Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ Treatment of a patient with severe digitoxin intoxication by Fab fragments of anti-digitalis antibodies. Intensive Care Medicine, 1992, 18. vsk, nro 7, s. s. 439–442. doi:10.1007/BF01694351 (englanniksi)
  3. ↑ An Account of the Foxglove and Some of its Medical Uses: With Practical Remarks on Dropsy and other Diseases. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Diefenbach, W. C.; Meneely Jr, J. K.: Digitoxin; a critical review. The Yale Journal of Biology and Medicine, 1949, 21. vsk, nro 5, s. s. 421–431. PubMed Central:2598854 Artikkelin verkkoversio. (pdf) (englanniksi)
  5. ↑ Drug discovery: A history, s. s. 107. Määritä julkaisija! ISBN 978-0-471-89980-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. ↑ Menger, L; Vacchelli, E; Kepp, O; Eggermont, A; Tartour, E; Zitvogel, L; Kroemer, G; Galluzzi, L: Trial watch: Cardiac glycosides and cancer therapy. Oncoimmunology, Feb 1, 2013, 2. vsk, nro 2, s. s. e23082. doi:10.4161/onci.23082 (englanniksi)
  7. ↑ Elbaz, HA; Stueckle, TA; Tse, W; Rojanasakul, Y; Dinu, CZ: Digitoxin and its analogs as novel cancer therapeutics. Experimental Hematology & Oncology, Apr 5, 2012, 1. vsk, nro 1, s. s. 4. doi:10.1186/2162-3619-1-4 (englanniksi)
  8. ↑ Langenhan, JM; Peters, NR; Guzei, IA; Hoffmann, FM; Thorson, JS: Enhancing the anticancer properties of cardiac glycosides by neoglycorandomization. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, Aug 30, 2005, 102. vsk, nro 35, s. s. 12305–10. doi:10.1073/pnas.0503270102 (englanniksi)

Aiheesta verkossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cytotoxicity of digitoxin and related cardiac glycosides in human tumor cells. Anticancer Drugs, 2001, 12. vsk, nro 5, s. s.475–483. doi:10.1097/00001813-200106000-00009 (englanniksi)
  • Adverse drug reaction monitoring--digitoxin overdosage in the elderly. International Journal of Clinical Pharmacology and Therapeutics, 2001, 39. vsk, nro 8, s. s. 336–343. doi:10.5414/cpp39336 (englanniksi)
  • Digitoxin mimics gene therapy with CFTR and suppresses hypersecretion of IL-8 from cystic fibrosis lung epithelial cells. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 2004, 101. vsk, nro 20, s. s. 7693–7698. PubMed Central:419668 doi:10.1073/pnas.0402030101 (englanniksi)