Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Eelco Nicolaas van Kleffens (17. marraskuuta 1894 – 17. kesäkuuta 1983) oli hollantilainen poliitikko ja diplomaatti.
Eelco van Kleffens tausta oli vanhasta friisiläisestä perheestä. Hän oli Henricus Cato ja Jeannette Frésine (Veenhoven) van Kleffensin poika. Hänen nuorempi veli Adrianus van Kleffens tuli myöhemmin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomari. Eelco avioitui Margaret Helen Horstmanin kanssa 4. huhtikuuta 1935.
Suoritettuan oikeustieteen tutkinnon Leidenin yliopistosta Van Kleffens työskenteli Kansainliiton sihteeristössä. Hänestä tuli Royal Dutch Petroleumin osaston sihteeri 1920. Hänet nimitettiin Alankomaiden ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaisjohtajaksi vuonna 1922 ja diplomaattisen osaston apulaisjohtajaksi vuonna 1927, josta hänestä tuli johtaja vuonna 1929. 1930-luvun alussa hän oli myös Haagin kansainvälisen oikeuden akatemian pääsihteeri.
Van Kleffens nimitettiin ulkoministeriksi vuonna 1939, viikkoa ennen toisen maailmansodan alkua, ja se oli osa Alankomaiden maanpaossa olevaa hallitusta Sodan aikana hän otti kirjoitti Juggernaut over Holland -lehteen, jota levitettiin miehitetyllä alueella, ja hän oli myös yksi Benelux-maiden unionin alkuperäisistä allekirjoittajista.
Van Kleffens toimi ulkoministerinä Schermerhornin ja Dreesin hallituksissa vuoteen 1946 asti. Sen jälkeen, kun hän oli erosi ministeriöstä (mutta ei hallituksesta) ja tuli Alankomaiden edustaja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa ja vuonna 1947 nimitettiin Yhdysvaltain suurlähettiläs. Vuonna 1950 hänestä tuli Portugalin suurlähettiläs, ja hänelle annettiin valtionministerin titteli.
Vuonna 1954 Van Kleffens nimitettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajaksi kyseisen elimen yhdeksännelle istunnolle.
Van Kleffens oli Hollannin edustajana Natossa ja OECD:ssä vuodesta 1956 vuoteen 1958 ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä vuodesta 1958 vuoteen 1967, jonka jälkeen Van Kleffens jäi eläkkeelle Portugaliin, jossa hän kuoli 17. kesäkuuta 1983.