Emanuel de Witte

Emanuel de Witte
Oude Kerk, Delft, 1650-luku?, 48.3 × 34.6 cm, Metropolitan Museum of Art, New York.
Oude Kerk, Delft, 1650-luku?, 48.3 × 34.6 cm, Metropolitan Museum of Art, New York.
Henkilötiedot
Syntynyt1617
Alkmaar, Alankomaat
Kuolluttammikuu 1692
Amsterdam, Alankomaat
Kansalaisuus Alankomaat
Taiteilija
Ala taidemaalari

Emanuel de Witte (1617 Alkmaar – tammikuu 1692 Amsterdam)[1] oli Alankomaiden kultakauden aikana Delftissä vaikuttanut arkkitehtuuriin ja perspektiiviin erikoistunut taidemaalari, joka tunnetaan erityisesti kirkkojen sisätiloja kuvaavista maalauksistaan.[2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisäkuva, nainen soittaa virginaalia, upseeri kuuntelee sängyllä, n. 1660–1667, 77,5 × 104,5 cm, Montreal museum of fine arts, Montreal.[3]

De Witten vanhemmat olivat opettaja Pieter de Wit ja Jacomijntge van der Beck. Hän opiskeli Delftiläisen asetelmamaalari Evert van Aelstin (1602–1657) opastuksella.[4] Vuonna 1639 de Witte liittyi Alkmaarin Pyhän Luukkaan taidemaalarikiltaan, mutta työskenteli myös Rotterdamissa vuosien 1639 ja 1640 aikana.[2]

De Witte muutti takaisin Delftiin vuonna 1641 ja työskenteli kaupungissa noin kymmenen vuoden ajan[2] samaan aikaan sisätilojen kuvaamiseen keskittyneiden Nicolaes Maesin, Carel Fabritiuksen, Pieter de Hoochin ja Johannes Vermeerin kanssa.[5]

Vuonna 1652 de Witte muutti Amsterdamiin, jossa hän meni naimisiin kolme vuotta myöhemmin.[6] Uusi avioliitto oli katastrofi. De Witten vaimo tuomittiin varkaudesta ja häneltä kiellettiin kuudeksi vuodeksi pääsy Amsterdamin kaupunkiin.[1] De Witte kärsi taloudellisista vaikeuksista ja syvistä masennusjaksoista koko elämänsä ajan ja joutui useaan otteeseen maksamaan velkansa työllä.[4] Lopulta de Witte teki itsemurhan kun hänen vuokraisäntänsä vaati vuokrarästien maksua. De Witte aikoi hirttää itsensä Amsterdamin Korsjespoortin sillasta, mutta köysi katkesi ja hän hukkui. Koska kanavat jäätyivät samana yönä hänen ruumiinsa löydettiin vasta 11 viikkoa myöhemmin.[1] De Witten ainoa tunnettu oppilas oli Hendrick van Streek (1659–1720).[6]

Tyyli ja teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Witteä ja Delftissä samaan aikaan vaikuttaneita Gerard Houckgeestia (1600–1661) ja Hendrik Cornelisz van Vlietia (1611–1675) pidetään Alankomaiden taiteen sisätilojen kuvaamisen mestareina.[4] De Witte aloitti uransa uskonnollisten ja mytologisten aiheiden käsittelijänä. Noin vuonna 1650 hän erikoistui vähitellen sisätilamaalauksiin ja lopulta kirkkojen sisätiloihin.[1][2][4] De Witte maalasi myös joitakin muotokuvia, laatukuvia ja varsinkin 1660-luvulta lähtien näkymiä ulkomarkkinoilta.[4][6]

De Witten varhaisissa arkkitehtuuria kuvaavissa töissä näkyy vaikutteita Houckgeestiltä. Hän kehitti kuitenkin pian oman tyylinsä ja maalaustekniikkans. De Witte keskittyi erityisesti luonnollisen valon kuvaamiseen. Hänen kuvaamissaan tiloissa on ihmisiä ja usein myös eläimiä.[6] Maalaukset ovat suuria ja niitä hallitsee voimakas perspektiivi. Väripaletti on usein lähes monokromaattisen rajattu.[7]

De Witte muutettua Amsterdamiin vuonna 1652 kaupungin Nieuwe Kerk ja portugalilainen synagoga olivat tärkeitä inspiraation lähteitä.[6] De Witte oli taitava tilan ja perspektiivin kuvaaja, mutta työskenteli varsinkin uransa loppupuolella kuten aikakauden maisemamaalarit. Monet hänen maalauksistaan eivät kuvaa todellisia kirkkotiloja, vaan ovat yhdistelmä eri tiloista poimittuja arkkitehtonisia piirteitä ja viitteitä.[4][6]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Philemon ja Baucis, 1647, 53 × 62 cm, Delft museum, Delft.
    Philemon ja Baucis, 1647, 53 × 62 cm, Delft museum, Delft.
  • Amsterdamin pörssitori, 1653, 49 × 47.5 cm, Museum Boijmans Van Beuningen, Rotterdam.
    Amsterdamin pörssitori, 1653, 49 × 47.5 cm, Museum Boijmans Van Beuningen, Rotterdam.
  • Oude Kerk Amsterdamissa, 1655, 60 × 52.5 cm, Musées de la Ville de Strasbourg, Strasbourg.
    Oude Kerk Amsterdamissa, 1655, 60 × 52.5 cm, Musées de la Ville de Strasbourg, Strasbourg.
  • Kirkon sisätila Delftissä, Vilhelm I Oranialaisen kappeli, 1656, 97 × 85 cm, Palais des Beaux-Arts de Lille, Lille.
    Kirkon sisätila Delftissä, Vilhelm I Oranialaisen kappeli, 1656, 97 × 85 cm, Palais des Beaux-Arts de Lille, Lille.
  • Satamamarkkinat, n. 1680, 61 × 75 cm, Pushkinin taidemuseo, Moskova.
    Satamamarkkinat, n. 1680, 61 × 75 cm, Pushkinin taidemuseo, Moskova.
  • Amsterdamin portugalilainen synagoga, 1680, 110 × 99 cm, Rijksmuseum, Amsterdam.
    Amsterdamin portugalilainen synagoga, 1680, 110 × 99 cm, Rijksmuseum, Amsterdam.
  • Kirkon sisätila, n. 1680, 62 × 54 cm, Cleveland Museum of Art, Cleveland. Kirkkotila, jota ei ole olemassa.
    Kirkon sisätila, n. 1680, 62 × 54 cm, Cleveland Museum of Art, Cleveland. Kirkkotila, jota ei ole olemassa.
  • Amsterdam Nieuwe Kerk, 52.8 × 39.4 cm, yksityiskokoelma.
    Amsterdam Nieuwe Kerk, 52.8 × 39.4 cm, yksityiskokoelma.
  • Amsterdam Oude Kerk, 1661, 101.5 × 121 cm, Amsterdam Museum, Amsterdam.
    Amsterdam Oude Kerk, 1661, 101.5 × 121 cm, Amsterdam Museum, Amsterdam.
  • Kuviteltu katolinen kirkko, 1668, 110 × 85 cm, Mauritshuis, Haag.
    Kuviteltu katolinen kirkko, 1668, 110 × 85 cm, Mauritshuis, Haag.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Discover painter, draftsman Emanuel de Witte rkd.nl. Viitattu 3.10.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Turner, Jane, 1956-: From Rembrandt to Vermeer : 17th-century Dutch artists, s. 400–402. New York: St. Martin's Press, 2000. 43114315 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 29.9.2020).
  3. ↑ Emanuel de Witte - Interior with a Woman Playing a Virginal The Montreal Museum of fine Arts. Viitattu 3.10.2020.
  4. ↑ a b c d e f Artist Info www.nga.gov. Viitattu 3.10.2020.
  5. ↑ Turner, Jane, 1956-: From Rembrandt to Vermeer : 17th-century Dutch artists, s. 167–168. New York: St. Martin's Press, 2000. 43114315 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 29.9.2020).
  6. ↑ a b c d e f Witte, Emanuel de Museo Nacional Thyssen-Bornemisza. Viitattu 3.10.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Emanuel de Witte | Dutch painter Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]