Tässä artikkelissa käsitellään vuoden 1979 aikana julkaistuja elokuvia ja elokuvamaailman merkittäviä tapahtumia.
Suomalaiset kävivät elokuvateattereissa vuonna 1979 kaikkiaan noin 10,1 miljoonaa kertaa, mikä oli 3,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 1978. Vuoden 1979 lopussa Suomessa oli 336 elokuvateatteria, jotka järjestivät vuoden aikana yhteensä 143 947 näytöstä. Teattereissa kiersi 1 580 elokuvaa. Ensi-iltaelokuvia tuotiin teattereihin 227, ja niistä oli suomalaisia yhdeksän.[1]
Suomessa eniten teatterikatsojia saaneet elokuvat vuonna 1979 olivat:[2]
- Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979), 490 439 katsojaa
- Tyttö joka tiesi liikaa (1979), 481 821 katsojaa
- Ruskan jälkeen (1979), 410 339 katsojaa
- Kauriinmetsästäjä (1979), 393 570 katsojaa
- 007 – Kuuraketti (1979), 382 431 katsojaa
- Ilmestyskirja. Nyt (1979), 350 038 katsojaa
- Taivas saa odottaa (1978), 250 802 katsojaa
- Teräsmies (1978), 208 948 katsojaa
- Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979), 202 859 katsojaa
- Natalia (1979), 183 219 katsojaa
Suomen elokuvakerhojen liiton lehti Projektio julkaisi luettelon Suomen johtavien kriitikoiden parhaaksi äänestämistä vuonna 1979 Suomen ensi-iltansa saaneista elokuvista:[3]
- Woody Allen: Manhattan (1979)
- Ermanno Olmi: Puukenkäpuu (1978)
- Akira Kurosawa: Punaparta (1965)
- Satyajit Ray: Kaukainen jyrinä (1973)
- Terrence Malick: Onnellisten aika (1978)
- Francis Ford Coppola: Ilmestyskirja. Nyt (1979)
- Rainer Werner Fassbinder: Maria Braunin avioliitto (1978)
- Akira Kurosawa: Köyhän pikajuna (1970)
- Robert Bresson: Paholainen luultavasti (1977)
- John Cassavetes: Ensi-ilta (1977)
Suomalaisista ensi-iltaelokuvista eniten ääniä saivat Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti, Kainuu 39 ja Ihmemies.
Elokuvakerhotoiminta oli vilkasta Suomessa 1980-luvun taitteessa. Näytäntökaudella 1978–1979 eniten kerhoesityksiä saaneet 10 elokuvaa olivat:[4]
- Orson Welles: V niinkuin väärennös (yht. 64 esitystä 16 ja 35 mm:n kopioilta)
- Jaime Camino: Pitkä loma 1936 (Espanja 1976, yhteensä 53 esitystä 16 ja 35 mm kopioilta)
- Alain Tanner: Hetki naisen elämässä (Sveitsi/Ranska 1974, yht. 53 esitystä 16 ja 35 mm:n kopioilta)
- Anrzej Wajda: Tuhkaa ja timanttia (Puola 1958, yht. 52 esitystä 16 ja 35 mm:n kopioilta)
- Anrzej Wajda: Kanal – kirottujen tie (Puola 1957, 34 esitystä 16 mm:n kopioilta)
- Partanen–Rautoma–Lahti: Antti Puuhaara (Suomi 1976, 33 esitystä 16 mm:n kopioilta)
- Pier Paolo Pasolini: Pummi (Italia 1961, 31 esitystä 16 mm:n kopioilta)
- Werner Herzog: Stroszek (Länsi-Saksa 1977, 30 esitystä 35 mm:n kopioilta)
- Favén & Laine: Rakastunut rampa (Suomi 1975, 29 esitystä 16 mm:n kopioilta)
- Jean Renoir: Virta (Ranska 1936, 29 esitystä 16 mm:n kopioilta)
Risto Jarvan johtaman Elokuvapoliittisen komitea vuonna 1974 tekemän esityksen mukaisesti Suomen Elokuva-arkisto (nyk. Kavi) valtiollistettiin vuonna 1979.[5]
- ↑ Silius, Raimo (toim.): Studio 10, Elokuvan vuosikirja 1980, s. 144, 155. Suomen elokuvasäätiö, 1980. ISBN 951-9349-16-2
- ↑ Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.
- ↑ Vuoden 1979 parhaiden kriitikkoäänestys, Projektio 1/1980, Suomen elokuvakerhojen liitto ry, s. 27.
- ↑ Esitetyimmät kerhoelokuvat 1979–80, Projektio 3/1979 s. 31.
- ↑ Soramäki, Martti: SEKL 50 vuotta -juhlaseminaari (Arkistoitu – Internet Archive), SEKL, viitattu 43.2015.