Earnest Albert Hooton (20. marraskuuta 1887 Clemansville, Wisconsin–3. toukokuuta 1954 Cambridge, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen fyysinen antropologi, joka tutki ihmisen evoluutiota ja niin kutsuttua rodullista eriytymistä, luokitteli ihmispopulaatioita ja pyrki löytämään yhteyksiä keho- ja luonnetyyppien välillä erityisesti rikollisen käyttäytymisen yhteydessä.[1]
Hooton opiskeli Oxfordin yliopistossa Rhodes-stipendiaattina ja väitteli tohtoriksi antropologiasta Wisconsinin yliopistosta vuonna 1921. Hooton työskenteli pitkään Harvardissa ja hänestä tuli arvostettu professori ja Peabody-museon johtaja.[2] Hooton käytti vertailevaa anatomiaa jakaakseen ihmiskunnan eri rotuihin. Hooton kuvaili tiettyjen ”päärotujen” ja ”ihmistyyppien” morfologisia ominaisuuksia.[3]
Hooton uskoi Cesar Lombroson teoriaan, jonka mukaan rikollisiksi synnytään ja rikolliset voidaan tunnistaan heidän fyysistä piirteistään. Hooton aloitti vuonna 1927 mittavan hankkeen Lombroson teorian lopulliseksi todistamiseksi ja osoittaakseen, että poikkeava käyttäytyminen johtuu ”ala-arvoisesta mielenlaadusta”. Hooton mittasi kymmenessä osavaltiossa yhteensä 13 873 rikollisen eri fyysiset piirteet ja vertasi niitä 3 203 ei-rikollisen ihmisen aineistoon. Mitattavien fyysisten piirteiden joukossa oli muun muassa pituus, paino, pään pituus sekä nenän ja korvien korkeus. Tämän lisäksi koehenkilöiltä kirjattiin muun muassa ikä, uskonto, koulutus, tehdyt rikokset, älykkyysosamäärä, tatuoinnit ja rotu.[2]
Tutkimuksien tuloksena syntyi kaksi vuonna 1939 julkaistua mittavaa teosta nimeltä The American Criminal ja Crime and the Man. Teoksista ensimmäinen käsitteli ”perinteisiä” yhdysvaltalaisia (”Old American”) ja jälkimmäinen uusia yhdysvaltalaisia ja mustia (”New American”) rikollisia. Tutkimuksiensa perusteella Hooton esitti, että rikollisuuden syynä oli fyysinen ala-arvoisuus ja koska rikollisia ei voitu tämän vuoksi saada sopeutumaan yhteiskuntaan, tuli rikolliset ainekset yksinkertaisesti eristää tai eliminoida. Hootonin tutkimuksien teoreettinen perusta kuitenkin osoitettiin pian vääräksi ja Hootonin kriminologiset teoriat eivät nykyisin nauti laajaa kannatusta.[2]