Djélébou | |
---|---|
Djélébou |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Mali |
Alue | Kayesin alue |
Piiri | Kayesin piiri |
Hallinto | |
– Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 908,6 km² |
Väkiluku (2009) | 23 600 |
Djélébou on maalaiskunta Kayesin alueen Kayesin piirissä Malissa. Sen keskuskylä Aourou sijaitsee Djéléboujoen varrella noin 65 kilometriä Kayesista pohjoiseen. Kunnassa on 23 600 ja keskuskylässä 5 000 asukasta (vuonna 2009)[1].
Djéléboun kunnan pinta-ala on 908,6 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Kayesin piirin Karakoron, idässä Koussanén ja etelässä Bangassin ja Guidimakan Keri-Kaffon kuntiin sekä lännessä Mauritaniaan.[2]
Alue on etupäässä tasankoa, joka rajoittuu idässä kohoavaan ylänköön. Tärkein vesistö on noin neljän kuukauden ajan virtaava Djélébou, joka laskee Mauritanian rajan muodostavaan Senegalin sivujokeen Karakoroon. Kasvillisuus on ihmisen toiminnasta kärsinyttä savannia.[3]
Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Vuotuinen sademäärä on 400–600 millimetriä. Sadekausi kestää kesäkuusta lokakuuhun ja kuiva kausi marraskuusta toukokuuhun. Sadekauden keskilämpötila on noin 25 ja harmattan-tuulen leimaaman kuivan kauden 40–45 astetta.[4]
Entisestä Aouroun arrondissementista vuonna 1996 erotettuun kuntaan kuuluu 11 kylää[5]. Asukkaista yli 90 % on soninkeja. Lisäksi on fulbeja, maureja ja bambaroita. Vallitseva uskonto on islam.[6]
Kunnan liikenneyhteydet ovat heikot. Kuivana aikana on autoliikennettä Kayesiin ja Mauritaniaan.[7]
Seudun pääelinkeino on maatalous. Tärkeimmät viljelykasvit ovat durra, maapähkinä, lehmänpapu ja maissi. Puutarhaviljely tuottaa vihanneksia ja juureksia. Karjanhoito perustuu laiduntamiseen ja transhumanssiin. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, hevoset, aasit ja siipikarja. Lisäksi hyödynnetään metsiä ja harjoitetaan pienimuotoista kaupankäyntiä.[8]
Kunnassa toimii kymmenen alakoulua, kuusi yläkoulua ja viisi koraanikoulua (vuonna 2008). Noin 80 % alakouluikäisistä saa jonkinlaista opetusta. Terveydenhuolto käsittää neljä terveyskeskusta ja joukon muita alimman tason palveluja, jotka koulujen tavoin ovat usein maastamuuttajien rahoittamia. Suurimmat terveysongelmat ovat malaria, iho- ja hengityselinsairaudet, ripuli ja aliravitsemus.[9] Vesihuolto käsittää periaatteessa riittävän määrän kaivoja, porakaivoja ja vesijohtoja, mutta monet turvautuvat silti heikkolaatuisiin vesilähteisiin[10].