Epolettimeriahven
| Epolettimeriahven | |
|---|---|
.png) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Suku: | Epinephelus |
| Laji: | stoliczkae |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Epolettimeriahven[4] (Epinephelus stoliczkae) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epolettimeriahvenen pituus on tavanomaisesti 35 senttimetrin luokkaa ja voi olla maksimissaan noin 38 senttimetriä.[2] Pää ja ruumis ovat väritykseltään kellertävänharmaita. Ruumiin etuosan kyljissä on tumman oranssinpunaisia tai punertavia täpliä. Kyljessä on tummanruskea juova selkäevän etuosan taaimmaisten piikkien kohdalla, kaksi ruskeaa juovaa selkäevän takaosan kohdalla ja yksi tummanruskea juova pyrstönvarren kohdalla. Evät ovat pääasiassa kellertävänruskeita. Selkä-, perä- ja pyrstöevien takareunoissa on laaja keltainen alue. Epolettimeriahvenella on kylkiviivallaan 48–53 suomua.[5] Selkäevässään lajilla on yksitoista piikkiruotoa ja 16–18 pehmeää ruotoa, peräevässään kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa ja rintaevässään 17–19 pehmeää ruotoa.[2][6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epolettimeriahventa tavataan Punaisessameressä (mukaan luettuna Suezinlahti), Adeninlahdella, Omaninlahdella ja Pakistanin rannikolla. Sitä ei ole toistaiseksi havaittu Akabanlahdella tai Persianlahdella. Sen biologiasta ei ole olemassa juurikaan julkaisuja.[3][5] Lajin elinympäristöjä ovat hiekkapohjat kivien tai pieniä koralleja kasvavien koralliriuttojen ympärillä.[1][2][6] Se elää yleensä korkeintaan 50 metrin syvyydessä vedenpinnasta.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. (Fifth edition) Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.10.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde suvusta alaspäin: Epinephelus stoliczkae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Russell, B.: Epinephelus stoliczkae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Epinephelus stoliczkae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 81. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 235–236. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-l 03125-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.10.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Randall, John E.: Coastal Fishes of Oman, s. 136. University of Hawaii Press, 1995. ISBN 978-0824818081 Teoksen verkkoversio (viitattu 1.10.2020). (englanniksi)
|