Ernest Oppenheimer

Ernest Oppenheimer
Ernest Oppenheimer (oikealla) vierailee Amsterdamissa timanttitehtaalla 3. joulukuuta 1945.
Ernest Oppenheimer (oikealla) vierailee Amsterdamissa timanttitehtaalla 3. joulukuuta 1945.
Henkilötiedot
Syntynyt22. toukokuuta 1880
Friedberg, Saksan keisarikunta
Kuollut25. marraskuuta 1957 (77 vuotta)
Johannesburg, Etelä-Afrikan unioni

Ernest Oppenheimer (syntyjään Ernst; 22. toukokuuta 1880 Friedberg, Saksan keisarikunta – 25. marraskuuta 1957 Johannesburg, Etelä-Afrikan unioni) oli saksalaissyntyinen brittiläis-eteläafrikkalainen liikemies. Hän perusti vuonna 1917 nykyään maailman suurimpiin kaivosteollisuuden yhtiöihin kuuluvan Anglo American Corporationin. Oppenheimer muodosti De Beers -yhtiön johdossa vuosikymmeniä kestäneen timanttikartellin.[1][2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppenheimerin perhe oli juutalainen. Hänen isänsä oli sikarikauppias, joka kannusti Oppenheimeria ja hänen veljiään lähtemään Saksasta. Vuonna 1896 hän liittyi vanhemman veljensä Louisin kanssa timanttikauppias Anton Dunkelsbuhlerin yhtiöön. Hän työskenteli ensin Lontoon toimistossa. Oppenheimerista tuli marraskuussa 1901 Ison-Britannian kansalainen. Hän purjehti Etelä-Afrikkaan hoitamaan yrityksen toimistoa Kimberleyssä ja nousi nopeasti yrityksessä. Hänestä tuli pian yksi Kimberleyn menestyneimmistä timanttikauppiaista. Hän alkoi myös tehdä sijoituksia Transvaalin kullankaivuuseen saksalaisten sijoittajien välittäjänä, mikä osoittautui erittäin kannattavaksi. Hänet valittiin Kimberleyn pormestariksi vuonna 1912. Ensimmäinen maailmansota tarjosi Oppenheimerille mahdollisuuksia, joihin tarttumalla hän sai timanttimarkkinat hallintaansa. Aluksi hän pyrki perustamaan kansainvälisen yhtiön, joka suojelisi saksalaisia sijoittajia menettämästä osuuttaan Transvaalin kultakaivoksissa. Tätä tarkoitusta varten hän perusti Lontoossa vuonna 1917 Anglo-American Corporation of South Africa -yhtiön veljiensä ja newyorkilaisen investointipankki J.P. Morganin avustuksella. Tämän jälkeen Oppenheimeristä tuli Saksan Lounais-Afrikan Sperrgebiet-timanttikentän omistaja, joka oli ollut Etelä-Afrikan joukkojen miehittämä vuodesta 1915 lähtien. Hän lähestyi sen saksalaisia sijoittajia ja tarjosi heille Anglo-Americanin osakkeita vastineeksi heidän omistuksistaan. Saksalaiset ymmärsivät, että jos Saksa häviää sodan, Britannia ja Etelä-Afrikka anastaisivat heidän omaisuutensa joka tapauksessa, ja suostuivat. Näin syntyi Oppenheimerin Consolidated Diamond Mines of South West Africa (vuodesta 1994 Namdeb Diamond Corp). Oppenheimerilla oli nyt vaikutusvaltaa, joka pakotti De Beersiä neuvotteluun. Vastineeksi Saksan Lounais-Afrikan maaomistuksista hän pyysi De Beersiltä osuutta osakkeista ja paikkaa hallituksessa, ja sen nurkkaan ajetut johtajat joutuivat suostumaan. Oppenheimer lyötiin ritariksi sota-ajan palveluksestaan. Hänen Anglo-American Corporationinsa menestyi, ja hän oli liittoutunut brittimielisen pääministeri Jan Smutsin kanssa. Seuraavien vuosien aikana Oppenheimer laajensi omistuksiaan. Vuonna 1927 Oppenheimer valittiin De Beersin puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi, ja siitä tuli osa hänen Anglo-American Company -yhtiötään. Oppenheimer oli Etelä-Afrikan unionin parlamentin jäsen vuosina 1924-1938. Vuosikymmeniä kestäneen maailmanlaajuisen timanttikartellin Oppenheimer muodosti virallisesti vuonna 1934. Sen strategiana oli pitää timanttien tarjonta paljon kysyntää alhaisempana. Timanttien myynti oli pysähtyneenä 1930-luvulla pula-ajan seurauksena ja De Beers -yhtiö oli koonnut valtavat timanttivarastot. Oppenheimer etsi huonolaatuisille timanteille ensin sovelluksia teollisuudessa, ja juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista Oppenheimer lähetti poikansa New Yorkiin luomaan timanttien mainoskampanjaa. De Beers alkoi muun muassa mainostaa timanttikihlasormuksia. Markkinointikampanjaan kuului De Beersin iskulause "timantti on ikuinen". Toisen maailmansodan jälkeiset vuodet olivat Oppenheimerille ja De Beersille erittäin kannattavia. Yhtiö sijoitti voittonsa uusiin kultakaivoksiin Etelä-Afrikassa ja aloitti muun muassa platinan, teräksen ja paperituotteiden tuotannon. Oppenheimer pysyi yrityksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana vuoteen 1953 asti, minkä jälkeen hän toimi vain hallituksen puheenjohtajana. Hän oli hyväntekijä, joka rahoitti Oxfordin yliopistoa ja keräsi taide- ja antiikkikokoelman. Hänen ensimmäinen vaimonsa May Pollack, jonka kanssa hänellä oli kaksi poikaa, kuoli vuonna 1934, ja hänen poikansa Frank kuoli uintionnettomuudessa Madeiralla vuonna 1935. Tragedioiden vuoksi hän ajautui kriisiin ja kääntyi anglikaaniksi.[2][1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ernest Oppenheimer Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 11.5.2024.
  2. ↑ a b Oppenheimer, Ernest Encyclopedia of World Biography. 2024. Viitattu 11.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]