Equipe Matra Sports
 Matra |
|
|---|---|
| Koko nimi | Equipe Matra Sports |
| Päämaja |
Vélizy-Villacoublay, Ranska |
| Perustajat |
Jean-Luc Lagardère Marcel Chassagny |
| Henkilökunta |
Gérard Ducarouge Bernard Boyer |
| Tunnetuimmat kuljettajat |
Johnny Servoz-Gavin Jean-Pierre Beltoise Henri Pescarolo Chris Amon |
| Moottorit | Ford, Matra |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Saksan GP 1966[1] |
| Kilpailuja | 51 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
1 (1969) |
| Voittoja | 0[2] |
| Paalupaikkoja | 2[3] |
| Nopeimpia kierroksia | 3[4] |
| MM-pisteitä | 53 |
| Viimeinen kilpailu | Yhdysvaltain GP 1972 |
Equipe Matra Sports oli ranskalaisen Matra Automobilen kilpailujaos, joka osallistui 1960- ja 1970 luvuilla sekä valmistajana että tallina muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajoihin ja Formula 1 -sarjaan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luvun puolivälissä Matra saavutti menestystä Formula 3- ja Formula 2 -sarjoissa erityisesti monokokkiin perustuneella MS5-autolla, voittaen Ranskan ja Euroopan mestaruudet. Vuonna 1967 Jacky Ickx hämmästytti Formula 1 -piirejä kellottamalla aika-ajoissa kolmanneksi nopeimman ajan (8.14) Saksan GP:ssä Nürburgringilla 1600 kuutiosenttimetrin moottorilla varustetulla MS7 F2-autollaan, päästen kilpailemaan 3000 cm³ -moottorisia F1-autoja vastaan. Kilpailu päättyi keskeytykseen jousituksen petettyä.[5][6]
Formula 1
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kausi 1968
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matra tuli täysipainoisesti mukaan Formula 1 -sarjaan kaudelle 1968, jolloin Jackie Stewart voitti kolme kilpailua Ken Tyrrellin tallin Matra MS10:llä, joka kilpaili varsinaisen Matran tehdastallin rinnalla.[7][8][9] Auton polttoainetankit olivat lentokoneiden tapaan osa auton kantavaa rakennetta. Näin autosta saatiin noin 15 kg kevyempi, mutta jämäkämpi kuin kilpailijoistaan. FIA:n mielestä tekniikka oli liian turvaton ja se päätti kieltää sen kaudelle 1970.
Kausi 1969
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matran toimitusjohtaja teki radikaalin päätöksen ennen kautta 1969: Matran tehdastalli ei osallistuisi Formula 1:siin, vaan Matra antaisi tukensa Tyrrellin tallille, joka oli tuolloin nimeltään Matra International, ja rakentaisi uuden, Cosworth DFV -moottorisen auton rakenteellisilla polttoainetankeilla, vaikka ne olivat seuraavalla kaudella kiellettyjä. Lisäksi Matra oli hankkiutumassa yhteistyöhön Simcan kanssa, joka tuolloin oli Chryslerin tytäryhtiö, ja tämän vuoksi Fordin moottorien käyttö olisi mahdotonta kaudella 1970.[7] Stewart voitti vuoden 1969 maailmanmestaruuden helposti uudella Cosworth-moottorisella Matra MS80:lla joka korjasi suurimman osan MS10:n heikkouksista.[7][10] Valmistajien titteli oli ensimmäinen, joka voitettiin ranskalaisella autolla, ja nykypäivään mennessä ainoa, joka on voitettu Ranskassa valmistetulla autolla. Se oli huomattava saavutus valmistajalta, joka kilpaili vasta toista kauttaan F1:ssä.
Cosworthin moottorein varustetuin Lotuksen ja McLarenin tavoin Matra teki nelivetokokeiluja kauden 1969 aikana. Johnny Servoz-Gavinista tuli ensimmäinen ja ainoa kuljettaja joka saavutti pisteen nelivetoautolla sijoittuessaan Matra MS84:llä kuudenneksi Kanadan GP:ssä.[11] MS84 oli Brabham BT26A:n ohella yksi viimeisistä putkirunkoisista F1-autoista.
Kaudet 1970–1982
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 1970, kun Matra ryhtyi yhteistyöhön Simcan kanssa, se pyysi Tyrrelliä käyttämään omaa V12-moottoriaansa Cosworthin sijasta.[7] Stewart testasi Matran V12-moottoria, mutta koska suuri osa Tyrrellin rahoituksesta tuli Fordilta, ja lisäksi toisena merkittävänä sponsorina oli Ranskan kansallinen öljy-yhtiö Elf, joka toimi yhteistyössä Renault’n kanssa, eikä siten olisi voinut tukea Simcan yhteistyökumppania, Matran ja Tyrrellin yhteistyö päättyi.
Matran V12 toimi Ligierin Formula 1 -autojen voimanlähteenä kausilla 1976–1978 ja 1981–1982.[7][12]
Saavutukset (valmistaja ja asiakastallit)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tulokset kilpailuittain
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
| Kausi | Auto Moottori Renkaat |
Kuljettajat | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1966 | MS5 Ford Cosworth SCA 1.0 L4 D |
MON | BEL | FRA | GBR | NED | GER | ITA | USA | MEX | – | – | |||||
| Jo Schlesser
|
10 | ||||||||||||||||
| Jean-Pierre Beltoise
|
8 | ||||||||||||||||
| 1967 | MS7 Ford Cosworth FVA 1.6 L4 D, G |
RSA | MON | NED | BEL | FRA | GBR | GER | CAN | ITA | USA | MEX | 0 | – | |||
| Jean-Pierre Beltoise
|
DNQ | 7 | 7 | ||||||||||||||
| Johnny Servoz-Gavin
|
Kesk. | ||||||||||||||||
| 1968 | MS7 Ford Cosworth FVA 1.6 L4 D |
RSA | ESP | MON | BEL | NED | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | 45 | 3.[a][b] | ||
| Jean-Pierre Beltoise
|
6 | ||||||||||||||||
| MS11 MS9 3.0 V12 D |
Kesk. | 8 | 2 | 9 | Kesk. | Kesk. | 5 | Kesk. | Kesk. | Kesk. | 8 | 9.[a] | |||||
| Henri Pescarolo
|
Kesk. | DNS | 9 | ||||||||||||||
| 1969 | MS7 Ford Cosworth FVA 1.6 L4 D |
RSA | ESP | MON | NED | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | 66 | 1.[b] | |||
| Henri Pescarolo
|
5[c] | ||||||||||||||||
| 1970 | MS120 MS12 3.0 V12 G |
RSA | ESP | MON | BEL | NED | FRA | GBR | GER | AUT | ITA | CAN | USA | MEX | 23 | 7. | |
| Jean-Pierre Beltoise
|
4 | Kesk. | Kesk. | 3 | 5 | 13 | Kesk. | Kesk. | 6 | 3 | 8 | Kesk. | 5 | ||||
| Henri Pescarolo
|
7 | Kesk. | 3 | 6 | 8 | 5 | Kesk. | 6 | 14 | Kesk. | 7 | 8 | 9 | ||||
| 1971 | 120B MS71 3.0 V12 G |
RSA | ESP | MON | NED | FRA | GBR | GER | AUT | ITA | CAN | USA | 9 | 7. | |||
| Jean-Pierre Beltoise
|
6 | Kesk. | 9 | 7 | 7 | Kesk. | 8 | ||||||||||
| Chris Amon
|
5 | 3 | Kesk. | Kesk. | 5 | Kesk. | Kesk. | 6 | 10 | 12 | |||||||
| 1972 | MS120C, MS120D MS72 3.0 V12 G |
ARG | RSA | ESP | MON | BEL | FRA | GBR | GER | AUT | ITA | CAN | USA | 12 | 8. | ||
| Chris Amon
|
Kesk. | 15 | Kesk. | 6 | 6 | 3 | 4 | 15 | 5 | Kesk. | 6 | 15 |
- Huomioita
- ↑ a b Matra vaihtoi moottorinsa kesken kauden 1968 Ford Cosworthista omaksi moottorikseen, minkä vuoksi Matra-Ford ja Matra laskettiin eri valmistajiksi ja ne saivat erillisen sijoituksen valmistajien maailmanmestaruussarjassa.[13]
- ↑ a b Valmistajien pisteisiin laskettiin mukaan myös asiakastallien saavuttamat pisteet.
- ↑ Pescarolo ajoi Formula 2 -autolla, jolla ei sääntöjen mukaan saanut MM-pisteitä.[14][15]
Valmistajana muille talleille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kausi | Talli | Runko | Moottori | Renkaat | Kuljettajat | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1966 | MON | BEL | FRA | GBR | NED | GER | ITA | USA | MEX | ||||||||
 Tyrrell Racing Organisation
|
MS5 | BRM 1.0 L4 | D |  Hubert Hahne
|
9 | ||||||||||||
| Ford Cosworth SCA 1.0 L4 | D |  Jacky Ickx
|
Kesk. | ||||||||||||||
| 1967 | RSA | MON | NED | BEL | FRA | GBR | GER | CAN | ITA | USA | MEX | ||||||
| Ecurie Ford-France
|
MS5 | Ford Cosworth FVA 1.6 L4 | D | Jo Schlesser
|
Kesk. | ||||||||||||
| Tyrrell Racing Organisation
|
MS7 | Ford Cosworth FVA 1.6 L4 | D | Jacky Ickx
|
Kesk. | ||||||||||||
| 1968 | RSA | ESP | MON | BEL | NED | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | |||||
| Matra International
|
MS9, MS10 |
Ford Cosworth DFV 3.0 V8 | D | ||||||||||||||
| Jean-Pierre Beltoise
|
5 | ||||||||||||||||
| Jackie Stewart
|
Kesk. | Loukk. | Loukk. | 4 | 1 | 3 | 6 | 1 | Kesk. | 6 | 1 | 7 | |||||
| Johnny Servoz-Gavin
|
Kesk. | 2 | Kesk. | Kesk. | |||||||||||||
| 1969 | RSA | ESP | MON | NED | FRA | GBR | GER | ITA | CAN | USA | MEX | ||||||
| Matra International
|
MS10, MS80, MS84 |
Ford Cosworth DFV 3.0 V8 | D | Jackie Stewart
|
1 | 1 | Kesk. | 1 | 1 | 1 | 2 | 1 | Kesk. | Kesk. | 4 | ||
| Jean-Pierre Beltoise
|
6 | 3 | Kesk. | 8 | 2 | 9 | 12 | 3 | 4 | Kesk. | 5 | ||||||
| Johnny Servoz-Gavin
|
6 | NC | 8 | ||||||||||||||
| MS7 | Ford Cosworth FVA 1.6 L4 | Kesk. | |||||||||||||||
Urheiluautot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matra saavutti menestystä myös V12-moottoroiduilla urheiluautoillaan. Matra 670 voitti Le Mansissa vuosina 1972–1974.[16][17][18] Se toi Matralle myös urheiluautojen valmistajien maailmanmestaruuden vuosina 1973 ja 1974.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 1966 German Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ All championship race entries, in a Matra, finishing 1st. ChicaneF1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ All championship race entries, in a Matra, qualifying on pole. ChicaneF1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ All championship race entries, in a Matra, attaining the fastest lap. ChicaneF1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1967 German Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Hulme extends lead with Nurburgring victory ESPN. Arkistoitu 9.8.2018. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Matra Teams. ESPN. Arkistoitu 9.8.2018. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Matra (Car Manufacturer) Cars. ChicaneF1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Hill takes title for the grieving Lotus team ESPN. Arkistoitu 21.9.2018. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Jackie Stewart is unbeatable in the Matra ESPN. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Ickx leads home Brabham one-two ESPN. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Ligier Teams. ESPN. Arkistoitu 30.9.2018. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1968 Constructor Standings Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1969 German Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950-2017. Formula1.com. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Ickx chases down Stewart for victory ESPN. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1972 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 40èmes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1972. Experience Le Mans. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1973 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 41èmes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1973. Experience Le Mans. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1974 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 42èmes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1974. Experience Le Mans. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
|
1950-luku: 1958: Vanwall1959: Cooper-Climax2000-luku: 2000: Ferrari2001: Ferrari2002: Ferrari2003: Ferrari2004: Ferrari2005: Renault2006: Renault2007: Ferrari2008: Ferrari2009: Brawn-Mercedes |
1960-luku: 1960: Cooper-Climax1961: Ferrari1962: BRM1963: Lotus-Climax1964: Ferrari1965: Lotus-Climax1966: Brabham-Repco1967: Brabham-Repco1968: Lotus-Ford1969: Matra-Ford2010-luku: 2010: Red Bull-Renault2011: Red Bull-Renault2012: Red Bull-Renault2013: Red Bull-Renault2014: Mercedes2015: Mercedes2016: Mercedes2017: Mercedes2018: Mercedes2019: Mercedes |
1970-luku: 1970: Lotus-Ford1971: Tyrrell-Ford1972: Lotus-Ford1973: Lotus-Ford1974: McLaren-Ford1975: Ferrari1976: Ferrari1977: Ferrari1978: Lotus-Ford1979: Ferrari2020-luku: 2020: Mercedes2021: Mercedes2022: Red Bull Racing-RBPT2023: Red Bull Racing-Honda RBPT |
1980-luku: 1980: Williams-Ford1981: Williams-Ford1982: Ferrari1983: Ferrari1984: McLaren-TAG1985: McLaren-TAG1986: Williams-Honda1987: Williams-Honda1988: McLaren-Honda1989: McLaren-Honda |
1990-luku: 1990: McLaren-Honda1991: McLaren-Honda1992: Williams-Renault1993: Williams-Renault1994: Williams-Renault1995: Benetton-Renault1996: Williams-Renault1997: Williams-Renault1998: McLaren-Mercedes1999: Ferrari |
| Kaudella 2024 | |
|---|---|
| Entiset valmistajat |
|
| Indianapolis 500 -tallit (1950–1960) |