Elokuvavuodet |
---|
1971 • 1972 • 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 – 1981 – 1982 • 1983 • 1984 • 1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989 • 1990 • 1991 |
Vuodet |
1978 • 1979 • 1980 – 1981 – 1982 • 1983 • 1984 |
Elokuvavuosi 1981 oli Helsingin Sanomien Helena Yläsen mukaan ”ontuva”, mikä johtui muun muassa lakkojen ja muiden talousmyllerrysten aiheuttamasta amerikkalaiselokuvien tuotannon hidastumisesta. Suomen elokuvateattereissa yhdysvaltalaisten laatuelokuvien puutetta paikattiin hänestä pikemminkin saman maan ala-arvoisella kauhu- ja väkivaltatuotannolla kuin eurooppalaisella laatuelokuvalla. Neuvostoliittolaista elokuvatarjontaa ”hirveine viihdepaketteineen” Ylänen piti erityisen kehnona. Elokuvateatterivuoden pelastajina hän näki Mika Kaurismäen esikoiselokuvan Valehtelija sekä monet klassikkoelokuvien uusintaensi-illat, joissa nähtiin muiden muassa Ninotchka (1939), Ozun Perhetarina (1961) ja Kurosawan Seitsemän samuraita (1954) 40 minuuttia aiempaa pidempänä versiona.[1]
Suomalaiset kävivät elokuvateattereissa vuonna 1981 kaikkiaan noin 9,7 miljoonaa kertaa. Keskimäärin kukin suomalainen kävi elokuvissa 2,03 kertaa. Vuoden lopussa Suomessa oli 362 elokuvateatteria, jotka järjestivät vuoden 1981 aikana yhteensä 176 309 näytöstä. Teattereissa kiersi 1 686 elokuvaa. Ensi-iltaelokuvia tuotiin teattereihin 262, ja niistä oli suomalaisia 16.[2]
Suomessa eniten teatterikatsojia saaneet elokuvat vuonna 1981 olivat:[3]