Eero Heinäluoma

Eero Heinäluoma
Heinäluoma vuonna 2024
Heinäluoma vuonna 2024
Euroopan parlamentin jäsen
2.7.2019–
Ryhmä S&D-ryhmä
Eduskunnan puhemies
23.6.2011–21.4.2015[1]
Edeltäjä Ben Zyskowicz
Seuraaja Juha Sipilä
Suomen pääministerin sijainen
Vanhasen I hallitus
23.9.2005–19.4.2007[2]
Edeltäjä Antti Kalliomäki
Seuraaja Jyrki Katainen
Suomen valtiovarainministeri
Vanhasen I hallitus
23.9.2005–19.4.2007[2]
Edeltäjä Antti Kalliomäki
Seuraaja Jyrki Katainen
Kansanedustaja
19.3.2003–16.4.2019
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri (2003–2007)
Helsingin vaalipiiri (2007–2019)
Henkilötiedot
Syntynyt4. heinäkuuta 1955 (ikä 69)
Kokkola
Puoliso Satu Siitonen-Heinäluoma (1988–2015)
Ayla Shakir (2018–)
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus ylioppilas (1980)
Aiheesta muualla
www.eeroheinaluoma.fi

Eero Olavi Heinäluoma (s. 4. heinäkuuta 1955 Kokkola)[1] on suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, kansanedustaja ja europarlamentaarikko. Heinäluoma nousi Euroopan parlamenttiin vuonna 2019, oli kansanedustaja vuosina 2003–2019 ja eduskunnan puhemies vuosina 2011–2015.

Vuosina 2005–2008 Heinäluoma oli SDP:n puheenjohtaja ja vuosina 2005–2007 Vanhasen I hallituksen valtiovarainministeri. Vuosina 2002–2005 hän oli SDP:n puoluesihteeri.

Vuosina 2009-2019 Heinäluoma oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.[3] Hän on toiminut vuodesta 2020 Tradeka-osuuskunnan hallituksen puheenjohtajana.[4]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäluoma syntyi Kokkolassa heinäkuussa 1955 rautatieläisen perheeseen. Hänen isänsä Heimo Heinäluoma toimi veturinlämmittäjänä ja äiti Aino oli töissä nahkatehtaalla. Perhe muutti Etelä-Suomeen Eero Heinäluoman ollessa alle kouluikäinen. Heinäluomat asuivat ensin Jokelassa ja sen jälkeen Vantaan Korsossa.[5]

Heinäluoma lähti työelämään varhain jättäen lukion kesken. Hänelle kertyi lyhyitä työkokemuksia muun muassa konepajalta, varastosta, nuorten festivaaleilta, Varusmiesliitosta ja Yleisradiosta.lähde? Työn ohella hän opiskeli Käpylän iltaoppikoulussa ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1980.[1] Vuosina 1980–1983 Heinäluoma opiskeli valtio-oppia Helsingin yliopistossa, mutta opinnot jäivät kesken työelämään siirtymisen vuoksi.[6][7]

Vuosina 1983–2002 Heinäluoma toimi SAK:n palveluksessa muun muassa nuorisosihteerinä, puheenjohtajan avustajana, tiedotuspäällikkönä ja vuosina 1996–2002 johtajana.[6]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Heinäluoma siirtyi SAK:n osastonjohtajan paikalta SDP:n puoluesihteeriksi. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa hänet valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi Uudenmaan vaalipiiristä 7 003 äänellä.[8]

SDP:n puoluekokouksessa kesäkuussa 2005 Heinäluoma valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Hän sai jo ensimmäisellä kierroksella 201 ääntä 350:stä voittaen suoraan vastaehdokkaansa Erkki Tuomiojan ja Tuula Haataisen.[9]

Syyskuussa 2005 SDP kierrätti ministereitään ja Heinäluoma nousi Vanhasen I hallituksen valtiovarainministeriksi korvaten opetusministeriksi siirtyneen Antti Kalliomäen.[10] Valtiovarainministerinä Heinäluoma oli joulukuussa 2005 lakkauttamassa varallisuusveroa, mikä aiheutti erimielisyyksiä SDP:n sisällä.[11]

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Heinäluoma valittiin jatkokaudelle Helsingin vaalipiiristä 10 948 äänellä.[12] Osana vaalien jälkeen puhjennutta vaalirahoituskohua Ilta-Sanomat väitti Heinäluoman jättäneen ilmoittamatta Kehittyvien maakuntien Suomelta saamaansa yli 1700 euron tukea, minkä Heinäluoma kuitenkin kiisti.[13] Heinäluoman vaalikampanjan hinta oli kokonaisuudessaan vajaat 85 000 euroa, josta 66 000 euroa oli seminaari- ja materiaalimyyntikuluja ja runsaat 13 000 euroa puoluejärjestöjen vaalitukea.[14] Vuonna 2009 tulivat esiin Urheiluopistosäätiön vasemmistopuolueille jakamat vaalituet, joita voitiin pitää säätiön sääntöjen vastaisina.[15] Heinäluoma oli säätiön valtuuskunnan jäsen sen ostaessa SDP:ltä tauluja 10 000 eurolla.[15]

SDP:n menestys vuoden 2007 vaaleissa heikkeni ja puolue menetti 90 000 äänestäjää, putosi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja jäi oppositioon.[16] Helmikuussa 2008 Heinäluoma ilmoitti eroavansa SDP:n puheenjohtajuudesta, minkä keskeisenä syynä pidettiin puolueen huonoa vaalimenestystä. Esimerkiksi Talouselämä-lehti katsoi syyksi SDP:n raskaan tappion vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, puolueen huonot kannatusluvut mielipidetiedusteluissa ja Heinäluoman vähäisen kannatuksen puolueen sisällä. Puheenjohtajagallupin mukaan vain 24 prosenttia puolueen kannattajista tuki Heinäluoman jatkoa.[17] Heinäluoman seuraajaksi valittiin kesäkuussa 2008 Jutta Urpilainen.[16]

Vuosina 2010–2011 Heinäluoma toimi SDP:n eduskuntaryhmän ja sen työvaliokunnan puheenjohtajana.[1] Hänet valittiin kolmannelle kaudelle eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa 9 501 äänellä.[18] Kesäkuussa 2011 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi.[19]

Heinäluoma on tiettävästi ainut Suomen eduskunnan puhemies, joka on tehtävässään ollessaan osallistunut Venäjän lähetystön edessä järjestettyyn ihmisoikeusmielenilmaisuun. Tämä tapahtui 28.2.2015, kun Tehtaankadulla järjestettiin surumielenosoitus oppositiojohtaja Boris Nemtsovin muistoksi. Tapahtuman järjesti sananvapausjärjestö Suomen Pen.[20]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Heinäluoma valittiin jälleen eduskuntaan yhteensä 9 703 äänellä.[21]

Heinäluoma ilmoitti 5. kesäkuuta 2017 ettei hän lähde presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.[22] Heinäluoma ilmoitti syyskuussa 2018 jättävänsä eduskunnan vuoden 2019 vaaleissa ja harkitsevansa ehdokkuutta europarlamenttivaaleissa.[23] Joulukuussa 2018 Heinäluoma ilmoitti lähtevänsä ehdolle europarlamenttivaaleihin.[24]

Kunnallispolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 kuntavaaleissa Heinäluoma valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon 4 383 äänellä.[25] Vuoden 2012 kuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 5 243 äänellä.[26] Helsingin kaupunginvaltuustossa Heinäluoma lopetti syyskuussa 2019[3], kun hänet valittiin Euroopan parlamenttiin.

Heinäluoma on toiminut Uudenmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana.[27][28]

Euroopan parlamentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa Heinäluoma valittiin ensimmäiselle kaudelleen 128 234 äänellä.[29] Hän on toiminut ensimmäisellä parlamenttikaudellaan budjettivaliokunnan sekä talous- ja rahavaliokunnan jäsenenä. Lisäksi Heinäluoma on parlamentin turvallisuus- ja puolustusvaliokunnan varajäsen.[30][31]

Heinäluoman työ on keskittynyt Euroopan unionissa erityisesti talous- ja verotuspolitiikkaan, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ilmastonmuutoksen torjuntaan[32] ja Suomen etujen ajamiseen EU:n metsästrategiassa[33].

Heinäluoma on osallistunut aktiivisesti Euroopan unionin toimenpiteisiin rahanpesun, veronkierron ja veropetosten torjumiseksi [34]. Eero Heinäluoma on johtanut parlamentissa rahanpesun vastaisen asetuksen neuvotteluja[35]. Heinäluoman aloitteesta on muun muassa korostettu tarvetta tehokkaammille veroparatiisien vastaisille toimille. Hän on myös puolustanut vahvasti oikeudenmukaista verotusta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta EU-politiikassa[36].

Keväällä 2024 Heinäluoma nimitettiin Euroopan parlamentin budjettivaliokunnan pääneuvottelijaksi EU:n uuteen puolustusteollisuusohjelmaan. Ohjelman tarkoituksena on kannustaa jäsenmaita puolustusalan yhteishankintoihin ja tukea puolustusteollisuutta sen tuotantokapasiteetin nostamisessa. Heinäluoman mukaan tämä on tarpeellinen avaus Ukrainan tukemiseksi ja eurooppalaisen puolustuksen lujittamiseksi erityisesti Venäjän hyökkäyssodan jälkeen. EU:n budjetista ohjelmaan ohjataan 1,5 miljardia euroa kaudella 2025-2027, ja tärkeä osa ohjelmaa on Ukrainan puolustusteollisuuden elvyttäminen, jälleenrakentaminen ja nykyaikaistaminen. [37]

Helmikuussa 2024 europarlamentaarikko Heinäluoma rankattiin Euroopan parlamentin 26. vaikutusvaltaisimmaksi parlamentaarikoksi parlamentin yhteensä 705 jäsenestä.[38] Omien vastuualueidensa (capital markets & finance policy of the European Parliament) osalta Heinäluoma rankattiin parlamentin kahdeksanneksi vaikutusvaltaisimmaksi parlamentaarikoksi.[39]

Vuoden 2024 Eurovaaleissa hänet valittiin Euroopan parlamenttiin toiselle kaudelle.[40]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäluoma oli naimisissa vuodesta 1988 luokanopettaja Satu Siitonen-Heinäluoman kanssa tämän kuolemaan 8. tammikuuta 2015 saakka.[1][41] Heillä on kolme aikuista lasta.[6] Heinäluoman tytär Eveliina Heinäluoma on Helsingin kaupunginvaltuutettu, valtuustoryhmänsä puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja.[42][43] Vuodesta 2016 lähtien Eero Heinäluoma on seurustellut Ayla Shakirin kanssa.[44] Syksyllä 2017 Heinäluoma ja Shakir menivät kihloihin[45] ja heidät vihittiin marraskuussa 2018.[46] Shakir toimi tuolloin kansanedustajien Tarja Filatov ja Erkki Tuomioja avustajana.[47]

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 Heinäluoma kertoi heittäneensä Ystävyyden kunniamerkin jätekeräykseen.[53]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Eero Heinäluoma Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ a b Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917 Valtioneuvosto. Arkistoitu 29.3.2015. Viitattu 13.3.2015.
  3. ↑ a b Eero Heinäluoma jättää Helsingin valtuuston STT. 26.9.2019. Viitattu 28.9.2024.
  4. ↑ Eero Heinäluomasta Tradekan hallituksen uusi puheenjohtaja: “Tartun innolla uuteen rooliini” demokraatti.fi. 23.9.2020. Viitattu 3.2.2024.
  5. ↑ Pikku-Eero rukoili Jumalalta anteeksi iltalehti.fi. 17.12.2007. Viitattu 15.10.2013.
  6. ↑ a b c Curriculum Vitae Eduskunta. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 15.10.2013..
  7. ↑ Karvonen, Kyösti: Juhlavaalit 2007: Kenestä seuraava pääministeri? 31.1.2007. Suomen suurlähetystö, Berliini. Viitattu 21.1.2009.
  8. ↑ Uusimaa vp Eduskuntavaalit 2003 tulospalvelu. HS Verkkoliite. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 15.10.2013.
  9. ↑ SDP valitsi uuden puoluejohdon 10.6.2005. Yle Uutiset. Viitattu 15.10.2013.
  10. ↑ Heinäluoma valtiovarainministeriksi (Arkistoitu sivu) HS.fi. 8.9.2005. Arkistoitu 15.10.2013. Viitattu 13.3.2015.
  11. ↑ Varallisuusveron poisto repi SDP:n rivejä 13.12.2005. Hämeen Sanomat. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 15.10.2013.
  12. ↑ Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
  13. ↑ Kohuyhdistys tuki demaripomoakin 16.5.2008. Iltasanomat. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 15.10.2013.
  14. ↑ Ilmoitus Eero Heinäluoman vaalirahoituksesta eduskuntavaaleissa 2007 Vaalit.fi. 21.5.2007. Oikeusministeriö. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 15.10.2013.
  15. ↑ a b Vasemmistopuolueetkin saaneet säätiöiltä epäilyttävää rahoitusta (Arkistoitu sivu) HS.fi. 2.10.2009. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 13.3.2015.
  16. ↑ a b SDP:n uusi puheenjohtaja on Jutta Urpilainen iltasanomat.fi. 6.6.2008. Arkistoitu 14.7.2008. Viitattu 15.10.2013.
  17. ↑ Säntti, Hanna: Gallupit kaatoivat Heinäluoman Talouselämä. 11.2.2008. Arkistoitu 26.7.2014. Viitattu 15.10.2013.
  18. ↑ Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
  19. ↑ Eero Heinäluoma valittiin eduskunnan puhemieheksi Demari.fi. 23.6.2011. Viitattu 23.7.2014.
  20. ↑ Tehtaankadulla käytiin suremassa Nemtsovin murhaa – "taas me olemme täällä" Verkkouutiset. 28.2.2015. Viitattu 17.3.2024.
  21. ↑ Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.
  22. ↑ Eero Heinäluoma ei lähde presidenttiehdokkaaksi iltalehti.fi. Viitattu 5.6.2017.
  23. ↑ Eero Heinäluoma aikoo jättää eduskunnan – EU-ehdokkuus tähtäimessä Ilta-Sanomat. 15.9.2018. Viitattu 15.9.2018.
  24. ↑ Eero Heinäluoma avasi pelin SDP:n komissaariehdokkaasta: ”Komissaari Heinäluoma kuulostaa komealta” Iltalehti. 5.12.2018. Viitattu 5.12.2018.
  25. ↑ Kunnallisvaalit 26.10.2008: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 17.11.2008 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
  26. ↑ Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Helsinki Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 23.7.2014.
  27. ↑ Heinäluomasta Uudenmaan maakuntavaltuuston puheenjohtaja Yle Uutiset. 22.4.2009. Viitattu 27.5.2024.
  28. ↑ Maakuntavaltuuston puheenjohtajat Uudenmaan liitto. Arkistoitu 31.7.2014. Viitattu 23.7.2014.
  29. ↑ Vaalikone Yle. 30.5.2019.
  30. ↑ Home | Eero HEINÄLUOMA | MEPs | European Parliament www.europarl.europa.eu. 4.7.1955. Viitattu 3.2.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Ansioluettelo Eero Heinäluoma. Viitattu 3.2.2024.
  32. ↑ “Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on välttämätöntä ja halvinta tehdä nyt” – Eero Heinäluoman mukaan Suomen on tuotava erityisolosuhteensa EU-päättäjien tietoon demokraatti.fi. 9.7.2021. Viitattu 4.6.2024.
  33. ↑ Metsät | EU:n metsäpäätökset jakavat Suomen meppejä: vain osa lähti mukaan kirjeeseen, jossa komission sanotaan tekevän Suomen metsistä ”yksipuolisen hiilinielun” Helsingin Sanomat. 12.7.2021. Viitattu 4.6.2024.
  34. ↑ Niina Kari: Uusi perustuslaillisuus Euroopan talous- ja rahaliitossa vuosina 2015–2020. Poliittinen talous, 7.2.2024, 12. vsk, nro 1. doi:10.51810/pt.127176 ISSN 2341-7862 Artikkelin verkkoversio.
  35. ↑ Heinäluoma vastaamaan rahanpesun ja terrorismin torjunnan uudistamisesta demokraatti.fi. 1.10.2021. Viitattu 4.6.2024.
  36. ↑ Eero Heinäluoma: EU on työkalu oikeudenmukaisen verotuksen aikaansaamisessa SDP. 27.5.2024. Viitattu 4.6.2024.
  37. ↑ ”Tarpeellinen avaus Ukrainan tukemiseksi” – Eero Heinäluoma neuvottelemaan Euroopan puolustusteollisuusohjelmasta demokraatti.fi. 19.3.2024. Viitattu 4.6.2024.
  38. ↑ Viisi suomalaismeppiä nousi sadan vaikutusvaltaisimman joukkoon Helsingin Sanomat. 28.2.2024. Viitattu 27.5.2024.
  39. ↑ MEP Influence Index 2024: Top MEPs shaping Capital markets & finance eumatrix.eu. Viitattu 27.5.2024.
  40. ↑ Europarlamenttivaalit 2024 - Koko maa Oikeusministeriö: Tieto- ja tulospalvelu. Viitattu 10.6.2024.
  41. ↑ Eero Heinäluoman puoliso on kuollut Iltasanomat.fi. 8.1.2015. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
  42. ↑ Minna Nalbantoglu: Aatteen palo siirtyi isältä tyttärelle – Eero Heinäluoma: ”Kun lapset jakavat samat ihanteet, tulee tunne, että asiat menevät eteenpäin myös minun jälkeeni” Helsingin Sanomat 10.7.2017. Viitattu 27.2.2018.
  43. ↑ Eveliina Heinäluoma SDP:n Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtajaksi Demokraatti 30.8.2017. Viitattu 27.2.2018.
  44. ↑ Eero Heinäluoma esitteli rakkaansa valtiopäivien avajaisissa – ”Ensimmäinen julkinen esiintyminen yhdessä” Ilta-Sanomat. 2.2.2017. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 2.2.2017.
  45. ↑ Tainola, Rita: Eero Heinäluoma kihlasi Ayla-rakkaansa: ”Elämääni on tullut uusi valo” Ilta-Sanomat. 3.11.2017. Viitattu 4.11.2017.
  46. ↑ Eero Heinäluoma menee naimisiin viikonloppuna iltalehti.fi. Viitattu 19.11.2018.
  47. ↑ Tarja Filatov Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  48. ↑ Kunniamerkki yli 4 200 suomalaiselle Yle Uutiset. 30.11.2010. Viitattu 17.5.2023.
  49. ↑ 5 500 sai kunniamerkin Etelä-Suomen Sanomat. 30.11.2006. Viitattu 17.5.2023.
  50. ↑ Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry: Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry 1998—2013 tampereensuomalainenklubi.fi. 2012.
  51. ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 20.10.2023. (eesti)
  52. ↑ IS: Vladimir Putinilta Ystävyyden kunniamerkki Paula Lehtomäelle ja Eero Heinäluomalle 17.10.2017. Verkkouutise. Viitattu 17.10.2017.
  53. ↑ HS-haastattelu | Eero Heinäluoma heitti Venäjältä saadun Ystävyyden kunniamerkin jätekeräykseen – ”Suomen Nato-jäsenyys ratkesi 24. helmikuuta aamuyöstä” Helsingin Sanomat. 20.3.2022. Viitattu 19.2.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Saari, Heikki: Eero Heinäluoma – Tasavallan vahva mies. Minerva, 2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eero Heinäluoma.
Edeltäjä:
Kari Laitinen 		Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri
2002–2005 		Seuraaja:
Maarit Feldt-Ranta
Edeltäjä:
Antti Kalliomäki 		Suomen valtiovarainministeri
2005–2007 		Seuraaja:
Jyrki Katainen
Edeltäjä:
Ben Zyskowicz 		Eduskunnan puhemies
2011–2015 		Seuraaja:
Juha Sipilä
Suomalaiset europarlamentaarikot
SDP:n kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015