Dupont Lajoie

Dupont Lajoie
Ohjaaja Yves Boisset
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä Vladimir Cosma
Kuvaaja Jacques Loiseleux
Leikkaaja Albert Jurgenson
Lavastaja Jacques d’Ovidio
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska
Tuotantoyhtiö Sofracima
Ensi-ilta
Kesto 103 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Dupont Lajoie on vuonna 1975 ensi-iltansa saanut Yves Boissetin ohjaama ranskalainen draamaelokuva, jonka pääosissa ovat Jean Carmet, Pierre Tornade, Pino Caruso ja Jean Bouise.[2] Elokuvan käsikirjoituksen laativat Yves Boisset, Jean-Pierre Bastid, Jean Curtelin ja Michel Martens.[2][3] Elokuvan käsikirjoitus julkaistiin romaanina vuonna 1975. Elokuvan tuottajina olivat Gisèle Rebillon ja Catherine Winter.[2][3]

Dupont Lajoie sai inspiraationsa tosielämän 1970-luvun alun rasistisista murhista, jotka tapahtuivat eteläisessä Ranskassa, erityisesti Marseillessa kesällä 1973.[2][4] Elokuva kilpaili vuoden 1975 Berliinin elokuvajuhlilla, missä Yves Boisset oli ehdokkaana pääkilpailussa parhaan elokuvan Kultaisen karhun saajaksi.[2][5] Boisset palkittiin muun muassa tuomariston Hopeisella karhulla.[2][6][7]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pariisilaisen kahvilan omistaja Georges Lajoie (Jean Carmet), hänen vaimonsa Ginette (Ginette Garcin) ja heidän poikansa Léon (Jacques Chailleux) matkustavat jokakesäiselle lomalleen Louloun (Robert Castel) leiripaikkaan Ranskan Rivieralle. Paikalla he tapaavat vanhat ystävänsä, Schumacherit (Michel Peyrelon ja Odile Poisson) ja Colinit (Pierre Tornade, Pascale Roberts ja Isabelle Huppert). Colinien tytär Brigitte (Huppert) on kasvanut kauniiksi nuoreksi naiseksi, jota Georges alkaa silmäillä. Eräänä päivänä Georges ja Brigitte jäävät kahden kesken, jolloin Georges yrittää raiskata hänet. Kun Brigitte tappelee vastaan, Georges yrittää saada hänet ruotuun lyömällä tätä. Georges kuitenkin vahingossa tappaa Brigitten, jonka jälkeen hän hätääntyneenä piilottaa tytön ruumiin lähelle arabialaisten maahanmuuttajatyöntekijöiden parakkeja. Kun Brigitten ruumis löydetään, Georges alkaa levittää huhua, että arabit murhasivat tytön ja yllyttää lynkkausjoukkoa arabien kimppuun. Hetken ajan tilanne näyttää siltä, että Georges, hyvin tavallinen mies, saa vieritettyä rikoksensa muiden harteille.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Jean Carmet … Georges Lajoie  
 Pierre Tornade … herra Colin  
 Pino Caruso … Vigorelli  
 Jean Bouise … komisario Boulard  
 Pascale Roberts … rouva Colin  
 Robert Castel … Loulou  
 Michel Peyrelon … Albert Schumacher  
 Ginette Garcin … Ginette Lajoie  
 Victor Lanoux … voimamies  
 Isabelle Huppert … Brigitte Colin  
 Jacques Villeret … Gérald  
 Odile Poisson … rouva Schumacher  
 Jacques Chailleux … Léon Lajoie  
 Jean-Pierre Marielle … Léo Tartaffione  
 Abderrahmane Ben Kloua … Saïd  
 François Cadet … Léglise  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dupont Lajoie kuvattiin lähinnä Fréjusin kunnassa Varin departementissa.[2] Elokuvan tuotantoyhtiönä oli Sofracima.[2][3][8] Elokuvan kuvauksia riivasivat ulkopuolisten aiheuttamat väkivaltaisuudet, sillä elokuvan aihe oli kuvauksien aikaan Varissa vielä hyvin arkaluonteinen.[2]

Julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dupont Lajoie sai ensi-iltansa Ranskassa 26. helmikuuta 1975, oli Cinema International Corporationin (CIC) teatterilevittämä ja keräsi teatterikierroksensa aikana 1 454 541 katsojaa; elokuva oli Ranskassa vuoden 1975 25. katsotuin elokuva.[1][2] Kuten myös elokuvan kuvauksissa, väkivaltaisuudet elokuvan ympärillä jatkuivat vielä julkaisunkin aikaan.[2] Useat Dupont Lajoien esitykset jouduttiin perua levottomuuksien vuoksi.[2]

Dupont Lajoie julkaistiin ensimmäisen kerran DVD:lle Ranskassa 2. elokuuta 2007.[2]

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Berliinin elokuvajuhlien Kultainen karhu Paras elokuva Yves Boisset Ehdokkuus
Berliinin elokuvajuhlien Hopeinen karhu Tuomariston erikoispalkinto parhaasta elokuvasta Voitto
Berliinin elokuvajuhlien Interfilm-palkinto Voitto
Berliinin elokuvajuhlien Berliner Morgenpostin lukijoiden tuomaristopalkinto Voitto

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b DUPONT LAJOIE jpbox-office.com. JP’s Box-Office. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m DUPONT LAJOIE allocine.fr. AlloCiné. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  3. ↑ a b c Dupont Lajoie (1974) Yves Boisset cinema.encyclopedie.films.bifi.fr. Ciné-Ressources. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  4. ↑ 1973 : un été raciste cqfd-journal.org. CQFD. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  5. ↑ Dupont Lajoie unifrance.org. UniFrance. Viitattu 23.5.2017. (ranskaksi)
  6. ↑ Dupont Lajoie (1975) allmovie.com. Allmovie. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
  7. ↑ PRIZES & HONOURS 1975 berlinale.de. Berlinale. Arkistoitu 11.8.2018. Viitattu 23.5.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Dupont-Lajoie (1975) elonet.fi. Elonet. Viitattu 23.5.2017. (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]