Dissoderma | |
---|---|
Tuoksupahkajalka (Dissoderma odoratum) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Alaluokka: | Agaricomycetidae |
Lahko: | Agaricales |
Heimo: | Squamanitaceae |
Suku: |
Dissoderma (A.H. Sm. & Singer) Singer |
Dissoderma on Squamanitaceae-heimoon kuuluva sienisuku. Lajit ovat helttasieniä, jotka loisivat muilla helttasienillä.
Dissoderma sisältää helttasieniä, joilla on harmaa tai purppuranharmaa lakki. Itiöemät ovat pienikokoisia ja yleensä ohutmaltoisia. Tuppea ei ole. Mikroskooppisista piirteistä tunnusomaista on kystidien puuttuminen.[1]
Dissoderma-lajit ovat muiden helttasienten loisia. Ne loisivat ainakin ryhäkkäillä (Cystoderma), nääpiköillä (Galerina), kantosienillä (Kuehneromyces) ja tympösillä (Hebeloma). Eri Dissoderma-lajit loisivat usein eri isäntälajeilla.[1]
Dissoderma oli alun perin Cystoderma-suvun alasuku, jonka Alexander Hanchett Smith ja Rolf Singer kuvasivat vuonna 1948. Se sisälsi lajin Cystoderma paradoxum. Vuonna 1973 Singer erotti alasuvun yksilajiseksi Dissoderma-suvuksi.[1]
2010-luvulla Dissoderma-sukua on pidetty pahkajalkojen suvun (Squamanita) synonyyminä. DNA-tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että Squamanita on parafyleettinen. Nykyisen muotonsa Dissoderma sai vuonna 2022, kun Squamanita jaettiin kahtia.[1] Kaikki Suomessa esiintyvät pahkajalat siirrettiin Squamanita-suvusta Dissoderma-sukuun. Samalla napapahkajalka (Squamanita umbilicata) muutettiin ryhäpahkajalan (Dissoderma paradoxum) synonyymiksi. Suomalaisia lajeja on siten kolme.[1][2]