José Eloy Alfaro Delgado | |
---|---|
Ecuadorin presidentti | |
Edeltäjä | Vicente Lucio Salazar |
Seuraaja | Leónidas Plaza |
Edeltäjä | Lizardo García |
Seuraaja | Carlos Freile Zaldumbide |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. kesäkuuta 1842 Montecristi, Ecuador |
Kuollut | 28. tammikuuta 1912 (69 vuotta) Quito, Ecuador |
Puoliso | Ana Paredes y Arosemena |
Tiedot | |
Nimikirjoitus |
|
José Eloy Alfaro Delgado (25. kesäkuuta 1842 – 28. tammikuuta 1912) oli Ecuadorin presidentti 1895–1901 ja 1906–1911.[1]
Alfaro oli vakaumuksellinen liberaali, josta tuli jo nuorena yksi konservatiivisen presidentin Gabriel Garcia Morenon (1821–1875) vastustajista. Epäonnistuneen kapinan jälkeen Alfaro lähti maanpakoon Panamaan. Siellä hän nai varakkaan perijättären, jonka omaisuudella rahoitettiin tulevia vallankumoushankkeita. Morenon salamurhan jälkeen Alfaro kapinoi maltillista liberaalia Ignacio de Veintemillaa vastaa; kaappausyritykset vuosina 1876 ja 1883 epäonnistuivat. Vuonna 1895 Alfaro syrjäytti presidentti Vicente Lucio Salazarin ja nousi maan diktaattoriksi. Hän vakuutti perustuslakia säätävän kansalliskokouksen, joka teki hänestä virallisen presidentin.[1]
Alfaro uskoi modernisoinnin olevan välttämätöntä, ja rakennutti rautatien pääkaupunki Quitosta Guayaquilin satamaan. Hän luopui vallasta 1901 kenraali Leonidas Plazan hyväksi, mutta ei ollut tyytyväinen Plazan seuraajaan vaan järjesti uuden vallankaappauksen vuonna 1905.[1]
Vuoden 1910 vaalit voitti täpärästi Alfaron suosikki Emilio Estrada, ja Alfaro käski hänen erota. Vallankaappaukset seurasivat toisiaan. Alfaro joutui vankilaan, josta väkijoukko sieppasi hänet ja ampui kuoliaaksi vuonna 1912.[1]